Joulunaika – December 2020

SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Marraskuun lopulla toisen tartunta-aallon lainehtiessa piirikuntamme yli, ajattelin, että suljemme ovet yleisöltä uudestaan.  Valtuustomme kuitenkin päätti pitää kirkon auki, mikä olikin hyvä ratkaisu. Joulusesonki ei nostanut kävijämääräämme, sen verran varuillaan vanhempi väki täällä jo osasi olla. Emme myöskään peruneet yhtään joulunajan perinteistä tilaisuutta, mutta vähän luovuutta vaadittiin, että saimme ne kaikki toteutettua.

Jokavuotinen joulukonsertti oli ainoa tilaisuus, jonka päädyimme lähettämään pelkästään netin välityksellä, eli paikalla olivat vain esiintyjät sekä muutama perheenjäsen.  Esiintyjäkaarti oli puolet pienempi kuin aiempina vuosina, mutta taso oli totutun korkea. Normaalin musiikkiporukkamme lisäksi meille esiintyivät mm. Agape-kuorolaiset sekä upeaääninen oopperalaulaja Anna-Lisa Jakobsson. Alla myös kuva meidän ihanista Lucia-neidoista.

Kauneimmat joululaulut siirrettiin ulkotiloihin suomalais-amerikkalaisen senioritalon pihamaalle. Ajat ja olosuhteet huomioon ottaen olimme oikein tyytyväisiä tapahtumaan. Paikalle saapui kuutisenkymmentä pihalaulajaa. Tarjolla oli myös torttuja ja pipareita sekä kylmää ja lämmintä glögiä.

Muita joulukuun erityistapahtumia olivat itsenäisyyspäivän perinteinen lipunnosto samaisella palvelutalolla ja paikallisen veteraanijärjestön järjestämä kirkkojuhla.

Odotetun osallistujajoukon pienuuden tähden myös joulurauhan julistus pidettiin tänä vuonna senioritalon etupihalle, ajatuksena jälleen se, että tällä tavoin lähes täydessä vierailukiellossa olevan kodin asukkaat saisivat samalla ohjelmaa ja virikkeitä.

Jouluaattoiltana pidimme perinteisen englanninkielisen kynttilähartauden. Meitä oli yhteensä kolmisenkymmentä henkeä paikalla (Synodin sisätilasuositus on max. 25, mutta meillä onneksi iso kirkkosali). Suunnilleen samankokoinen joukko oli seuraavan aamun joulumessussa. Mukavaa on, että osallistujamäärät tuplaantuuvat streamauksen avulla.

Seurakunnan jäsenistä meillä on paikkakunnalla vähän alle puolet. Se toisen puolikkaan muodostavat ”lumilinnut”, jotka viettävät talvisesongin täälllä. Tänä vuonna vain muutamia on ”lentänyt” paikalle. Kanadan puolelta tai Suomesta ei edes pääse tulemaan ilman vihreää korttia tai kansalaisuutta. Vaikka tänne pääsisikin, niin Floridan verrattaen korkeat tartuntaluvut eivät varmasti monia houkuttele. Alla kuvia paikalla olevista maskein ja ilman. Valokuvaa varten voi joskus kasvosuojan laskea alas, kunhan turvavälit säilyvät tai vierellä omaa perhekuntaa. 😊

Joulun alla sain kunnian olla mukana laskemassa mereen yhden pitkäaikaisimman jäsenemme uurnaa. Tilaisuus oli mieleen painuva. Merenkäynti oli kovaa, mikä on aina itselleni suuri haaste. Ennalta laaditut puheet ja rukoukset jäivät pitämättä. Siunauksen ja uurnan laskun yhteyteen suunniteltu Mika-kanttorin kontrabassoesitys täytyi myös säästää sisävesikanavaan. Kovasta aallokosta ja karusta siunauskaavasta huolimatta näistä merijäähyväisistä jäi kaikille kaunis ja mieleenpainuva muisto. (Kuvat Timo Vainionpää)

Toinen joulunaikaan ajoittunut koskettava toimitus oli tämän ihanan pariskunnan pieni häätilaisuus. Morsiamen jo edesmenneet vanhemmat oli vihitty päivälleen seitemänkymmentä vuotta aiemmin. Tunnelmaa ja vähän jännittävyyttäkin lisäsi sähkökatko, joka kesti koko toimituksen ajan.

Oma joulun aika vilahti pääosin töiden merkeissä, jos en ollut kirkolla , niin kotona etätöissä. Toki vapaa-aikaakin jäi ja koetin aina kun mahdollista päästä rannalle kävelemään. Vuoden viimeiset päivät menivät tammikuun uutiskirjettä kirjoittaen ja koostaen. Jos kiinnostaa, niin voit sen käydä lukemassa täällä:


https://conta.cc/3hxAdg2

Jouluruokia en itselleni laittanut. Ruokapalvelulle tein joitain laatikoita sekä jouluista liha- ja kalamureketta, riisipuuroa unohtamatta. Pipareita leivoin meidän senioritalon asukkaille ja muutamille seurakuntalaisille.

Joulun ja syyskauden jäätyä taakse huomaan olevani loman tarpeessa. Puhelimen näytölle ponnahti  kuva Tapsasta ja minusta vuoden takaa, ja kuvaa katsoessani muistin, miten väsynyt tuolloin olin. Tajusin myös, etten ole tuon kuvan ottamisen jälkeen edelleenkään viettänyt yhtään kunnon lomaa, eli ollut edes kahta perättäistä viikkoa pois töistä. En valita, vaan kiitän Taivaan Isää ja joukkoa esirukoilijoita, joiden avulla pää on pysynyt jollain tavalla toimivana.

Rokotusten myötä pitäisi sijaisia alkaa taas paikan päältä löytyä – ja heti kun rajat aukeavat, odotamme apujoukkoja myös Suomesta. Elsakin on luvannut äidille lentää tänne heti, kun viranomaiset sallivat. Tapsa ei ymmärrettävsti tule ennen rokotuksia ja Tuomas on kiinni turvaajatöissään.

Näillä mennään nyt. Olen valtavan kiitollinen valtavan upeille ja sitoutuneille vapaaehtoisillemme, jotka uupumatta käyvät kirkolla harjoituksissa ja palvelemassa, pitävät piirejä ja rukoushetkiä kotoa käsin ja muistavat työntekijöitä rukouksin ja erilaisin yllätyksin. Elämä Jumalan yhteydessä yllättää aina ihanasti!

Pieniä ja suuria yllätyksiä omaan alkuvuoteesi toivotellen,

Mia

Christmas time 2020

At the end of November, in the midst of another wave of infections, my thoughts were to close the doors to our congregation once again. The council, however, decided to keep the door open, which ended up being a good decision. There was no increase in attendance over the Christmas season, our senior members already knew better, and were cautious due to the situation. We also did not cancel any traditional Christmas events, but we did have to compromise on some things in order to make them a reality.

Our annual Christmas concert was the only event which we decided to have online only, as only the performers and a few family members were in attendance. The amount of performers was nearly half that of a normal year, and this allowed room for some English and Finnish carols to be sung as well. In addition to our music own group, lovely young girls Ella and Lilli performed for us, then the slightly older Agape-choir, as well as the magnificent opera singer Anna-Lisa Jakobsson.

Our most beautiful Christmas Carols Sing-Along was moved to the outdoor spaces of the Finnish-American Rest Home. Times and venue taken into consideration, we were very satisfied at how it turned out. About sixty singers came to the outdoor event. The guests were served Christmas tarts, gingerbread cookies and warm and cold glög.

Other special events in December included the Flag raising for independence day at the same rest home, as well as the local veterans organizing a church celebration.

Due to expectations of a small crowd, the traditional Christmas peace declaration was also moved to the front yard of the senior home; the thought being that the residents, who are mostly in isolation, would get some stimulation and something to see.

