Alkusyksyä – Starting Fall 2020

Delray Beach at 6:45 a.m.

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH….☺

Johonkin se elokuu katosi ja kohta syyskuukin on mennyt. Tätä kirjoittaessani kirkon ovet ovat olleet virallisesti kiinni yli puoli vuotta. Viime sunnuntaina valtuustomme teki päätöksen avata sunnuntain jumalanpalvelukset yleisölle lokakuun alusta lähtien.

Valtuuston kokouksessa Suomesta ja Floridasta.

Meidän seurakuntamme on sen verran pieni, että etäisyys- ja muita turvallisuusohjeita on mahdollista ongelmitta noudattaa ja valvoa – ainakin näin uskon. Tehdään korjausliikkeitä, jos tarvis. Jatkamme joka tapauksessa myös palvelusten videointia suorana nettiin. Alla kuvia viime sunnuntailta. Kirkkosalissa paikalla muutamia seurakuntalaisia meitä ilahduttamassa.

Tämän kuun jumalanpalveluksissa meillä on ollut vierailevina muusikkoina nuori pianistilupaus Lilli sekä nuorekkaat haitarin ja viulunsoittajat, Merja ja Pirjo.

Lauri se jaksaa laulaa ja siitä kiitämme. Viime sunnuntaina kajahti komeasti ”Oi, katsohan lintua oksalla puun” Liisan syntymäpäivän kunniaksi. Englanninkielisissä palveluksissa meillä lauletaan paljon myös nykygospelia, jota Kristen ja Suvi-Katriina aina yhtä upeasti tulkitsevat.

 Samoin jatkuvat meidän päivittäiset virtuaaliset rukoushetket, joita on laskujeni mukaan kertynyt jo yli 160 sitten maaliskuun. Hetkillä on oma uskollinen katsjojajoukkonsa ja sitäkin uskollisimmat tekijät, joista jokaisesta olen valtavan kiitollinen.  Olemme myös saaneet joitain uusia kasvoja mukaan. Tässä kuussa hartauksia on kuultu Floridan lisäksi Kiuruvedeltä, Kirkkosaaresta, Suodenniemeltä, Alavuudelta, Ilmajoelta sekä Kanadan länsirannikon Mayne-saarelta että Itä-Afrikan Burundista.

Leikkikoulun ja suomalaisen palvelutalon hartauksien uudelleen aloittaminen koronatauon jälkeen on ollut iso ilon aihe, ainakin meille pitäjille.

Vanhukset ovat edelleen turvallisuussyistä osittaisessa karanteenissa, joten pientä luovuutta on vaadittu, että kaikki toimii lasiseinän eristäessä toimittajat yleisöstä. Lepo- ja sairaskodin kaksi hartautta pidetään heti aamusta,  mutta aikaisesta ajankohdasta huolimatta lämpötila nousee helposti +30 ennen tilaisuuksien loppua. Hikistä hommaa! Odotamme kovasti pääsyä sisätiloihin ja vielä kovemmin aikaa, jolloin jälleen pääsemme näitä mummuja ja pappoja halaamaan.

Vielä suurempi halausvaje on suhteessa omiin rakkaisiin. Onneksi sentään voi puhua kuvan kanssa päivittäin, vaikkei se kasvokkain yhdessäoloa korvaa. Kuvan kanssa sain seurata myös Elsan yo-juhlia. Kello oli soimassa puoli viideltä. Vieraiden siemaillessa kuohuvia juhlajuomia kesäasuissaan, minä nautin aamulattea sohvalla kylpytakissa.

Koronakausi jatkuu – ja vielä pitkään vaaditaan ylimääräistä kärsivällisyyttä ja voimia. Itselläni niitä on riittänyt, siitä kiitos Taivaan Isälle. Pidin elokuussa myös  reilun viikon loman, jonka aikana sain vihdoin muutettua elintapojani hieman terveellisempään suuntaan.

Olen nyt pitänyt kiinni lomalla aloitetuista jokapäiväisistä rantalenkeistä ja uinnista. Jääkaapin sisältökin on pysynyt terveellisenä. Edelleenkin syön liikaa, mutta se ei niin haittaa, kun lautasella on pääasiassa vihanneksia ja hedelmiä. Fyysisestä ja henkisestä hyvästä olosta huolehtiminen on nyt todella tärkeää. Itse otan lokakuussa vielä toisen lomajakson, jolloin tarkoitukseni on muuttopuuhien lisäksi viettää paljon aikaa lukien ja liikkuen. Iloa ja valoa syksyysi täältä tuulien keskeltä,

Mia

IN ENGLISH

August passed by in the blink of an eye and now September is just about over.

As I am writing this, our church doors have been closed for over half a year. At our church council meeting this past Sunday, we made the decision to open doors to the public at the beginning of October.

Our congregation is small enough where it is possible to social distance and to observe all safety rules without any problems, at least I believe this to be the case. Corrections will be made if necessary. Nevertheless, we will continue to do livestream video of our Sunday services.

At this months’ services we had visits from piano-prodigy Lilli as well as youthful musicians Merja on accordion and Pirjo on violin.

 Lauri has the energy to keep singing for us at Finnish services. Last Sunday a beautiful song called “Oi, katsohan lintua oksalla puun” rang out in honor of our congregation member Liisa’s birthday. On the English service side, we sing quite a lot of contemporary gospel music, which is beautifully interpreted by Kristen and Suvi-Katriina.

Similarly, our midday virtual prayer moments continue on, and since March, there has been about 160 of these prayer moments. These broadcasts have their own faithful group of watchers as well as those who have willingly done these devotionals; and for that I am tremendously thankful. We have also seen some new faces on these live prayer moments. This month in addition to Florida, we have seen broadcasts from Kiuruvesi, Kirkkosaari, Suodenniemi, Alavuus, Ilmajoki, as well as the west coast of Canada, Mayne Island and Burundi, East Africa.

The starting up, once again, of preschool chapel and services at the rest home, after the long Corona break has been a real joy, at least for us presenters.

