Rock for Jesus, First Advent Sunday with Confirmation etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 

Marraskuusta tuntuu olevan pieni ikuisuus – ja onkin. Yritän vielä ehtiä  vuoden 2018 puolella tällä aikavyöhykkeellä saada  tämän ”raporttini” valmiiksi.

Viimeisessä blogissa oli kuulumisia marraskuun alkupuolelta, jatkan nyt marraskuun lopulta ja Kiitospäivän viikonlopusta. Tuona sunnuntaina vietimme kirkolla juhlaa lumilintujen ja uusien jäsenien kunniaksi.

Muutama vuosi sitten kirkkomme sai Florida-Bahama-hiippakunnan piispalta erityisluvan  seurakuntajäsenyyttä koskien. Me voimme nyt ottaa täysjäseniksi täällä osan vuotta viettäviä Suomen ja Kanadan kansalaisia ilman, että heidän täytyy erota kotimaansa kirkosta. Amerikassa ei yleensä yhdellä kertaa voi kuulua kuin yhteen seurakuntaan. Viime vuoden aikana jäsenmäärämme nousi reilulla kymmenellä prosentilla ja nyt meillä on listoilla noin parisen sataa seurakuntalaista.

Jokainen kirkkomme ovista sisään astuva on kuitenkin meille tärkeä, olipa jäsen tai ei. Toivon, että kaikki voisivat tuntea yhtälailla itsensä tervetulleiksi ja huomioiduksi kaikissa tilaisuuksissamme.

Kaiken kaikkiaan lumilintujen ja uusien jäsenten sunnuntai oli mieleenpainuva monella tapaa. Siihen mahtui Esko Airikan upeaa laulua, Erja ja Helge Monosen musiikkiesitykset, monipuolista kirkkomusiikkia sekä uusien jäsenten huomioiminen pienellä lahjalla kirkkokahvien lomassa.

Seuraavana viikonloppuna olimme jo siirtyneet joulukuun puolelle. Lauantai-iltapäivän vietimme kirkolla ”Rock for Jesus”-teemalla. Tatuointien peittämä, parrakas rantahurri (miehensä itsensä käyttämä nimitys 😊) ja taitava muusikko sekä evankelista Pontus J. Back oli  kertomassa omasta uskostaan sanoin ja sävelin. Tunnelma oli letkeä ja lämmin. Jäämme odottamaan Pontuksen paluuta tälle mantereelle ensi maaliskuussa.

Sunnuntai alkoi ensimmäisen adventin perinteisissä tunnelmissa. Hoosianna-hymni soi molemmissa aamun messuissa ja  vielä kertaalleen Lepokodilla iltapäivän ehtoollisjumalanpalveluksessa. Alla kuva myös Hannu Halosesta, joka jälleen tuli soittamaan Hoosiannaa kanssamme komeaäänisellä baritonitorvellaan. Lepokodin messussa kuulimme Manu Haaksio kannelta. Soittimen ääni vei monen paikalla olijan ajatukset lapsuuden jouluihin.

Erityisen juhlavaksi adventinajan aloituksen teki englanninkielisen messun yhteydessä vietetty konfirmaatiojuhla.

Kaarlo, Kassidy ja Janne olivat jaksaneet sitkeästi käydä kirkolla kerran kuukaudessa viettämässä sunnuntai-iltapäiviään viimeisen puolentoista vuoden ajan. En tiedä, minkä verran Katekismuksen opetuksista jää pitkässä juoksussa nuorten päähän, mutta  me opettajat (Sarai ja minä) olemme tyytyväisiä, jos he ymmärtävät oman ainutlaatuisuutensa ja muistavat kuinka paljon Jumala heitä rakastaa.

Samaan aikaan nuorten kanssa konfirmoitiin Suvi-Katriina ja Brian, joiden mukanaolosta toiminnassamme olemme saaneet iloita jo vuoden päivät. Onnea vielä teille kaikille ja suurta siunausta uskon ihmeelliselle taipaleelle!

Seuraavalla viikolla vietimme Suomen 101. itsenäisyyspäivää kirkkojuhlassa, jonka  järjestivät  Suomalaiset veteraanit Amerikassa- järjestö puheenjohtajansa  Hans Nyholmin johdolla hänen vaimonsa Mirjan juontaessa tilaisuus.