We held a traditional candlelight service on Christmas eve. There were about thirty in attendance (the Synod’s recommendation is 25 max, but luckily we have a large enough church to accommodate this.) Approximately the same amount was present for our Christmas morning mass. Participation doubled with those watching online.

There are a little less than half of our congregation members here locally. The other half consists of “snowbirds” who spend their winter with us. This year only a few have “flown” here. You cannot travel from Canada or Finland without a green card or citizenship. Even if you could travel to the U.S., the amount of infections would not tempt very many to make the trip. Below are a few photos of some locals, masked and without. Sometimes you can lower face coverings for pictures, as long as distancing is observed or those next to you are your own family members.

During Christmas, I had the privilege of being present while lowering a long-time members ashes into the ocean. The experience was very memorable and touching. The seas were pretty rough, which is always a challenge for me. My plans for prayers and speeches did not happen due to the rough waters. The planned music by Michael, which was to take place during the lowering of the ashes, was also moved to calmer inland waters. Despite the big waves, the farewell was very beautiful and left everyone with a great memory of the event.

Another very memorable and touching event was the small wedding of a wonderful couple. The brides already passed away parents, were married on the same day seventy years earlier. There was a little excitement added to the situation, as there was a power outage which lasted throughout the entire ceremony.

My own Christmas time went by very quickly; if I wasn’t at church, I was doing work at home. Of course there was some free time as well, and I took every opportunity to take walks on the beach. The last few days of the year were taken up by putting together our January Newsletter. If you are interested in reading it click here:


https://conta.cc/2Mn06DP

I did not make any traditional Christmas dishes for myself. I did, however, make some casseroles, meat and fish roasts and rice pudding for our Food Service to our seniors. I baked some gingerbread cookies for our rest home residents and for a few congregation members.

Having Christmas and the Fall season behind us, I realize that I am in need of a vacation. A picture of Tapsa and myself appeared on my phone screen, and gazing at the picture, I remember how tired I was then. I also realized that I have not had a proper vacation since then, not two weeks away from work. I am not complaining, but I thank our Heavenly Father and people praying for me; with their help I have somehow kept my head in working order.

After vaccinations, we should be able to find supply pastors here locally, and as soon as the borders open, we await some support from Finland also. Elsa has also promised to fly over and see her mother as soon as the authorities allow. Tapsa will not come over before vaccination and Tuomas is busy with his peace keeping duties.

Let’s go with this for now. I am tremendously thankful for our great volunteers, who tirelessly come to church for rehearsals and services, hold groups and prayer moments from home and remember the church staff in prayer and different kinds of surprises. We are so privileged to live in togetherness with God, and his wonderful surprises.

In hopes of big and small surprises to your new year,

Mia

Joulun odotusta – December 2020

(SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH)

Viisi vuotta sitten kaamoksen ja kinosten keskellä Kuusamossa pakkasin papinpaitani matkalaukkuun ja suuntasin Helsingin kodin kautta kohti Floridaa. Edessä oli reilun viikon kestävä tutustumismatka mahdolliseen uuteen seurakuntaani. Ohjelmaan sisältyi neljä jumalanpalvelusta sekä valtuuston ja seurakuntalaisten tapaamisia kirkolla ja kodeissa. (Alla kaikki matkalla ottamani neljä kuvaa sekä maisemia ennen matkaa.)

Matkan tarkoituksena oli toisaalta selvittää uskaltaisiko seurakunta palkata minut pastorikseen ja toisaalta kokisinko itse, että työ oli minulle tarkoitettu. Kumpaakaan kysymykseen ei voinut odottaa vedenpitävää vastausta yhdeksän päivän aikana. Mutta seurakunta haki vahvistusta rekrytointipäätökselle rukouksesta ja itse puolestani odotin selkeää vastausta Jumalalta. Lentokoneessa menomatkalla kirjoitettamassani päiväkirjamerkinnässä lukee ”Anna tämän olla tahtosi mukainen matka ja anna myös rohkeutta kieltätyä työstä, jos et ole sitä minulle tarkoittanut.”

Tänne päädyin – tosin vasta melkein puolitoista vuotta myöhemmin johtuen pitkittyneestä työviisumiprosessista. Maaliskuussa olen ollut täällä neljä vuotta. Ensi kesän alussa on aika taas pakata papinpaidat, kirjat sekä kuution verran muuttotavaraa ja palata Suomeen. Vielä ei ole aika tehdä tilinpäätöstä, mutta paljon olen näiden vuosien aikana saanut kasvaa, kiittää ja rakastaa.

Seurakuntamme on tuhansien muiden seurakuntien tavoin astumassa uuteen aikaan. Rakenteelliset muutokset, joita olemme tehneet, mahdollistavat uudet askelmerkit ja varmistavat seurakunnan elinvoimaisuuden tulevina vuosina. Kaikki menee hyvin, kunhan edetään nöyrästi ja rukoillen. Sama koskee myös minua. Tulevasta ei ole tietoa, mutta luottavaisin mielin saa olla, kun pitää mielessä kenelle töitä tekee.

Marraskuu oli hyvä koronasta huolimatta. Meidän seurakuntalaisemme ovat välttyneet tartunnoilta,  vaikka muita vaivoja ja sairauksia onkin. Toivomme, ettei tuleva joulunaika aiheuta ikäviä yllätyksiä.

Tänäkin vuonna meillä pidetään suurin osa perinteisistä adventti- ja joulutapahtumista mutta pienemmällä toimittajaporukalla ja huomattavasti pienemmälle yleisölle. Kun katsoo viime joulukuun kuvia (video alla), niin isoin ero tämän hetkiseen seurakuntaelämään on väkimäärän lisäksi nyt täysin puuttuvat lukuisat kahvi- ja lounastilaisuudet.

Joulun odotus alkoi itselläni tänä vuonna aikaisin.  Pystytin vähäkoristeisen tekokuusen vähäkalusteisen kotini nurkaan jo ennen kiitospäivää muistuttamaan siitä, että joulu tulee kaikesta huolimatta. Pikkujoulu tulikin yllättäen tänään. Posti toi töihin täysin odottamattoman suklaa- ja salmiakkilähetyksen Lontoosta – ja illansuussa tuotiin kotiovelle lämmintä ruisleipää. Molemmat lähetykset toivat iloa ja lisäsivät kiitollisuutta entisestäänkin.

Meillä kaikilla on edessä erilainen joulu. Meidän perhe on hajallaan Lantanassa, Levillä ja Libanonissa. Missä ikinä sinä jouluasi vietät, yksin tai yhdessä, niin joulutähden valo yltää sinnekin. Tärkeää on keskittyä siihen (kaikkeen), mikä on hyvin ja antaa sen täyttää mieli ja sydän kiitoksella.

Rauhaa, iloa ja siunausta,

Mia – alla olevasta linkistä pääset lukemaan meidän tosi kivan joulukuun uutiskirjeen

 https://conta.cc/36krH03

Waiting for Christmas 2020

(you can find our December Newsletter by clicking:  https://conta.cc/2VpiT2E

Five years ago in the middle snow and “kaamos” in Kuusamo, I packed my pastor’s shirt and collar and headed to my home in Helsinki and then on the way to Florida. In front of me was a week-long trip to meet and greet my possible new congregation. On the schedule was four worship services, meeting the church council, and meeting congregation members at church and in their homes.

The purpose of the trip was to see if the congregation would dare to employ me as their pastor, and second, would I feel as if this position was meant for me. One cannot expect a watertight answer to either of these questions after nine days. But the congregation as well as myself left some of the decision making to be made in prayer,  actually I waited for a clear answer from God. On the plane trip over to Florida, I wrote the following entry in my journal: “ Let this trip be your will and also give me the courage to decline if this is not what you meant for me.” (Below all the four pictures I took during my visit here along with the scenery I left behind in Kuusamo)

I ended up here – but not until almost a year and a half later due to the prolonged work visa process. In March, I will have been here for four years. At the beginning of next summer, it’s time once again to pack up my pastor’s shirt, books and a cube worth of personal belongings and return to Finland. It’s not time for any final statements yet, but during the past years I have been able to grow, thank and love.