The seniors continue to be in partial quarantine for safety reasons, so some sacrifices like having glass separate the audience from the presenters has been the new reality. The rest and nursing home services are held first thing in the morning, but despite the early times, the heat can rise easily to 90+ degrees before the end of services. Sweaty stuff! We are eagerly waiting for a time when we can get back inside, and even more when we can hug all our loved grandma’s and grandpa’s.

An even bigger hugging-deficit is for my own loved ones. Fortunately, we can talk through video calls daily, even though this does not make up for physical contact. Through video, I was able observe Elsa’s graduation celebration. My alarm clock was set for 4:30. As the party guests sipped bubbly beverages in their summer outfits, I enjoyed my morning latte on the sofa in my bathrobe. In Elsa’s opinion the party was a success, and that is what is most important.

Corona phase continues, and we will be asked to show extra patience and strength for a long while to come. I have had enough of these, thanks only to our Heavenly Father. In August, I also took a few weeks’ vacation time, during which I made a change to lead a healthier lifestyle. Since my vacation, I have made it my routine for daily walks and swimming sessions. Even the inside of my fridge has remained healthy. I still eat too much, but that doesn’t matter as much when the food on my plate is mainly fresh fruit and veggies.

Physical and spiritual wellbeing and upkeep is especially important right now. I will take another brief vacation in October. In addition to moving, I will spend a lot of time reading and exercising.

Light and joy to your September!

Mia

Yksin kotona – Home Alone

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH…

Seurakunnassa on vietetty iloisia ja surullisia  juhlia menneen kuukauden aikana. Ilonjuhla meillä on joka sunnuntai, kun vietämme yhteisiä jumalanpalveluksia. Erityisen mileleenpainuva oli kuukauden kaksikielinen palvelus, jossa vieraili argentiinalaissyntyinen pastori Victor Jortack viehättävän  Alicia-vaimonsa  kanssa.

Surullista juhlaa vietimme siunatessamme pitkäaikaisen seurakuntalaisemme Aili Snellmannin uurnan. Aililla ja hänen miehellään oli paikkakunnalla lääkärin vastaanotto, joten monet suomalaiset täällä tunsivat Ailin. Muistotilaisuus pidettiin tyhjässä kirkossa netin kautta välitettynä  omaisille ja ystäville.  Tilaisuus oli kaunis ja koskettava, vaikkei seurakuntaa ollutkaan paikalla.

IMG_6113

Minun piti ylihuomenna lähteä Suomeen viideksi viikoksi lepäämään ja juhlimaan uusia ylioppilaita, meidän Elsa mukaan luettuna. Johtuen maan johdon päätöksistä  USA:n ei voi palata edes työviisumilla ennen tammikuun puoliväliä. Ainahan päätökset voi muuttua, mutta joka tapauksessa oma lomani ja oman lapseni juhlat jäävät väliin. En kuitenkaan valita, enkä missään tapauksessa ole katkera.

Oma äitini ei päässyt minun lakkiaisjuhliini. Hän menehtyi edellisenä kesänä syöpään. Minä puolestani saan, ainakin tällä hetkellä terveenä, seurata Elsan lakitusta ja juhlia  videon välityksellä. Eipähän tarvitse peitellä niiskutusta, eikä pelätä ripsivärin leviämisestä. Syvä kiitollisuus täyttää sydämen kaikesta hyvästä, mitä olen saanut, kaikesta hyvästä, mitä Jumala tekee tässä pahassa maailmassa. (Pieni, mutta suuren kiitoksen arvoinen asia on ollut mm. seurakuntalaisilta saadut, itse kasvatetut hedelmät).

Tiedän, että osa teistä kiusaantuu, kun puhun Jumalasta. Mutta haluan kuitenkin kertoa, miten erityisesti näinä menneinä epävarmuuden ja eristäytyneisyyden kuukausina, jotka edelleen jatkuvat, olen jälleen saanut nähdä, miten usko ihmisissä vaikuttaa. Se vaikuttaa syvää rauhaa, luottamusta, iloa ja kiitollisuutta samaan aikaan, kun maailma ja yhteiskunta ympärillä lietsoo pelkoa ja paniikkia.

Olen iloinen ja ylpeä myös siitä, miten hyvin seurakuntalaisemme noudattavat turvaohjeita. Meilläkin kirkolla käytetään tunnollisesti kasvosuojia, ainoastaan sunnuntain videointi tilavassa kirkkosalissa  tekee poikkeuksen.

(Alla kuvia myös meidän valtuuston kokouksesta, jotka pidetään osittain etänä, osittain hajallaan kirkkosalissa istuen.)

Meidän leikkikoulumme toimii jälleen. Päivittäisten lasten määrä on tosin tippunut 22 oppilaasta maksimissaan kahdeksaan. Iloa ja riemua  riittää pienemmäkin ryhmän kanssa. Opettajilla on kädet täynnä työtä kaikkien turvanormien täyttämisessä, lasten lämmönmittauksesta tilojen ja tavaroiden jatkuvaan desifiointiin. Valitettavasti tilanne vaikuttaa myös opettajien työtunteihin ja palkkatuloihin. Täällä sosiaaliturvan riittämättömyys tuhoaa tällä hetkellä monien perheiden elämää.

Jo nuorena Amerikassa ollessani ihmettelin sitä, miten täällä kammoksuttiin veroja. Niillä tuotetun perusturvan ansiostahan me saamme painaa päämme iltaisin tyynyyn ilman huonoa omaatuntoa. Mitä ikinä verojen lisäksi  haluamme vapaaehtoisesti lahjoitaa hyväntekeväisyyteen, antaa vielä lisää mielenrauhaa ja iloa.

Minä sain täällä mielenrauhan, kun Tapani ja Tessu pääsivät vihdoin lähtemään kohti Suomea. Tämä oli nyt Tessun viimeinen Atlantin ylitys, mistä selvittiin kunnialla. Isolle koiralle pitkät lennot ovat fyysisesti todella rankkoja. Nyt matkan rasitukset ovat kaukana takanapäin ja Tessu ja Tapsa,  molemmat, ovat saaneet nauttia lapsista ja lapsenlapsista, metsän tuoksusta ja Vierumäen juontikelpoisesta uintivedestä.