Perjantaiaamuna starttasimme Tapanin kanssa nostalgiamatkalle maan pääkaupunkiin. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt D.C.:ssa sitten Suomeen muuttomme v. 2010. Siksikin olimme äärettömän ilahtuneita, kun sain kutsun  pitämään joulujumalanpalvelusta Suomen suurlähetystöön, mikä  antoi meille hyvän syyn lähteä matkaan.

Majapaikaksi olimme valinneet Georgetownin sydämessä sijaitsevan 7-huoneisen pikku-hotellin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Ensimmäisen matkapäivän ohjelmaan kuului metroseikkailu vanhoille kotikulmille.   Selviydyimme haasteesta ja päädyimme Bethesdan asemalle, joka oli Chevy Chasessa sijaitsevan silloisen vuokratalomme lähiasema.

Kyllä oli mukavaa kävellä tätä aikoinaan pyöräillen, sauvakävellen 😊 ja jopa murtsikaa hiihtäen tutuksi tullutta Capitol  Crescent Trailia Bethesdan keskustasta vanhalle kotitalolle. Siellä se oli paikallaan. Pihasta oli pätkäisty kaksi kahdeksasta kirksikkapuusta, muuten kaikki  näytti olevan ennallaan.

Ilta alkoi jo hämärtää ja suuntasimme samaa tietä takaisin Bethesdan keskustaan. Päädyimme vanhaan tuttuun Jaleos-kantaravintolaan, missä nutimme loistavan tapas-illallisen. Illan päätteeksi otimme metron takaisin keskustan Dupont Circlelle, mistä kävellen hotelliin. Memory Lane indeed!

Lauantaina hyppäsin Uber-kyytiin ja hurautin Virginian puolelle Arlingtoniin, jossa Marketta-ystävä oli järjestänyt meidän naisten raamattupiirin muistelulounaan. Voi sitä iloa! Mikä voimavara ja pelastusrengas tämä naisporukka onkaan ollut minulle viimeisen kahdentoista vuoden ajan. Kiitos siskot, myös te, jotka ette päässeet paikalle!❤

Sunnuntain kohokohtaa ei tarvitse arvailla. Suomen suurlähetystö on tullut meille molemmille monista eri syistä kovin rakkaaksi. Olen niin kiitollinen, että sain toimittaa täällä jouluhartauden, edellisestä ollen yhdeksän vuotta.

Minulle oli erityisen merkityksellistä, että kanttori Stefan Brodd pääsi soittamaan hartauteen. Stefan tai Steve on palvellut suomalaista seurakuntaa muun työnsä ohessa D.C.:ssa jo vuosia. Hän oli minulle rakas ja luotettava työtoveri  ja ystävä kaikkien Washington-vuosiemme ajan. Toivottavasti vielä polkumme risteävät!

Alla vielä muutamia kuvia kivasta tapaamisesta vanhan ystäväni Kirsin kanssa sekä kanttori-Mikan orkesterin syyskonsertista ja meidän työtiimistä, eli Saraista ja Mikasta. On ollut valtava siunaus saada tehdä töitä heidän kanssaan menneenä syksynä. Rukous siivittää yhteistyötämme ja se on aistittavissa toimiston ilmapiirissä.

Ja pikaiset perhekuulumiset: Elsan Kiitospäivä meni AJ:n  laajennetun perheen kanssa Key Largossa. AJ on asunut koko elämänsä valtameren rannalla ja onneksi myös Elsa viihtyy vedessä ja veneellä, joten nuorilla riittää yhteistä tekemistä.

Tapsan kanssa kerettiin viimeisen kahden kuukauden aikana yhdessä kerran golffaamaan ja pari kertaa syömään. Tuomas lensi tänne jouluksi, mitä olin odottanut koko syksyn, mutta siitä lisää pikapuoliin ilmestyvässä jatko-osassa.

Vuosi on vaihtunut nyt Suomessa, täällä vielä reilu tunti uutten vuoteen. 🙂 Kerkesin siis!

Rauhaa, iloa ja lepoa meille kaikille tulevana vuonna!

Mia

ROCK FOR JESUS, CONFIRMATION & THE BEGINNING OF ADVENT

It seems like a small eternity since November – and it is. I am trying to finish this ”report” during 2018 in our time zone.

My latest blog dealt with events in early November. I am now continuing from late November and the Thanksgiving weekend. We celebrated snowbirds and new members during that weekend.

A few years ago, our congregation got a special permission from the Florida-Bahamas Synod bishop concerning our membership criteria. We now can accept as full members citizens of Finland and Canada who spend only a part of their year here without having them resign from their home country churches. In America, one can only belong to one church at a time. Our membership increased my some ten percent last year and now amounts to a couple of hundred.