Our congregation, along with thousands of others is stepping into a new time. There has been physical – structural moves, which we have made, which will ensure the vitality of the congregation for years to come. Everything will go well as long as we adhere to prayer and remain humble. Same goes for me. My future is unknown, but I can go with a trusting feeling, when I keep in mind who I’m doing this work for.

November was a good month despite corona. Our congregation has avoided any infections, although other illnesses and ailments still persist. Let’s hope that the coming Christmas time does not bring any unwanted surprises.

This year, once again, we will have a majority of our traditional Advent and Christmas events, but with a smaller group of presenters and a noticeably smaller audience in attendance. When looking at last December’s pictures (video below), the biggest difference, in addition to the number of people, is the lack of our wonderful coffee socials and lunches.

The waiting for Christmas began early for me this year. I put up my lightly decorated, Christmas tree, in the corner of my lightly decorated home already before Thanksgiving to remind me that Christmas will come despite anything. A mini-Christmas came today as a surprise. The mailman brought a package from London full of chocolate and licorice, and in the evening I got a delivery of warm rye bread to my door at home. Both deliveries brought me joy and increased my thankfulness.

We all have a different Christmas ahead of us. My family will be separated in Lantana, Lappland and and Lebanon. Wherever you spend your Christmas, alone or together, the light from the Christmas star can shine there too. It is most important to focus on everything that is good and fill your mind and heart with thankfulness.

Peace, joy and blessing

Mia.

Sataa ja paistaa – Rain And Shine

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Viimeistä lokakuun sunnuntaita vietimme kirkolla reformaation muistopäivän merkeissä. Kirkossa kajahti Jumala ompi linnamme molemmilla kielillä.

Englanninkielisessä palveluksessa vierailivat myös Martti Luther sekä dominikaaniveli ja anekauppias Johann Tezel. Tässä linkki Hannan ja Jessican erinomaisen hauskaan tulkintaan jo traditioksi muodostuneesta reformaatiosunnuntain sketsistä:

Kirkomme avasi lokakuussa mahdollisuuden seurakuntalaisille osallistua myös paikan päällä sunnuntaipalveluksiin. Mukana on molemmissa jumalanpalveluksissa kirkkosalissa ollut vaihtelevasti kourallisesta muutamaan kymmeneen osallistujaan. Olemme kehoittaneet vanhimpia ja muita riskiryhmään kuuluvia jäseniämme vielä malttamaan ja seuraamaan palveluksia netin välityksellä.  Aloitamme nyt marraskuun alusta myös ehtoollispalvelukset kaksi kertaa kuussa turvallisuusmääräyksiä tiukasti noudattaen.

Ensi sunnuntaina vietämme pyhäinmiestenpäivää ja kirkossamme syttyvät kynttilät  vainajien muistoksi. Viime vuonna lähetyskynttelikkömme lähes täyttyi, tänä vuonna paikalla on huomattaavsti pienempi  joukko kynttilänsytyttäjiä. Meillä ei myöskään ole ollut seurakunnassamme paljon kuolemantapauksia menneen vuoden aikana. Joitain  korona-ajan muistopalveluksia on kyllä jouduttu siirtämään tulevaisuuteen ja muutaman siunauksen olen suorittanut yksin vainajan äärellä läheisen krematorion pienessä huonekappelissa. Nämä ovat olleet koskettavia tilaisuuksia.

Kun oma perhe on kaukana, seurakunta ja erityisesti jumalanpalvelustiimiläisemme ovat muodostuneet osittaiseksi perheen korvikkeeksi. On myös ollut mukava saada seurakuntaperheeseemme uusia jäseniä nettirukoushetkien ja sunnuntailähetysten myötä. Koen valtavaa kiitollisuutta jokaisesta mukanaolijasta, jokaisesta kommentista, jokaisesta rukouspyynnöstä. 

Joitain uusia ystäviä olen tavannut myös kasvotusten. Yksi heistä on ollut rakkaan luottoseurakuntalaisemme Marja-Liisan, yhtä ihana sisko, Kaarina, joka asuu Meksikonlahden puolella. Teimme Marja-Liisan kanssa viime kuussa sinne kaksi silmälääkärireissua ja Kaarina piti meistä käynneillä hyvää huolta.

Lokakuuhun mahtui jälleen yksi muutto elämässäni. Muutin 20 kilometriä pohjoiseen ja olen nyt lantanalainen yhdessä kaikkien lepokotilaisten ja muutaman muun seurakuntalaisen kanssa ensi kesään asti.  Uusi asunto on kaunis ja varsin tilava yhdelle hengelle. Vieraita ei näillä näkymin ole odotettavissa ja Tapanikin pääsee paikalle vasta joskus keväällä, jos rajat aukeavat.

Hyvä ja toimiva keittiö on tullut tarpeeseen, nyt kun yritän viikottain valmistaa suomalaista kotiruokaa (ei ole koskaan ollut vahvuuteni gourmet-puolella) seurakuntamme tarjoamalle pienimuotoiselle ateriapalvelulle. Jos kauha pysyy kädessä ja asut kunnan alueella, niin tervetuloa mukaan ”kokkipiiriin”. Tilanne muuttuu heti, kun Sami-kollega ja tämän taitavan ruoanlaittajarouva, Tarja, pääsevät maahan.

Omalle perheelle Suomeen kuuluu pääosin hyvää. Elsa ahertaa opintojen parissa ja viihtyy Turun keskustassa sijaitsevassa yksiössään. Tuomas on rauhanturvaajakoulutuksessa ja lähtee pian Libanoniin. Tapsa sinnittelee pitkittyneen iskias-kivun kanssa kotona. Onneksi hän on saanut Tessun ulkoilutusapua sisaruksiltaan ja ystäviltään. Ihailen hänen kärsivällisyyttään, sillä tiedän, miten tärkeää jatkuva urheilu ja luonnossa liikkuminen hänelle ovat. 

Myötätunnosta olenkin kehittänyt itselleni kiusallisen piriformis-syndrooman (ei ole ”pirin” kanssa mitään tekemistä! 😁). Rantakävelyjä ei voi jättää väliin, vaikka vähän kankusta kivisitäisikin, niin elintärkeän terapeuttisia ne ovat tässä erikoisessa ajassa. Voimia ja valoa sinulle tähän syksyyn!

Kiitollisena kaikesta kauniista ja hyvästä,

Mia

October – Rain And Shine

On the last Sunday of October, we celebrated Reformation at our church. A Mighty Fortress is our God rang out in both languages. At the English service we got a visit from Martin Luther, as well as, Dominican friar and indulgence salesman Johann Tezel. Within the Finnish text you find the link to Hanna and Jessica’s extraordinarily fun interpretation, which has developed into somewhat of a Reformation Sunday tradition.

At the beginning of October, our church opened the doors, and the possibility to participate in Sunday services in person. The in-person attendance at both services has varied from a handful of people to about twenty. We have recommended that our older members and those in high risk situations remain at home and follow our broadcasts on the web. At the beginning of November, we are starting our communion services twice a month, strictly following safety protocols.

Next Sunday we are celebrating All Saints Day, and at church we will light candles to remember those who have passed. Last year our candelabra was filled with light; this year we have a noticeably smaller group of candle-lighters. We also have not had very many members pass away this year. A couple memorial services have, however, had to be moved into the future. I have done some private services at the local crematorium, in their small chapel. These have been very touching moments with just me, the deceased and God present.  

As my own family is far away, the congregation, and especially our worship team members, have been a partial family substitute. It has also been nice to get some new members to our congregation family through our broadcasting. I feel tremendously thankful for every participant, every comment, every prayer request. I have also met some of our new friends face to face. One of them being a sister of our loved and trusted congregation member, Marja-Liisa. Marja-Liisa and I made two doctor’s appointment trips to the west coast in October and had her lovely sister Kaarina took good care of us on these two visits.