Muitakin muuttoja perheessä riittää Tessun Suomeen muuton lisäksi. Tuomas muutti  väliaikaisesti  takaisin Munkkivuoren kotiimme odottamaan loppusyksyllä tapahtuvaa lähtöä Libanoniin. Elsa muuttaa Turkuun kauppatieteitä  opiskelemaan ja minullakin on täällä kohta muutto edessä. Muutan lähemmäs työpaikkaa, Lantanan kaupunkiin. Tapani tulee sitten perässä Suomesta, kun rajat avautuvat.

Nautitaan kesästä, toivotaan koronatilanteen paranemista ja hurrikaanien poissa pysymistä! Täältä pääset lukemaan seurakunnan elokuun Uutiskirjeen: https://conta.cc/3hFXQSg

Siunausta ja iloa toivotellen,

Mia

 

HOME ALONE

There have been some happy and sad celebrations in our congregation during the past month. The happy celebrating comes every Sunday during our shared worship services. One that especially stuck in my head was this month’s combined service, where we had a guest pastor from Argentina along with his lovely wife Alicia.

The sad celebration was when we had an online memorial service for our long-time congregation member Aili Snellman.  Aili and her husband operated a local primary care doctor’s clinic, through which many of the Finns knew her. The occasion was very beautiful and touching, even though the church sanctuary was empty.

The day after tomorrow. I was supposed to depart to Finland for a five week vacation to rest and celebrate those graduating this year, including my daughter Elsa.  Due to decisions made by leaders of the country, you may not return to the USA even with a work visa before mid-January. The situation can always change, but at this point, I cannot participate in Elsa’s ceremony nor partake in my vacation. However, I am not complaining, or am I bitter.

My own mother could not be at my graduation. She passed away the summer before from cancer. As I am healthy at the current time, I will be able to follow the graduation and celebration via internet video. I don’t have to cover up any crying or eyeliner running. Deep thankfulness fills my heart of everything good which I have received, and everything good that God does in this evil world. (For example, I am so grateful for parishioners who bring fresh fruit from their gardens to me. 😍)

I know that some of you feel uneasy when I  write about God. But I would like to tell you, how particularly during these uncertain and distanced months, which only continue, I have been able to see, how faith can influence “my people” here. The affect is one of deep peace, trust, joy and thankfulness at the same time when the world and community around you experience fear and panic.  

I am also joyful and proud of how our congregation has followed safety protocols. We at our church faithfully use face coverings, the only exception being on Sunday mornings during our video broadcasts.

Our preschool is open once again, but our daily average of 22 children has dropped to about 8. There is still plenty of joy and elation even with a small group.The teachers have their hands full with all the new safety rules, from temperature checks to the constant disinfecting of everyday items. Unfortunately, this affects works hours and pay. At the moment, the lack of social security here is destroying the lives of many families.

My husband Tapani and our Golden Retriever Tessu were finally able to find flights to Finland. This was Tessu’s last trip over the Atlantic, for he will now retire in Finland (He just turned 10). For big dogs, this long flight is a physical burden. The stress is now far away, and Tapani and Tessu have both been able to enjoy kids and grandkids, the scents of the forest, and cool swims in clean  and clear waters of Vierumäki.

There are also other changes in our family outside of Tessu’s move to Finland. Tuomas moved back home to Munkkivuori while awaiting his departure to Lebanon at the end of autumn. Elsa is moving to Turku to study business at the University of Turku and I also have a move ahead of me here in Florida. I am moving closer to work to the town of Lantana. Tapani will join me from Finland when the borders reopen.

You can read our latest Newsletter here: https://conta.cc/33aVas1

Heavenly Father’s blessing to everyone!

Mia

 

 

 

 

Erilainen kesä – Corona Summer 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH 😊

Kylläpä taas on ollut  mukava ja vähän haikeakin katsalla kaikkia ihastuttavia kesäkuvia koti-Suomesta. Mieli on iloinen ja kiitollinen siitä, että Suomessa epidemiatilanteen rauhoittuminen on mahdollistanut suht vapaan liikkuvuuden ja kesästä nauttimisen kaikille. Toiveeni kuitenkin olisi, että Suomessa vaadittaisiin kasvosuojien käyttöä sisätiloissa julkisilla paikoilla. Täällä suurin osa noudattaa tuota käytäntöä, tosin oma otantani rajoittuu vain lähikauppoihin. Floridan tartuntaluvut ovat korkeat ja edelleen nousemaan päin. Onneksi testaus on nyt myös lisääntynyt valtavasti, toivottavasti myös tartuntaketjujen jäljitys tehostuu.

Itsekin kävin viime viikolla testeissä, kun päätimme testata koko meidän jumalanpalveluksia kirkolla yhdessä toimittavan tiimimme.  Totesin kaikille, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi  testiksi. Tätä arkea elämme luultavimmin lähes koko loppuvuoden.

Toukokuun lopulla olimme vielä toiveikkaita siitä, että voisimme avata kirkon ovet juhannuksena. Suunnitelmissa oli yhdistetty juhannus- ja  isänpäiväjuhla kakkuineen ja  ruusuineen. Kesäkuun alussa nousuun kohonneet tartuntakäyrät rohmahduttivat haaveemme. Ei auttanut itku markkinoilla! Ja lopulta jouduimme myös perumaan koko juhannussunnuntain nettipalveluksenkin yhden toimittajistamme oltua tekemisissä tietämättään Covid19-positiivisen ystävän kanssa.

not open

Tarkoituksemme on jatkaa yhdessä pienellä porukalla tehtäviä nettipalveluksia aina siihen saakka, kunnes voimme avata kirkon yleisölle. Tämä vaatii meiltä toimittajilta  tunnollista pitätytymistä annetuihin turvaohjeisiin kodin tai kirkon seinien ulkopuolella liikuttaessa.