Everyone who enters through our church doors is important to us, however, no matter whether she or he is a member or not.  I hope that all people would feel themselves welcome and well received in all of our events.

All in all, the Sunday service of snowbirds and new members was memorable in many ways. It included wonderful singing by Esko Airikka, music by Erja and Helge Mononen, versatile church music as well as presenting our new members with a small gift during the coffee social.

During the next weekend, we already were in December. We spent the Saturday afternoon at the church following the ”Rock For Jesus” theme. Pontus J. Backman, a bearded and tattooed ”Rantahurri” (a somewhat deragotary name, used by Pontus himself, for a Swedish-speaking Finn from the coastal regions of Finland), a great musical talent and an evangelist, told us about his faith with his songs. The atmosphere was relaxed and warm. We are waiting for Pontus to return to this continent in March.

The Sunday started in the traditional Advent way. ”Hosianna” was sung in both church services and again in the afternoon service at Rest Home. Below you can find a picture of Hannu Halonen who played ”Hosianna” with us with his euphonium. At the Rest Home service we also heard Manu Haaksio play his Finnish zither (kantele). The sound of his instrument took the thoughts of many listeners to childhood Christmases.

The beginning of Advent was made particularly festive by the Confirmation ceremony at the English service.

Kaarlo, Kassidy and Janne had endured Sunday afternoon attendances at the church once a month during the last year-and-a-half. I am not sure what they could memorize from the Cathecismus in the long run, but we the teachers (Sarai and myself) are happy, if they could understand their own uniqueness and how much Jesus loves them.

Suvi-Katriina and Brian, whose participation in our activities we had enjoyed for a year, were also confirmed with the kids. Good luck to all of you, and may your wonderful journey of faith be blessed!

The following weekend we celebrated the 101th Independence of Finland in a church event which was organized by the Finnish Veterans in America, led by Hans Nyholm, their chairman.

On Friday morning, Tapani and I started our nostagia trip to the capital. Neither of us two had visited D.C. since we moved from there in 2010. We were therefore extremely delighted when I received an invitation to lead the Christmas worship service at the Finnish Embassy, which gave us a reason to make the trip.

We had chosen an idyllic seven-room boutique hotel in the heart of old Georgetown as our accommodation. This turned out to be a winner.

A metro adventure to our former home was a part of our first day. We cleared the challenge and ended up at the Bethesda station which was the nearest station to our former rental house in Chevy Chase.

Was is it ever so fun to walk from downtown Bethesda to our former home along the good old Capitol Crescent Trail where we used to bike, Nordic walk and even cross-country ski! There it stood as before. Two of the eight cherry trees in the yard had been felled, otherwise everything was as before.

It was already getting dark when we headed back to Bethesda the same way we came. We ended up in Jaleo, our favorite restaurant where we enjoyed an excellent tapas dinner. After that we closed the night by taking the Metro to Dupont Circle and walked to our hotel. Down the Memory Lane, indeed!

On Saturday, I picked an Uber ride and swirled to Arlington, Virginia, where my friend Marketta had organized a reunion lunch for our women’s Bible study group. Oh, what joy! What a resource and life preserver this group of women has been to me during the last twelve years! Thank you sisters, also the ones who could not make it this time!

There is no guessing about the highlight of the Sunday. The Embassy of Finland had become very dear to both of us over the years. I am so grateful for having been given the chance of delivering the Christmas worship service there. The previous one was nine years ago.

It was particularly meaningful to me to have Cantor Stefan Brodd to play at the service. Stefan, or Steve, has served the Finnish congregation in D.C. already for years alongside his main job. He was a dear and trusted colleague for me during all our Washington years. I am hoping that our paths will cross again.

In the third last set of pictures above you can find a few pictures from a rendez-vous with my old friend Kirsi as well as from the fall concert of the orchestra of Michael, our Cantor. It has been a huge blessing to work with Michael and Sarai during the past fall. Our work has been carried by prayers and it shows in the office atmosphere.

A quick glance at our family: Elsa spent Thanksgiving with AJ’s extended family in Key Largo. AJ has lived all his life by the ocean and, fortunately, Elsa also likes water and boats, so the kids have much to enjoy together.

I found the time for one semi golf round and a couple of private dinners with Tapsa during the past month. Tuomas flew over for Christmas, something that I had eagerly waited for all fall. More on Christmas in my next blog.

Wishing you a Happy New Year!

Pastor Mia