There was also time for another move in October. I moved 20 kilometers north and am now a Lantana resident until next summer. My new home is beautiful and very spacious for one person. I don’t expect any visitors soon and Tapani cannot come until the boarders open during the spring, if they open.

A good and working kitchen has been very useful, now as I am weekly attempting to make homecooked Finnish food (this has never been my strength on the gourmet side) for a small scale food service offered by the congregation. If you can keep a spoon in your hand and you live in our area, you are welcome to join our “cooking group”. The situation will change as soon as my colleague Sami and his wife Tarja, who is a gifted chef, can join us.

My own family is doing well for the most part in Finland. Elsa is working hard at her studies in her downtown Turku located apartment. Tuomas is at peacekeeping training and will depart for Lebanon in the very near future. Tapani has had some struggles with his aching back and has been forced to lay down most of the time. Thankfully he has gotten dog-walking help from friends and siblings. I admire his patience, as I know how important constant exercise and spending time in nature is to him. Out of compassion I have developed my own sciatic nerve syndrome! Beach walks must continue for they are vital to my sanity no matter what my back says. I hope we all have our ways to release stress in these extraordinary times. Strength and light to you this fall.

Thankful for everything beautiful and good.

Mia

Alkusyksyä – Starting Fall 2020

Delray Beach at 6:45 a.m.

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH….☺

Johonkin se elokuu katosi ja kohta syyskuukin on mennyt. Tätä kirjoittaessani kirkon ovet ovat olleet virallisesti kiinni yli puoli vuotta. Viime sunnuntaina valtuustomme teki päätöksen avata sunnuntain jumalanpalvelukset yleisölle lokakuun alusta lähtien.

Valtuuston kokouksessa Suomesta ja Floridasta.

Meidän seurakuntamme on sen verran pieni, että etäisyys- ja muita turvallisuusohjeita on mahdollista ongelmitta noudattaa ja valvoa – ainakin näin uskon. Tehdään korjausliikkeitä, jos tarvis. Jatkamme joka tapauksessa myös palvelusten videointia suorana nettiin. Alla kuvia viime sunnuntailta. Kirkkosalissa paikalla muutamia seurakuntalaisia meitä ilahduttamassa.

Tämän kuun jumalanpalveluksissa meillä on ollut vierailevina muusikkoina nuori pianistilupaus Lilli sekä nuorekkaat haitarin ja viulunsoittajat, Merja ja Pirjo.

Lauri se jaksaa laulaa ja siitä kiitämme. Viime sunnuntaina kajahti komeasti ”Oi, katsohan lintua oksalla puun” Liisan syntymäpäivän kunniaksi. Englanninkielisissä palveluksissa meillä lauletaan paljon myös nykygospelia, jota Kristen ja Suvi-Katriina aina yhtä upeasti tulkitsevat.

 Samoin jatkuvat meidän päivittäiset virtuaaliset rukoushetket, joita on laskujeni mukaan kertynyt jo yli 160 sitten maaliskuun. Hetkillä on oma uskollinen katsjojajoukkonsa ja sitäkin uskollisimmat tekijät, joista jokaisesta olen valtavan kiitollinen.  Olemme myös saaneet joitain uusia kasvoja mukaan. Tässä kuussa hartauksia on kuultu Floridan lisäksi Kiuruvedeltä, Kirkkosaaresta, Suodenniemeltä, Alavuudelta, Ilmajoelta sekä Kanadan länsirannikon Mayne-saarelta että Itä-Afrikan Burundista.

Leikkikoulun ja suomalaisen palvelutalon hartauksien uudelleen aloittaminen koronatauon jälkeen on ollut iso ilon aihe, ainakin meille pitäjille.

Vanhukset ovat edelleen turvallisuussyistä osittaisessa karanteenissa, joten pientä luovuutta on vaadittu, että kaikki toimii lasiseinän eristäessä toimittajat yleisöstä. Lepo- ja sairaskodin kaksi hartautta pidetään heti aamusta,  mutta aikaisesta ajankohdasta huolimatta lämpötila nousee helposti +30 ennen tilaisuuksien loppua. Hikistä hommaa! Odotamme kovasti pääsyä sisätiloihin ja vielä kovemmin aikaa, jolloin jälleen pääsemme näitä mummuja ja pappoja halaamaan.

Vielä suurempi halausvaje on suhteessa omiin rakkaisiin. Onneksi sentään voi puhua kuvan kanssa päivittäin, vaikkei se kasvokkain yhdessäoloa korvaa. Kuvan kanssa sain seurata myös Elsan yo-juhlia. Kello oli soimassa puoli viideltä. Vieraiden siemaillessa kuohuvia juhlajuomia kesäasuissaan, minä nautin aamulattea sohvalla kylpytakissa.

Koronakausi jatkuu – ja vielä pitkään vaaditaan ylimääräistä kärsivällisyyttä ja voimia. Itselläni niitä on riittänyt, siitä kiitos Taivaan Isälle. Pidin elokuussa myös  reilun viikon loman, jonka aikana sain vihdoin muutettua elintapojani hieman terveellisempään suuntaan.

Olen nyt pitänyt kiinni lomalla aloitetuista jokapäiväisistä rantalenkeistä ja uinnista. Jääkaapin sisältökin on pysynyt terveellisenä. Edelleenkin syön liikaa, mutta se ei niin haittaa, kun lautasella on pääasiassa vihanneksia ja hedelmiä. Fyysisestä ja henkisestä hyvästä olosta huolehtiminen on nyt todella tärkeää. Itse otan lokakuussa vielä toisen lomajakson, jolloin tarkoitukseni on muuttopuuhien lisäksi viettää paljon aikaa lukien ja liikkuen. Iloa ja valoa syksyysi täältä tuulien keskeltä,

Mia

IN ENGLISH

August passed by in the blink of an eye and now September is just about over.

As I am writing this, our church doors have been closed for over half a year. At our church council meeting this past Sunday, we made the decision to open doors to the public at the beginning of October.

Our congregation is small enough where it is possible to social distance and to observe all safety rules without any problems, at least I believe this to be the case. Corrections will be made if necessary. Nevertheless, we will continue to do livestream video of our Sunday services.

At this months’ services we had visits from piano-prodigy Lilli as well as youthful musicians Merja on accordion and Pirjo on violin.

 Lauri has the energy to keep singing for us at Finnish services. Last Sunday a beautiful song called “Oi, katsohan lintua oksalla puun” rang out in honor of our congregation member Liisa’s birthday. On the English service side, we sing quite a lot of contemporary gospel music, which is beautifully interpreted by Kristen and Suvi-Katriina.

Similarly, our midday virtual prayer moments continue on, and since March, there has been about 160 of these prayer moments. These broadcasts have their own faithful group of watchers as well as those who have willingly done these devotionals; and for that I am tremendously thankful. We have also seen some new faces on these live prayer moments. This month in addition to Florida, we have seen broadcasts from Kiuruvesi, Kirkkosaari, Suodenniemi, Alavuus, Ilmajoki, as well as the west coast of Canada, Mayne Island and Burundi, East Africa.

The starting up, once again, of preschool chapel and services at the rest home, after the long Corona break has been a real joy, at least for us presenters.

The seniors continue to be in partial quarantine for safety reasons, so some sacrifices like having glass separate the audience from the presenters has been the new reality. The rest and nursing home services are held first thing in the morning, but despite the early times, the heat can rise easily to 90+ degrees before the end of services. Sweaty stuff! We are eagerly waiting for a time when we can get back inside, and even more when we can hug all our loved grandma’s and grandpa’s.