Seurakuntamme sai kesäkuun alussa mahdollisuuden osallistua  USA:n suomalais-luterilaisten seurakuntien yhteiseen nettikirkkoon. Mukana olivat meidän lisäksemme Kalifornian, Teksasin, New Yorkin seurakuntien pastorit, kanttorit ja vapaaehtoiset muusikot sekä Pekka ja Heidi Simojoki Suomesta.

suomikirkot uusi 2020

Kesäkirkko tehtiin Zoomin välityksellä, mikä asetti omat rajoituksensa musiikin toistolle. Olisimme halunneet tehdä  koko oman osuutemme live-esityksenä, mutta se ei  yksinkertaisesti  koko  bändin kanssa onnistunut. Lopputuloksena oli musiikillisesti monipuolinen, rento ja kotoinen hartauskokonaisuus, johon löydät linkin nettisivultamme: http://www.standrewsfl.com.

Screenshot (574)

Nämä menneet kuukaudet ovat olleet henkisesti rankkoja. Alkuun oli suuri huoli siitä, miten seurakuntamme pärjää taloudellisesti. Rahoitamme toimintamme pääsääntöisesti kolehtituloilla ja näistä suurin osa tulee paikan päällä annetavina shekkeinä. Onneksi saimme valtiolta lainaa, joten palkat ja juoksevat kulut on saatu katettua.

Olen monen muun pastorin tavoin myös paininut omien riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteitteni kanssa. Kaikkia seurakuntalaisia ei tavoita netin välityksellä ja pitkiä puheluita mahtuu päivään vain muutama. Onneksi seurakuntalaiset ovat ymmärtäväisiä ja pitävät huolta toinen toisistaan puhelimitse ja viestein.

Screenshot (565)Screenshot (567)

Edelleen, kuten jo viime blogissani kirjoitin, olen valtavan kiitollinen ja ylpeä seurakuntalaisistamme ja Mika-kanttorista, jotka ovat aktivoituneet pitämään yhteisiä päivittäisiä nettirukoushetkiä FB-sivumme kautta. Lämmin kiitos kuuluu myös Suomesta käsin minulle paljon apua antaneelle Ettasen Samille sekä tietysti supermahtavalle ja lojaalille jumalanpalvelustiimillemme.

Lapsia on ikävä, onneksi  heillä on Suomessa kaikki  hyvin. Tapsa ja Tessu ovat joutuneet siirtämään Suomeen menoaan jo useamman kerran, eikä lähtöpäivä ole vieläkään varmistunut.  Täällä voimassa olevat matkustusrajoitukset saattavat myös vaikuttaa omaan Suomen lomaani, joka pitäisi olla elokuussa. Jatkuva epävarmuus ei  ole kivaa. Toisaalta, kaikenlaisia isoja ja pieniä kiitosaiheita riittää päivästä toiseen niin paljon, että olisi  hullua valittaa.

Siunausta ja kiitollista mieltä meille kaikille!

Mia

auringon lasku ja lampi

CORONA SUMMER 2020

It has been really great and at the same time a little sad to look at all the wonderful summer pictures from my native Finland. My thoughts are happy and thankful that the epidemic situation in Finland has decreased and this has made it possible to move around somewhat freely and enjoy the summer. My hope is that the use of masks would be required in Finland in enclosed and public spaces. Here most people follow this rule at least in the local grocery stores that as a matter of fact are my only reference. 😊

We are living in a situation that changes at every moment. The infections in Florida are high and the numbers are growing. Fortunately, testing has also increased; hopefully contact tracing is also increasing. I went to be tested last week, as we decided at work to test the whole team at church involved in doing our services. I told everyone that this probably would not be the last test. We will most surely be living with this in our everyday lives for the remainder of the year.

At the end of May, we were still hopeful to open church doors by mid-summer. Our plans were to have a shared Father’s Day celebration with cake and roses. The increase of infections at the beginning of June crushed our dreams, and crying would not help. We ultimately had to cancel the mid-summer online service as well due to one of our team members having been in direct contact with a friend who had tested positive for Covid-19.

not open English pub

Our intent is to continue online services with a small group until the time comes that we can open the doors to the public. This will require caution and following all safety rules.

At the beginning of June our congregation was given the opportunity to participate in an online service – Finnish Lutheran Churches in America. Others involved with this service were: pastors from California, Texas, and New York; music directors and volunteer musicians as well as Pekka and Heidi Simojoki from Finland.

suomikirkot uusi 2020

This summer-church was done over the Zoom platform, which presented some limitations with music performances. We would have liked to have done our portion entirely as a live presentation, but with the whole band this was not possible. The end result was very diverse musically, and the entire service broadcast was very relaxed and comfortable. There is a link available on our website: https://www.standrewsfl.com/

Screenshot (574)

These past months have been psychologically challenging. At first, there was a great concern  on how our congregation would survive financially. Our church operates, for the most part, on donations given by members, which are given mostly as checks when coming to church. Fortunately, we received a loan from the government and have been able to pay bills and the salaries of our employees.

Just as many other pastors, I have felt the inadequacy and guilt of not being able to reach all of our congregation members through internet, and there is only so many hours in the day to speak to everyone via telephone. Thankfully our congregation has supported each other and maintained contact by telephone and through messaging online.

Screenshot (565)Screenshot (567)

As I said in my last blog, I remain thankful and proud of our congregation and Michael our music director, who have activated themselves to holding daily prayer moments through our Fb-page. A warm thank you goes to Sami Ettanen, who has been a needed help to me, and of course to our super-awesome and loyal worship service team.

I miss my children, but fortunately everything is good with them in Finland. Tapsa and Tessu have had to postpone their trip to Finland on several occasions and their departure date is still unsure. The travel restrictions which are in place over here may affect my own vacation to Finland, which is supposed to be in August. This constant uncertain state is not pleasant. On the other hand, there are big and small daily reasons for being thankful, and there are so many that it would be crazy to complain.

Blessings and thankful thoughts to all!

Mia

auringon lasku 1

 

 

 

Kiitollisuutta ja kyllästymistä – A Test of Patience While Being Thankful

SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH.