An even bigger hugging-deficit is for my own loved ones. Fortunately, we can talk through video calls daily, even though this does not make up for physical contact. Through video, I was able observe Elsa’s graduation celebration. My alarm clock was set for 4:30. As the party guests sipped bubbly beverages in their summer outfits, I enjoyed my morning latte on the sofa in my bathrobe. In Elsa’s opinion the party was a success, and that is what is most important.

Corona phase continues, and we will be asked to show extra patience and strength for a long while to come. I have had enough of these, thanks only to our Heavenly Father. In August, I also took a few weeks’ vacation time, during which I made a change to lead a healthier lifestyle. Since my vacation, I have made it my routine for daily walks and swimming sessions. Even the inside of my fridge has remained healthy. I still eat too much, but that doesn’t matter as much when the food on my plate is mainly fresh fruit and veggies.

Physical and spiritual wellbeing and upkeep is especially important right now. I will take another brief vacation in October. In addition to moving, I will spend a lot of time reading and exercising.

Light and joy to your September!

Mia

Yksin kotona – Home Alone

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH…

Seurakunnassa on vietetty iloisia ja surullisia  juhlia menneen kuukauden aikana. Ilonjuhla meillä on joka sunnuntai, kun vietämme yhteisiä jumalanpalveluksia. Erityisen mileleenpainuva oli kuukauden kaksikielinen palvelus, jossa vieraili argentiinalaissyntyinen pastori Victor Jortack viehättävän  Alicia-vaimonsa  kanssa.

Surullista juhlaa vietimme siunatessamme pitkäaikaisen seurakuntalaisemme Aili Snellmannin uurnan. Aililla ja hänen miehellään oli paikkakunnalla lääkärin vastaanotto, joten monet suomalaiset täällä tunsivat Ailin. Muistotilaisuus pidettiin tyhjässä kirkossa netin kautta välitettynä  omaisille ja ystäville.  Tilaisuus oli kaunis ja koskettava, vaikkei seurakuntaa ollutkaan paikalla.

IMG_6113

Minun piti ylihuomenna lähteä Suomeen viideksi viikoksi lepäämään ja juhlimaan uusia ylioppilaita, meidän Elsa mukaan luettuna. Johtuen maan johdon päätöksistä  USA:n ei voi palata edes työviisumilla ennen tammikuun puoliväliä. Ainahan päätökset voi muuttua, mutta joka tapauksessa oma lomani ja oman lapseni juhlat jäävät väliin. En kuitenkaan valita, enkä missään tapauksessa ole katkera.

Oma äitini ei päässyt minun lakkiaisjuhliini. Hän menehtyi edellisenä kesänä syöpään. Minä puolestani saan, ainakin tällä hetkellä terveenä, seurata Elsan lakitusta ja juhlia  videon välityksellä. Eipähän tarvitse peitellä niiskutusta, eikä pelätä ripsivärin leviämisestä. Syvä kiitollisuus täyttää sydämen kaikesta hyvästä, mitä olen saanut, kaikesta hyvästä, mitä Jumala tekee tässä pahassa maailmassa. (Pieni, mutta suuren kiitoksen arvoinen asia on ollut mm. seurakuntalaisilta saadut, itse kasvatetut hedelmät).

Tiedän, että osa teistä kiusaantuu, kun puhun Jumalasta. Mutta haluan kuitenkin kertoa, miten erityisesti näinä menneinä epävarmuuden ja eristäytyneisyyden kuukausina, jotka edelleen jatkuvat, olen jälleen saanut nähdä, miten usko ihmisissä vaikuttaa. Se vaikuttaa syvää rauhaa, luottamusta, iloa ja kiitollisuutta samaan aikaan, kun maailma ja yhteiskunta ympärillä lietsoo pelkoa ja paniikkia.

Olen iloinen ja ylpeä myös siitä, miten hyvin seurakuntalaisemme noudattavat turvaohjeita. Meilläkin kirkolla käytetään tunnollisesti kasvosuojia, ainoastaan sunnuntain videointi tilavassa kirkkosalissa  tekee poikkeuksen.

(Alla kuvia myös meidän valtuuston kokouksesta, jotka pidetään osittain etänä, osittain hajallaan kirkkosalissa istuen.)

Meidän leikkikoulumme toimii jälleen. Päivittäisten lasten määrä on tosin tippunut 22 oppilaasta maksimissaan kahdeksaan. Iloa ja riemua  riittää pienemmäkin ryhmän kanssa. Opettajilla on kädet täynnä työtä kaikkien turvanormien täyttämisessä, lasten lämmönmittauksesta tilojen ja tavaroiden jatkuvaan desifiointiin. Valitettavasti tilanne vaikuttaa myös opettajien työtunteihin ja palkkatuloihin. Täällä sosiaaliturvan riittämättömyys tuhoaa tällä hetkellä monien perheiden elämää.

Jo nuorena Amerikassa ollessani ihmettelin sitä, miten täällä kammoksuttiin veroja. Niillä tuotetun perusturvan ansiostahan me saamme painaa päämme iltaisin tyynyyn ilman huonoa omaatuntoa. Mitä ikinä verojen lisäksi  haluamme vapaaehtoisesti lahjoitaa hyväntekeväisyyteen, antaa vielä lisää mielenrauhaa ja iloa.

Minä sain täällä mielenrauhan, kun Tapani ja Tessu pääsivät vihdoin lähtemään kohti Suomea. Tämä oli nyt Tessun viimeinen Atlantin ylitys, mistä selvittiin kunnialla. Isolle koiralle pitkät lennot ovat fyysisesti todella rankkoja. Nyt matkan rasitukset ovat kaukana takanapäin ja Tessu ja Tapsa,  molemmat, ovat saaneet nauttia lapsista ja lapsenlapsista, metsän tuoksusta ja Vierumäen juontikelpoisesta uintivedestä.

Muitakin muuttoja perheessä riittää Tessun Suomeen muuton lisäksi. Tuomas muutti  väliaikaisesti  takaisin Munkkivuoren kotiimme odottamaan loppusyksyllä tapahtuvaa lähtöä Libanoniin. Elsa muuttaa Turkuun kauppatieteitä  opiskelemaan ja minullakin on täällä kohta muutto edessä. Muutan lähemmäs työpaikkaa, Lantanan kaupunkiin. Tapani tulee sitten perässä Suomesta, kun rajat avautuvat.

Nautitaan kesästä, toivotaan koronatilanteen paranemista ja hurrikaanien poissa pysymistä! Täältä pääset lukemaan seurakunnan elokuun Uutiskirjeen: https://conta.cc/3hFXQSg

Siunausta ja iloa toivotellen,

Mia

 

HOME ALONE

There have been some happy and sad celebrations in our congregation during the past month. The happy celebrating comes every Sunday during our shared worship services. One that especially stuck in my head was this month’s combined service, where we had a guest pastor from Argentina along with his lovely wife Alicia.

The sad celebration was when we had an online memorial service for our long-time congregation member Aili Snellman.  Aili and her husband operated a local primary care doctor’s clinic, through which many of the Finns knew her. The occasion was very beautiful and touching, even though the church sanctuary was empty.

The day after tomorrow. I was supposed to depart to Finland for a five week vacation to rest and celebrate those graduating this year, including my daughter Elsa.  Due to decisions made by leaders of the country, you may not return to the USA even with a work visa before mid-January. The situation can always change, but at this point, I cannot participate in Elsa’s ceremony nor partake in my vacation. However, I am not complaining, or am I bitter.

My own mother could not be at my graduation. She passed away the summer before from cancer. As I am healthy at the current time, I will be able to follow the graduation and celebration via internet video. I don’t have to cover up any crying or eyeliner running. Deep thankfulness fills my heart of everything good which I have received, and everything good that God does in this evil world. (For example, I am so grateful for parishioners who bring fresh fruit from their gardens to me. 😍)

I know that some of you feel uneasy when I  write about God. But I would like to tell you, how particularly during these uncertain and distanced months, which only continue, I have been able to see, how faith can influence “my people” here. The affect is one of deep peace, trust, joy and thankfulness at the same time when the world and community around you experience fear and panic.  