Kirkkomme sulki ovensa yleisöltä yli kaksi kuukautta sitten, 12. maaliskuuta. Töitä siellä on silti tehty. Päätimme  pienen työporukkamme kanssa, ettemme siirry etätöihin, vaan  jatkamme töiden tekoa yhteisissä tiloissa kirkolla. Otimme käyttöön turvavälit,  lisäsimme käsienpesua ja luonnollisesti olemme työn ulkopuolella pyrkineet minimoimaan mahdolliset tartuntariskit. Työtiimiimme kuuluu itseni lisäksi monitaitoinen Mika-kanttori sekä meidän lahjakkaat muusikot ja laulajat.

IMG_5174

Englanninkielisessä bändissämme rumpuja soittaa Emily ja kitaraa hänen poikaystävänsä Wayne. Bassoa ja tarvittaessa myös koskettimia soittaa Tuomo Karvonen. Tuomon Kristen-vaimo toimii solistina ja esilaulajan yhdessä  Suvi-Katriinan kanssa, joka soittaa myös huilua.  Kiurun Hanna on ollut mukana laulamassa sekä englannin- että suomenkielisissä palveluksissa. Olen valtavan kiitollinen näistä upeista ihanista ihmisistä ja heidän palvelualttiudestaan!

IMG_4814

Lauri Kanervikkoaho on seurakuntamme luottotenori. Hänen mahtava äänensä yhdistettynä nöyrään ja palvelevaan sydämeen tuo aivan erityisellä tavalla kunniaa Jumalalle. Laurin rinnalla olemme tänä keväänä saaneet kuulla Tuula Nordströmiä, joka hänkin, laulaa upean tunteikkaasti ja palvelee suurella sydämellä.

Vapaaehtoistyöntekijämme Teppo Honkanen ehti olla kanssamme muutaman kuukauden, mutta joutui palaamaan Suomeen huhtikuun lopulla. Tepon kontolla oli  muiden töiden ohella nettijumalanpalveluksien videointi. Onneksi saimme Tepon lähdettyä Suvi-Katriinan puolison, Brianin, hoitamaan tärkeää  tehtävää.

Olemme live-videoineet kaikki jumalanpalveluksemme sitten ovien sulkemisen. Tämä ei sinänsä ole uutta, sillä jo viime kesästä lähtien olemme lähettäneet suoria FB-lähetyksiä suomenkielisistä palveluksista mahdollistaaksemme muualla osan vuotta viettävien jäsentemme osallistumisen niihin.

Aloitimme maaliskuussa  kuusi kertaa viikossa pyörivät suorat keskipäivän rukoushetket, joista puolet pidetään suomeksi, puolet englanniksi. Olen ollut ilahtunut ja kiitollinen siitä, miten monet seurakuntalaiset ja seurakunnan ystävät ovat rohkeasti lähteneet näitä rukoushetkiä tekemään.

Screenshot (447)

Kaikille lähetyksille on löytynyt uskollinen useamman kymmenen hengen katsojakunta ja jokaisesta mukanaolijasta kiitän. Näiden hetkien tarkoituksena ei ole tuottaa sisällöllisesti tai audiovisuaalisesti hienosti suunniteltuja ja toteutettuja esityksiä, vaan luoda meille mahdollisuus tulla netin välityksellä yhteen rukoilemaan ja näin olemaan läsnä toinen toisillemme. Meidän seurakuntamme FB-sivun videoarkistosta löytyy ihania erilaisia, aitoja ja elämänmakuisia rukoushetkiä, joihin voi hyvin osallistua jälkikäteenkin. Seurakunnan on erityisen tärkeä kokoontua näinä haastavina aikoina ja olemme kiitollisia, että nykytekniikka sen meille mahdollistaa.

Tässä vielä muutamia kuvia kevään virtuaalikirkoista.

IMG_4585palmusunnuntaiIMG_5026IMG_5043

Jos ajat olisivat toiset, olisin tänään lentänyt kuukaudeksi Suomeen juhlimaan Elsan lakkiaisia ja vetämään henkeä. Nyt lakkiaiset ovat siirtyneet elokuulle samoin lomani. Toivomme, että Tapsa pääsee Tessun kanssa lentämään Suomeen ennen juhannusta. Tällä hetkellä Tessun lennot ovat katkolla, kun Euroopan lentokenttien eläinasemat ovat kiinni.

Palm Beach-countyn rannat avautuivat osittain tänään. Rantojen sulkeminen pari kuukautta sitten oli viisas päätös. Meidän lähirannoilla saattoi kuitenkin käydä kävelemässä,  kunhan pysytteli virallisten uimarantojen ulkopuolella. Uima-altaille tai kuntosaleille ei ole ollut asiaa. Tapsan onneksi asuinalueemme tenniskenttä on pysynyt auki. Peliseuraa on myös riittänyt kun muualla kentät ovat olleet kiinni. Mm. Florida Panthers-kapteeni Sasha Barkov sai meidän vetreästä seniorista hyvän treenikumppanin. 🙂

tapsa ja tessu

Tapsa ja Sasha kyllä noudattivat kentällä kuuden jalan turvaväliä, yllä oleva kuva on viime syksyltä. 😉

Muuten Tapsa on muiden senioreiden tapaan saanut pysytellä poissa kaupoista ja kaupungilta. Minä olen hoitanut ostokset ja Tapsa on nimetty imurointi- ja tiskivastaavaksi.

Meidän seurakuntalaisemme ovat pysyneet terveinä, samoin perhe ja ystävät. Kaikki suomalais-amerikkalaisen palvelutalon asukkaat ovat myöt välttyneet virukselta. Joten syytä on olla valtavan kiitollinen, ja olenkin, mutta silti tämä kyllästyttää. Kaipaan kirkkokahveja, kaipaan yhteistä ehtoollista, kaipaan päästä halaamaan seurakuntalaisia ja haluan maskista eroon! Tätä kaikkea joudun vielä pitkään odottamaan. Olin niin toivonut, että voisimme avata kirkon helluntaina, mutta tämän hetkisten tilastojen valossa se ei näytä turvalliselta. Katsotaan  päivä ja viikko kerrallaan.