I am also joyful and proud of how our congregation has followed safety protocols. We at our church faithfully use face coverings, the only exception being on Sunday mornings during our video broadcasts.

Our preschool is open once again, but our daily average of 22 children has dropped to about 8. There is still plenty of joy and elation even with a small group.The teachers have their hands full with all the new safety rules, from temperature checks to the constant disinfecting of everyday items. Unfortunately, this affects works hours and pay. At the moment, the lack of social security here is destroying the lives of many families.

My husband Tapani and our Golden Retriever Tessu were finally able to find flights to Finland. This was Tessu’s last trip over the Atlantic, for he will now retire in Finland (He just turned 10). For big dogs, this long flight is a physical burden. The stress is now far away, and Tapani and Tessu have both been able to enjoy kids and grandkids, the scents of the forest, and cool swims in clean  and clear waters of Vierumäki.

There are also other changes in our family outside of Tessu’s move to Finland. Tuomas moved back home to Munkkivuori while awaiting his departure to Lebanon at the end of autumn. Elsa is moving to Turku to study business at the University of Turku and I also have a move ahead of me here in Florida. I am moving closer to work to the town of Lantana. Tapani will join me from Finland when the borders reopen.

You can read our latest Newsletter here: https://conta.cc/33aVas1

Heavenly Father’s blessing to everyone!

Mia

 

 

 

 

Erilainen kesä – Corona Summer 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH 😊

Kylläpä taas on ollut  mukava ja vähän haikeakin katsalla kaikkia ihastuttavia kesäkuvia koti-Suomesta. Mieli on iloinen ja kiitollinen siitä, että Suomessa epidemiatilanteen rauhoittuminen on mahdollistanut suht vapaan liikkuvuuden ja kesästä nauttimisen kaikille. Toiveeni kuitenkin olisi, että Suomessa vaadittaisiin kasvosuojien käyttöä sisätiloissa julkisilla paikoilla. Täällä suurin osa noudattaa tuota käytäntöä, tosin oma otantani rajoittuu vain lähikauppoihin. Floridan tartuntaluvut ovat korkeat ja edelleen nousemaan päin. Onneksi testaus on nyt myös lisääntynyt valtavasti, toivottavasti myös tartuntaketjujen jäljitys tehostuu.

Itsekin kävin viime viikolla testeissä, kun päätimme testata koko meidän jumalanpalveluksia kirkolla yhdessä toimittavan tiimimme.  Totesin kaikille, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi  testiksi. Tätä arkea elämme luultavimmin lähes koko loppuvuoden.

Toukokuun lopulla olimme vielä toiveikkaita siitä, että voisimme avata kirkon ovet juhannuksena. Suunnitelmissa oli yhdistetty juhannus- ja  isänpäiväjuhla kakkuineen ja  ruusuineen. Kesäkuun alussa nousuun kohonneet tartuntakäyrät rohmahduttivat haaveemme. Ei auttanut itku markkinoilla! Ja lopulta jouduimme myös perumaan koko juhannussunnuntain nettipalveluksenkin yhden toimittajistamme oltua tekemisissä tietämättään Covid19-positiivisen ystävän kanssa.

not open

Tarkoituksemme on jatkaa yhdessä pienellä porukalla tehtäviä nettipalveluksia aina siihen saakka, kunnes voimme avata kirkon yleisölle. Tämä vaatii meiltä toimittajilta  tunnollista pitätytymistä annetuihin turvaohjeisiin kodin tai kirkon seinien ulkopuolella liikuttaessa.

Seurakuntamme sai kesäkuun alussa mahdollisuuden osallistua  USA:n suomalais-luterilaisten seurakuntien yhteiseen nettikirkkoon. Mukana olivat meidän lisäksemme Kalifornian, Teksasin, New Yorkin seurakuntien pastorit, kanttorit ja vapaaehtoiset muusikot sekä Pekka ja Heidi Simojoki Suomesta.

suomikirkot uusi 2020

Kesäkirkko tehtiin Zoomin välityksellä, mikä asetti omat rajoituksensa musiikin toistolle. Olisimme halunneet tehdä  koko oman osuutemme live-esityksenä, mutta se ei  yksinkertaisesti  koko  bändin kanssa onnistunut. Lopputuloksena oli musiikillisesti monipuolinen, rento ja kotoinen hartauskokonaisuus, johon löydät linkin nettisivultamme: http://www.standrewsfl.com.

Screenshot (574)

Nämä menneet kuukaudet ovat olleet henkisesti rankkoja. Alkuun oli suuri huoli siitä, miten seurakuntamme pärjää taloudellisesti. Rahoitamme toimintamme pääsääntöisesti kolehtituloilla ja näistä suurin osa tulee paikan päällä annetavina shekkeinä. Onneksi saimme valtiolta lainaa, joten palkat ja juoksevat kulut on saatu katettua.

Olen monen muun pastorin tavoin myös paininut omien riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteitteni kanssa. Kaikkia seurakuntalaisia ei tavoita netin välityksellä ja pitkiä puheluita mahtuu päivään vain muutama. Onneksi seurakuntalaiset ovat ymmärtäväisiä ja pitävät huolta toinen toisistaan puhelimitse ja viestein.

Screenshot (565)Screenshot (567)

Edelleen, kuten jo viime blogissani kirjoitin, olen valtavan kiitollinen ja ylpeä seurakuntalaisistamme ja Mika-kanttorista, jotka ovat aktivoituneet pitämään yhteisiä päivittäisiä nettirukoushetkiä FB-sivumme kautta. Lämmin kiitos kuuluu myös Suomesta käsin minulle paljon apua antaneelle Ettasen Samille sekä tietysti supermahtavalle ja lojaalille jumalanpalvelustiimillemme.

Lapsia on ikävä, onneksi  heillä on Suomessa kaikki  hyvin. Tapsa ja Tessu ovat joutuneet siirtämään Suomeen menoaan jo useamman kerran, eikä lähtöpäivä ole vieläkään varmistunut.  Täällä voimassa olevat matkustusrajoitukset saattavat myös vaikuttaa omaan Suomen lomaani, joka pitäisi olla elokuussa. Jatkuva epävarmuus ei  ole kivaa. Toisaalta, kaikenlaisia isoja ja pieniä kiitosaiheita riittää päivästä toiseen niin paljon, että olisi  hullua valittaa.

Siunausta ja kiitollista mieltä meille kaikille!

Mia

auringon lasku ja lampi

CORONA SUMMER 2020

It has been really great and at the same time a little sad to look at all the wonderful summer pictures from my native Finland. My thoughts are happy and thankful that the epidemic situation in Finland has decreased and this has made it possible to move around somewhat freely and enjoy the summer. My hope is that the use of masks would be required in Finland in enclosed and public spaces. Here most people follow this rule at least in the local grocery stores that as a matter of fact are my only reference. 😊

We are living in a situation that changes at every moment. The infections in Florida are high and the numbers are growing. Fortunately, testing has also increased; hopefully contact tracing is also increasing. I went to be tested last week, as we decided at work to test the whole team at church involved in doing our services. I told everyone that this probably would not be the last test. We will most surely be living with this in our everyday lives for the remainder of the year.

At the end of May, we were still hopeful to open church doors by mid-summer. Our plans were to have a shared Father’s Day celebration with cake and roses. The increase of infections at the beginning of June crushed our dreams, and crying would not help. We ultimately had to cancel the mid-summer online service as well due to one of our team members having been in direct contact with a friend who had tested positive for Covid-19.

not open English pub

Our intent is to continue online services with a small group until the time comes that we can open the doors to the public. This will require caution and following all safety rules.

At the beginning of June our congregation was given the opportunity to participate in an online service – Finnish Lutheran Churches in America. Others involved with this service were: pastors from California, Texas, and New York; music directors and volunteer musicians as well as Pekka and Heidi Simojoki from Finland.

suomikirkot uusi 2020

This summer-church was done over the Zoom platform, which presented some limitations with music performances. We would have liked to have done our portion entirely as a live presentation, but with the whole band this was not possible. The end result was very diverse musically, and the entire service broadcast was very relaxed and comfortable. There is a link available on our website: https://www.standrewsfl.com/

Screenshot (574)

These past months have been psychologically challenging. At first, there was a great concern  on how our congregation would survive financially. Our church operates, for the most part, on donations given by members, which are given mostly as checks when coming to church. Fortunately, we received a loan from the government and have been able to pay bills and the salaries of our employees.

Just as many other pastors, I have felt the inadequacy and guilt of not being able to reach all of our congregation members through internet, and there is only so many hours in the day to speak to everyone via telephone. Thankfully our congregation has supported each other and maintained contact by telephone and through messaging online.

Screenshot (565)Screenshot (567)

As I said in my last blog, I remain thankful and proud of our congregation and Michael our music director, who have activated themselves to holding daily prayer moments through our Fb-page. A warm thank you goes to Sami Ettanen, who has been a needed help to me, and of course to our super-awesome and loyal worship service team.

I miss my children, but fortunately everything is good with them in Finland. Tapsa and Tessu have had to postpone their trip to Finland on several occasions and their departure date is still unsure. The travel restrictions which are in place over here may affect my own vacation to Finland, which is supposed to be in August. This constant uncertain state is not pleasant. On the other hand, there are big and small daily reasons for being thankful, and there are so many that it would be crazy to complain.

Blessings and thankful thoughts to all!

Mia

auringon lasku 1

 

 

 

Kiitollisuutta ja kyllästymistä – A Test of Patience While Being Thankful

SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH.

Kirkkomme sulki ovensa yleisöltä yli kaksi kuukautta sitten, 12. maaliskuuta. Töitä siellä on silti tehty. Päätimme  pienen työporukkamme kanssa, ettemme siirry etätöihin, vaan  jatkamme töiden tekoa yhteisissä tiloissa kirkolla. Otimme käyttöön turvavälit,  lisäsimme käsienpesua ja luonnollisesti olemme työn ulkopuolella pyrkineet minimoimaan mahdolliset tartuntariskit. Työtiimiimme kuuluu itseni lisäksi monitaitoinen Mika-kanttori sekä meidän lahjakkaat muusikot ja laulajat.

IMG_5174

Englanninkielisessä bändissämme rumpuja soittaa Emily ja kitaraa hänen poikaystävänsä Wayne. Bassoa ja tarvittaessa myös koskettimia soittaa Tuomo Karvonen. Tuomon Kristen-vaimo toimii solistina ja esilaulajan yhdessä  Suvi-Katriinan kanssa, joka soittaa myös huilua.  Kiurun Hanna on ollut mukana laulamassa sekä englannin- että suomenkielisissä palveluksissa. Olen valtavan kiitollinen näistä upeista ihanista ihmisistä ja heidän palvelualttiudestaan!

IMG_4814

Lauri Kanervikkoaho on seurakuntamme luottotenori. Hänen mahtava äänensä yhdistettynä nöyrään ja palvelevaan sydämeen tuo aivan erityisellä tavalla kunniaa Jumalalle. Laurin rinnalla olemme tänä keväänä saaneet kuulla Tuula Nordströmiä, joka hänkin, laulaa upean tunteikkaasti ja palvelee suurella sydämellä.

Vapaaehtoistyöntekijämme Teppo Honkanen ehti olla kanssamme muutaman kuukauden, mutta joutui palaamaan Suomeen huhtikuun lopulla. Tepon kontolla oli  muiden töiden ohella nettijumalanpalveluksien videointi. Onneksi saimme Tepon lähdettyä Suvi-Katriinan puolison, Brianin, hoitamaan tärkeää  tehtävää.

Olemme live-videoineet kaikki jumalanpalveluksemme sitten ovien sulkemisen. Tämä ei sinänsä ole uutta, sillä jo viime kesästä lähtien olemme lähettäneet suoria FB-lähetyksiä suomenkielisistä palveluksista mahdollistaaksemme muualla osan vuotta viettävien jäsentemme osallistumisen niihin.

Aloitimme maaliskuussa  kuusi kertaa viikossa pyörivät suorat keskipäivän rukoushetket, joista puolet pidetään suomeksi, puolet englanniksi. Olen ollut ilahtunut ja kiitollinen siitä, miten monet seurakuntalaiset ja seurakunnan ystävät ovat rohkeasti lähteneet näitä rukoushetkiä tekemään.

Screenshot (447)

Kaikille lähetyksille on löytynyt uskollinen useamman kymmenen hengen katsojakunta ja jokaisesta mukanaolijasta kiitän. Näiden hetkien tarkoituksena ei ole tuottaa sisällöllisesti tai audiovisuaalisesti hienosti suunniteltuja ja toteutettuja esityksiä, vaan luoda meille mahdollisuus tulla netin välityksellä yhteen rukoilemaan ja näin olemaan läsnä toinen toisillemme. Meidän seurakuntamme FB-sivun videoarkistosta löytyy ihania erilaisia, aitoja ja elämänmakuisia rukoushetkiä, joihin voi hyvin osallistua jälkikäteenkin. Seurakunnan on erityisen tärkeä kokoontua näinä haastavina aikoina ja olemme kiitollisia, että nykytekniikka sen meille mahdollistaa.

Tässä vielä muutamia kuvia kevään virtuaalikirkoista.

IMG_4585palmusunnuntaiIMG_5026IMG_5043

Jos ajat olisivat toiset, olisin tänään lentänyt kuukaudeksi Suomeen juhlimaan Elsan lakkiaisia ja vetämään henkeä. Nyt lakkiaiset ovat siirtyneet elokuulle samoin lomani. Toivomme, että Tapsa pääsee Tessun kanssa lentämään Suomeen ennen juhannusta. Tällä hetkellä Tessun lennot ovat katkolla, kun Euroopan lentokenttien eläinasemat ovat kiinni.

Palm Beach-countyn rannat avautuivat osittain tänään. Rantojen sulkeminen pari kuukautta sitten oli viisas päätös. Meidän lähirannoilla saattoi kuitenkin käydä kävelemässä,  kunhan pysytteli virallisten uimarantojen ulkopuolella. Uima-altaille tai kuntosaleille ei ole ollut asiaa. Tapsan onneksi asuinalueemme tenniskenttä on pysynyt auki. Peliseuraa on myös riittänyt kun muualla kentät ovat olleet kiinni. Mm. Florida Panthers-kapteeni Sasha Barkov sai meidän vetreästä seniorista hyvän treenikumppanin. 🙂

tapsa ja tessu

Tapsa ja Sasha kyllä noudattivat kentällä kuuden jalan turvaväliä, yllä oleva kuva on viime syksyltä. 😉

Muuten Tapsa on muiden senioreiden tapaan saanut pysytellä poissa kaupoista ja kaupungilta. Minä olen hoitanut ostokset ja Tapsa on nimetty imurointi- ja tiskivastaavaksi.

Meidän seurakuntalaisemme ovat pysyneet terveinä, samoin perhe ja ystävät. Kaikki suomalais-amerikkalaisen palvelutalon asukkaat ovat myöt välttyneet virukselta. Joten syytä on olla valtavan kiitollinen, ja olenkin, mutta silti tämä kyllästyttää. Kaipaan kirkkokahveja, kaipaan yhteistä ehtoollista, kaipaan päästä halaamaan seurakuntalaisia ja haluan maskista eroon! Tätä kaikkea joudun vielä pitkään odottamaan. Olin niin toivonut, että voisimme avata kirkon helluntaina, mutta tämän hetkisten tilastojen valossa se ei näytä turvalliselta. Katsotaan  päivä ja viikko kerrallaan.