Itselleni pyydän jatkuvasti kasvua kärsivällisyydessä, armollisuudessa ja lempeydessä. Sinulle pyydän siunausta ja rauhaa!

Mia

 

A TEST OF PATIENCE WHILE REMAINING THANKFUL

Our church closed its doors to the public two months ago, on the 12th of March. Despite this, work there continues. We decided that with our small workforce, we would not do our work from home, but instead in the shared space at church. We established distancing rules, increased hand washing and naturally have made the effort to minimize any unnecessary exposure risks outside work hours. Our work team, including myself, includes multi-talented, music director Michael as well as our gifted musicians and singers.

IMG_5174

In our English service band our drummer is Emily and her boyfriend Wayne plays guitar. On bass and sometimes keyboard is Tuomo Karvonen. Tuomo’s wife Kristen serves as soloist and hymn leader together with Suvi-Katriina, who also plays the flute. Hanna Kiuru has also sung with us at the English, as well as the Finnish service. I am tremendously thankful for these wonderful people and their willingness to serve.

IMG_4814

Lauri Kanervikkoaho is our congregations’ trusted tenor. His magnificent voice along with a humble and serving heart bring glory to God in an extraordinary way. Alongside Lauri we have had the privilege of hearing Tuula Nordström, who also sings with great feeling and serves with her whole heart.

Volunteer worker Teppo Honkanen was only able to be with us for a few months before he had to return to Finland. One of Teppo’s many duties was filming our online services. Fortunately, after his departure, Brian- Suvi-Katriina’s husband, took over as cameraman.

We have live streamed all of our worship services since our closing. This in itself is nothing new, as we have done FB-livestreaming of our Finnish services since last summer, in order to reach our congregation members who reside elsewhere parts of the year.

In March, we began live mid-day prayer moments six days a week, half in Finnish and the other half English. I have been delighted and thankful about how many of our congregation members and friends have boldly joined us in making these prayer moments.

Screenshot (447)

All of these broadcasts have been followed by a nice size group of loyal watchers, and I thank everyone of them. The purpose of these live broadcasts is not one of audiovisual beauty or well prepared speeches, but rather too bring us together through prayer and to be there for each other. In our congregation FB-video archive there are some wonderful, yet different and authentic prayer moments which can be watched anytime after the live broadcast. It is very important for a congregation to gather during these challenging times and we are thankful that modern technology gives us the opportunity.

Here are a few more photos of our virtual church this spring.

IMG_4585palmusunnuntaiIMG_5026IMG_5043

If times were different, I would have left today for a month-long vacation to Finland to celebrate Elsa’s graduation and to catch my breath. As of now the graduation and my vacation have moved to August. We hope that Tapsa and Tessu can leave for Finland before midsummer. At this moment all flights for Tessu are suspended, as all of the animal stations at airports in Europe are closed.

As of this week the county beaches are starting to open up for public. The closing that took place two months ago was a smart move. We were luckily able to take early morning walks at our local beaches through out the closing providing that we stayed outside the perimeters of the public beach. Going to swimming pools or gyms has not been an option. Fortunately for Tapsa our area tennis court has remained open. Due to all of the other facilities being closed, there has been no lack of willing opponents, for example, our spry senior has been able to play as a training partner to Florida Panthers captain Sasha Barkov. 🙂

tapsa ja tessu

Tapsa has otherwise, along with all the other seniors, had to remain away from stores and public city areas. I have done the shopping while Tapsa has been in charge of  vacuuming and dishes (two chores, along with ironing, that I don’t like one bit).

All of our congregation has remained healthy, as well as family and friends. All of the Finnish-American Resthome residents also remain virus-free. This is reason to be very thankful, but at the same time the situation is very tiring mentally. I miss church coffee socials, I miss the Holy Communion and I miss hugging congregation. For all this, I must still wait a long time. I would have liked to open the church for Pentecost, but according to current information, this is just not a safe option. Let’s take each day and week at a time.

For myself, I ask for continual growth, patience, mercy, and gentleness.

Blessing and peace be with you and stay well!

Mia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikakelaus alkuvuoteen 2020 / Fast Forwarding The Beginning of 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Nyt on käsillä viime hetket kyetä palauttamaan yhtään mitään mieleen alkuvuodesta. Tätä kirjoittaessani elämme jo maaliskuun loppua ja valitettavaa korona-aikaa.

Kävin juuri läpi satoja ja satoja vuoden alusta kännykälle kertyneitä kuvia kirkolta; jokainen kuva ansaitsisi oman bloginsa, mutta siihen ei nyt kykene.

Siitä asti kun olen ollut täällä pastorina, olemme uuden vuoden ensimmäisenä sunnuntaina viettäneet seurakunnan yhteistä kaksikielistä messua ja lounasta. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta. Meillä oli hieno messu ja jatkoilla maistuivat lihapullat, nakit, munakokkeli, sekä letut hillolla ja kermavaahdolla.

Tammikuussa kirkolla vietettiin monia merkittäviä juhlia. Luottohanuristimme Paavo Kukkaro täytti kahdeksankymmentä vuotta, ja superemäntä Raija  Sipinen vietti 75-vuotissyntymäpäiviään. Seurakunta kävi retkellä Pohjois-Amerikan vanhimmassa kaupungissa, St. Augustinessa ja aloitimme jälleen keskiviikkojen yhteiset rennot laulu-, luento- ja ruokaillat.

Tangokuningas Tommi Soidinmäki vieraili monipuolisen muusikkoryhmän kanssa Lake Worthissa Raija Sipisen syntymäpäivien kunniaksi. Ensemble esiintyi meille sunnuntaijumalanpalveluksen lisäksi upeassa konsertissa, jota jälkeäpäin kuulin kommentoitavan kirkon historian hienoimmaksi.

Helmikuun alussa vietimme kirkolla perinteistä Kansanmusiikkimessua Floridan harmonikkakerhon säestyksellä. Nämä messut ovat aina keränneet paljon yleisöä ja niin tapahtui  nytkin. Tunnelma oli letkeän lämmin niin kirkkosalissa kuin kahveillakin.

Tänä keväänä olemme vihdoin saaneet koottua kirkolle oman bandin, joka on toistaiseksi soittanut englanninkielisissä palveluksissamme. Toivomme, että saamme heidät jatkossa myös vierailulle suomenkielisiin jumalanpalveluksiimme.

Helmikuun alussa seurakuntamme sai vieraakseen Suomen TV7:n perustajat Martti ja Mirja Ojareksen. Olen saanut tuntea tämän Taivaan Isän työlle täysin omistautuneen pariskunnan yhtä kauan kuin Tapsan. Edelleenkin ihailen ja ihmettelen heidän uskonsa lujuutta ja heidän uskollisuuttaan. Toivon, että voisin itse elää yhtä kuuliaasti, sillä vain kuuliaisuudesta käsin voi syntyä uutta.

Saimme helmikuussa tutustua Kotkan Soihtu-seurakuntaan, kun heidän pastoripariskuntansa, Hannu ja Lea Haapaluoma, lomailivat seurakuntalaistemme luona. Hannu ja Lea olivat valmiit palvelemaan myös meillä. He pitivät rukouspiirillemme kaksi työpajaa Pyhän Hengen lahjoista. Lea myös lauloi sunnuntaipalveluksissamme. (Hannu ja Lea vasemmalla puolella kuvassa alhaalla.)

Omat tähtilaulajamme, Tuula ”Berit” Nordström ja Eino Grön sekä upea tenorimme Lauri  Kanervikkoaho ja enkelinääninen Marianne Mäenpää, ovat jokainen antaneet valtavan suuren ja arvokkaan panoksen seurakuntamme musiikkiin tänäkin talvena. Heidän lisäkseen kuulimme kirkossamme myös The Voice of  Finland-kisassa hopealle sijoittunutta Jani Klemolaa ja tietenkin Floridan Laulumiehiä.

Maaliskuun alussa saimme vieraiksemme  AMB-yhtyeen ihanat pojat Pohjanmaalta. Kuulimme Jarkko Hautalan vahvan todistuksen ja saimme nauttia hyvästä hengellisestä rock’n rollista ja gospel-musiikista. Näitä poikia tulee ikävä. Toivomme, että he taas palaavat ensi vuonna!

Ikävä tulee myös meidän supervapaaehtoisiamme, Haarjärvien ja Ettasten pariskuntaa, jotka molemmat jättivät meidät menneellä viikolla. Ei ole tapahtumaa ollut, joissa he eivät olisi olleet auliisti auttamassa. Ilman Tarjan leivonta-ja keittotaitoja moni tilaisuus olisi jäänyt huomattavasti herkuttomammaksi. Sami on puolestaan palvellut Raamatun opettajana ja  evankelistana sekä ollut muutoinkin monipuolisesti mukana kaikessa seurakunnan toiminnassa mm. matkaoppaana seurakunnan bussimatkalla.

Toivomme ja uskomme, että näiden ja monien muiden ahkerien vapaaehtoisten kanssa saamme ihmeitä aikaiseksi ensi kaudella. (Kuvassa alla tehokas ja ihana keittiötiimi: Irma ja Juhani Waarna, Glenn sekä Tarja, Sami ja Ida Ettanen).

IMG_3162 (1)IMG_3500 (1)IMG_3643

IMG_3817

Ylhäällä vasemmalla kanssani Liisa Haarjärvi ja oikealla Eero Haarjärvi. Alla vas. luottolaulajamme ja paras lettutaikinan tekijä Tuula Nordström, oikealla Jyri-ystävämme).

IMG_3914

Maaliskuun vaihteessa meillä vieraili jo toistamiseen kouluttaja ja pastori Jeff Linman. Jeff on armoitettu hengellinen inspiroija ja innoittaja ja toivomme saavamme hänet meille taas ensi vuonna.

Aloitimme tänä keväänä myös Lauantaitempaukset Lepokodin Annanmajalla. Näiden musiikillisten sisäpiknik-iltapäivien tarkoitus on tuoda iloa ja siunausta Lepokodin asukkaille ja suomalaisyhteisön jäsenille. Jatkamme näiden tilaisuuksien järjestämistä heti kun pääsemme tästä epidemiauhkasta eroon.

Tänä keväänä olen vihkinyt kaksi pariskuntaa, toisen rannalla ja toisen kirkossa.  Molemmat tilaisuudet jäivät kauniina ja lämpiminä muistoina sydämeeni. Aivan ihanaa oli myös maaliskuun alussa saada  kastaa kaksi suloista serkusta, kahdeksankuiset  Jaakob ja Benjamin.

Perhepuolella parasta alkuvuonna oli saada molemmat lapset tänne lomalle.  Tuomas oli kanssamme lähes neljä viikkoa vuoden vaihteen molemmin puolin. Elsa lensi tänne heti hänen jälkeensä, tosin vain kahdeksi viikoksi. Nyt jännitän, mahdanko itse päästä  Suomeen toukokuussa Elsan ja siskoni pojan lakkiaisiin.

Kaikella on määräaikansa. Tärkeintä tällä hetkellä on pitää huolta omasta ja läheisten terveydestä sekä valaa rohkeutta niille, jotka sitä tarvitsevat. Toivon, että kun korona-virus hellittää, me emme hellitä. Uskomme ja toivomme lujittuu ja kasvaa koko ajan ja meille aukeaa uusia mahdollisuuksia viedä hyvää sanomaa eteenpäin.  

Paljon jäi tässä vielä maaliskuun jutuista kertomatta, mutta pian kohtaamme täällä uudestaan.

Toivo, usko ja rakasta. Sinua siunaten, Mia

66634873-0c3c-47b2-b433-f8158f00b1bb (1)

FAST FORWARDING FROM JANUARY TILL MARCH

In front of me is the task of being able to remember anything that happened at the beginning of the year. As I am writing this, life is already at the end of March and unfortunately in the middle of this corona-time.

I just went through hundreds of pictures from church which have accumulated on my phone over the past three months; each picture deserves its own blog, but timewise just isn’t possible.