Itselleni pyydän jatkuvasti kasvua kärsivällisyydessä, armollisuudessa ja lempeydessä. Sinulle pyydän siunausta ja rauhaa!

Mia

 

A TEST OF PATIENCE WHILE REMAINING THANKFUL

Our church closed its doors to the public two months ago, on the 12th of March. Despite this, work there continues. We decided that with our small workforce, we would not do our work from home, but instead in the shared space at church. We established distancing rules, increased hand washing and naturally have made the effort to minimize any unnecessary exposure risks outside work hours. Our work team, including myself, includes multi-talented, music director Michael as well as our gifted musicians and singers.

IMG_5174

In our English service band our drummer is Emily and her boyfriend Wayne plays guitar. On bass and sometimes keyboard is Tuomo Karvonen. Tuomo’s wife Kristen serves as soloist and hymn leader together with Suvi-Katriina, who also plays the flute. Hanna Kiuru has also sung with us at the English, as well as the Finnish service. I am tremendously thankful for these wonderful people and their willingness to serve.

IMG_4814

Lauri Kanervikkoaho is our congregations’ trusted tenor. His magnificent voice along with a humble and serving heart bring glory to God in an extraordinary way. Alongside Lauri we have had the privilege of hearing Tuula Nordström, who also sings with great feeling and serves with her whole heart.

Volunteer worker Teppo Honkanen was only able to be with us for a few months before he had to return to Finland. One of Teppo’s many duties was filming our online services. Fortunately, after his departure, Brian- Suvi-Katriina’s husband, took over as cameraman.

We have live streamed all of our worship services since our closing. This in itself is nothing new, as we have done FB-livestreaming of our Finnish services since last summer, in order to reach our congregation members who reside elsewhere parts of the year.

In March, we began live mid-day prayer moments six days a week, half in Finnish and the other half English. I have been delighted and thankful about how many of our congregation members and friends have boldly joined us in making these prayer moments.

Screenshot (447)

All of these broadcasts have been followed by a nice size group of loyal watchers, and I thank everyone of them. The purpose of these live broadcasts is not one of audiovisual beauty or well prepared speeches, but rather too bring us together through prayer and to be there for each other. In our congregation FB-video archive there are some wonderful, yet different and authentic prayer moments which can be watched anytime after the live broadcast. It is very important for a congregation to gather during these challenging times and we are thankful that modern technology gives us the opportunity.

Here are a few more photos of our virtual church this spring.

IMG_4585palmusunnuntaiIMG_5026IMG_5043

If times were different, I would have left today for a month-long vacation to Finland to celebrate Elsa’s graduation and to catch my breath. As of now the graduation and my vacation have moved to August. We hope that Tapsa and Tessu can leave for Finland before midsummer. At this moment all flights for Tessu are suspended, as all of the animal stations at airports in Europe are closed.

As of this week the county beaches are starting to open up for public. The closing that took place two months ago was a smart move. We were luckily able to take early morning walks at our local beaches through out the closing providing that we stayed outside the perimeters of the public beach. Going to swimming pools or gyms has not been an option. Fortunately for Tapsa our area tennis court has remained open. Due to all of the other facilities being closed, there has been no lack of willing opponents, for example, our spry senior has been able to play as a training partner to Florida Panthers captain Sasha Barkov. 🙂

tapsa ja tessu

Tapsa has otherwise, along with all the other seniors, had to remain away from stores and public city areas. I have done the shopping while Tapsa has been in charge of  vacuuming and dishes (two chores, along with ironing, that I don’t like one bit).

All of our congregation has remained healthy, as well as family and friends. All of the Finnish-American Resthome residents also remain virus-free. This is reason to be very thankful, but at the same time the situation is very tiring mentally. I miss church coffee socials, I miss the Holy Communion and I miss hugging congregation. For all this, I must still wait a long time. I would have liked to open the church for Pentecost, but according to current information, this is just not a safe option. Let’s take each day and week at a time.

For myself, I ask for continual growth, patience, mercy, and gentleness.

Blessing and peace be with you and stay well!

Mia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikakelaus alkuvuoteen 2020 / Fast Forwarding The Beginning of 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Nyt on käsillä viime hetket kyetä palauttamaan yhtään mitään mieleen alkuvuodesta. Tätä kirjoittaessani elämme jo maaliskuun loppua ja valitettavaa korona-aikaa.

Kävin juuri läpi satoja ja satoja vuoden alusta kännykälle kertyneitä kuvia kirkolta; jokainen kuva ansaitsisi oman bloginsa, mutta siihen ei nyt kykene.

Siitä asti kun olen ollut täällä pastorina, olemme uuden vuoden ensimmäisenä sunnuntaina viettäneet seurakunnan yhteistä kaksikielistä messua ja lounasta. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta. Meillä oli hieno messu ja jatkoilla maistuivat lihapullat, nakit, munakokkeli, sekä letut hillolla ja kermavaahdolla.

Tammikuussa kirkolla vietettiin monia merkittäviä juhlia. Luottohanuristimme Paavo Kukkaro täytti kahdeksankymmentä vuotta, ja superemäntä Raija  Sipinen vietti 75-vuotissyntymäpäiviään. Seurakunta kävi retkellä Pohjois-Amerikan vanhimmassa kaupungissa, St. Augustinessa ja aloitimme jälleen keskiviikkojen yhteiset rennot laulu-, luento- ja ruokaillat.

Tangokuningas Tommi Soidinmäki vieraili monipuolisen muusikkoryhmän kanssa Lake Worthissa Raija Sipisen syntymäpäivien kunniaksi. Ensemble esiintyi meille sunnuntaijumalanpalveluksen lisäksi upeassa konsertissa, jota jälkeäpäin kuulin kommentoitavan kirkon historian hienoimmaksi.

Helmikuun alussa vietimme kirkolla perinteistä Kansanmusiikkimessua Floridan harmonikkakerhon säestyksellä. Nämä messut ovat aina keränneet paljon yleisöä ja niin tapahtui  nytkin. Tunnelma oli letkeän lämmin niin kirkkosalissa kuin kahveillakin.

Tänä keväänä olemme vihdoin saaneet koottua kirkolle oman bandin, joka on toistaiseksi soittanut englanninkielisissä palveluksissamme. Toivomme, että saamme heidät jatkossa myös vierailulle suomenkielisiin jumalanpalveluksiimme.

Helmikuun alussa seurakuntamme sai vieraakseen Suomen TV7:n perustajat Martti ja Mirja Ojareksen. Olen saanut tuntea tämän Taivaan Isän työlle täysin omistautuneen pariskunnan yhtä kauan kuin Tapsan. Edelleenkin ihailen ja ihmettelen heidän uskonsa lujuutta ja heidän uskollisuuttaan. Toivon, että voisin itse elää yhtä kuuliaasti, sillä vain kuuliaisuudesta käsin voi syntyä uutta.

Saimme helmikuussa tutustua Kotkan Soihtu-seurakuntaan, kun heidän pastoripariskuntansa, Hannu ja Lea Haapaluoma, lomailivat seurakuntalaistemme luona. Hannu ja Lea olivat valmiit palvelemaan myös meillä. He pitivät rukouspiirillemme kaksi työpajaa Pyhän Hengen lahjoista. Lea myös lauloi sunnuntaipalveluksissamme. (Hannu ja Lea vasemmalla puolella kuvassa alhaalla.)

Omat tähtilaulajamme, Tuula ”Berit” Nordström ja Eino Grön sekä upea tenorimme Lauri  Kanervikkoaho ja enkelinääninen Marianne Mäenpää, ovat jokainen antaneet valtavan suuren ja arvokkaan panoksen seurakuntamme musiikkiin tänäkin talvena. Heidän lisäkseen kuulimme kirkossamme myös The Voice of  Finland-kisassa hopealle sijoittunutta Jani Klemolaa ja tietenkin Floridan Laulumiehiä.