Since I have been a pastor here, we have spent the first Sunday of the year by having a combined mass and a shared lunch. This year was no different. We have a nice mass, after which everyone enjoyed meatballs, hot dogs, scrambled eggs, and Finnish pancakes topped with jam and whipped cream.

 

 

In January there was a lot of important events and celebrations. Our trusted accordion player Paavo Kukkaro turned 80, and super host Raija Sipinen celebrated her 75th birthday. The congregation made a trip to America’s oldest city, St. Augustine, and we began our Wednesday casual lecture, discussion and food evenings.

IMG_2054IMG_2065IMG_2257

Tango king Tommi Soidinmäki visited Lake Worth with his multi-talented group of musicians in honor of Raija Sipinen’s birthday. The ensemble performed for us at our Sunday service as well as at an amazing concert, after which I heard someone comment, it was the best they have ever heard at the church.

IMG_2154

At the beginning of February, we had a traditional Folk Music Mass accompanied by the Florida Accordion Ensemble. These masses have always drawn a lot of people, as was the case here. The feeling was very warm in church and during the coffee reception.

This spring we have finally put together a band at church, which has been playing at our English services. We hope that in the future we can also have them at our Finnish services every now and then.

At the beginning of February, we also got a visit from Finnish TV7 founders Martti and Mirja Ojares. I have had the pleasure of knowing these fully committed to God people as long as I have known Tapsa. To this day I am in awe of their obedience and commitment, but without these nothing new can happen.

In February we also got to meet the Kotka Soihtu- congregation, as their Pastor couple Hannu and Lea Haapaluoma visited our congregation. Hannu and Lea decided to lead us in two Thursday prayer workshops on the gifts of the Holy Spirit. Lea also sang for us at our Sunday services. (Lea and Hannu down on the left).

IMG_3044 (1)

Our own star vocalists, Tuula “Berit” Nordström and Eino Grön, as well as our magnificent tenor Lauri Kanervikkoaho and angel voiced Marianne Mäenpää have all had a significant impact on the music at our church this winter. In addition to this, we also heard The Voice of Finland silver medalist Jani Klemola and of course the Florida Male Singers.

At the beginning of March we once again got a visit from AMB Band, the lovely boys from Pohjanmaa. We heard a powerful testimony from Jarkko Hautala and enjoyed some good spiritual rock and roll and gospel music. We will miss these boys and hope that they will be back next year.

We will also miss our super volunteers, the Haarjärvi and Ettanen couples, who have both left us this past week. They have willingly given their time at almost every event. Without Tarja’s baking and kitchen talents, many a coffee social would have been without her tasty treats. Sami has also served as Bible teacher and evangelist as well as being involved with other congregation events, such as, tour guide at our church bus trip. We hope that with the help of these and many more hard-working volunteers we can achieve amazing things next year as well, God willing.

At the beginning of March, we got a visit again from instructor/ trainer and pastor Jeff Linman. Jeff is filled with grace and spiritual inspiration. We hope to have him back next year.

This spring we also started a fun, fellowship and music Saturday afternoons at the rest home’s Annanmaja. The purpose of these music filled indoor picnic days are to bring joy and blessing to the rest home residents and the Finnish community.

This spring I have officiated two weddings and two baptisms. Of the weddings, one was at the beach and the other at our church. Both occasions remain warmly and beautifully in my heart. It was also wonderful to be able to baptize two sweet 8- month old boys, and cousins Jaakob and Benjamin.

The best part of spring of course was having my kids visit here in Florida. Tuomas left at the end of January and Elsa came right after that for two weeks. Now I am apprehensive whether I will be able to attend Elsa and my sister’s son’s graduation.

There is time for everything as we know. What is most important now is to care, love, and encourage – either face to face or with the help of technology. I hope that when this corona eases off, we will not. I believe we will grow from this and become even stronger witnesses of the good news.

There is still a lot to tell of March, but we’ll meet here again soon.

Be blessed, and remember that you are being prayed for.

Pastor Mia

 

 

Vuosikymmenen vaihtuessa – Entering Into 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Ajattelin marraskuussa, että kirjoittelen tänne heti itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta sitten joulukuu vain katosi jonnekin. Paljon kivaa tapahtui jo marraskuussa.

Esko Hulkkosen, pitkäaikaisen aktiiviseurakuntalaisemme, tytär Lea Peters vieraili kirkollamme pastoripuolisonsa Jamien kanssa kahden vuoden tauon jälkeen. Heillä oli taas mukanaan ihastuttava Andrea-tytär sekä kaksi jo aikuista lasta puolisoineen.

IMG_0246 (2)

Lea kertoi meille kuulumisia Afrikan Burundista ja Jamie puhui oivaltavasti siitä, miten Jumala moninkertaistaa sen, mitä hänen käyttöönsä annamme. Heidän oma kyläläislasten ruokintaprojekti lähti liikkeelle sillä, että Lea tarttui kattilaan ja puukauhaan ja alkoi keittää ruokaa muutamalle nälkäisille naapurin lapselle. Tällä hetkellä he ruokkivat avustajiensa kanssa yli kuusisataa lähiseudun lasta jokaisena arkipäivänä.

Marraskuun toisella viikolla meillä kävi maailman matkaaja Timo Vainionpää Nezihe-vaimonsa kanssa kertomassa kokemuksia Istanbul-Konstaninopolista. Nämä Timon matkaluennot tuovat kirkollemme ihmisiä, jotka eivät muutoin siellä käy. Kun itse en omalta työltäni ehdi/jaksa käydä muiden suomalaistahojen järjestämissä tapahtumissa, niin on mukavaa, jos saamme muuta väkeä käymään meillä. Timo on luvannut tulla uudestaan tammikuun puolessa välissä kertomaan meille Kappadokian matkakuulumisia.

Evankelista ja muusikko Pontus J. Back kävi kylässä marraskuun viimeisenä sunnuntaina.  Pontuksen vahva todistus omasta uskosta ja siitä, miten hän pelastui ihmeen kautta varmalta kuolemalta, liikutti ja vakuutti seurakuntalaisia. Itse sain taas vakuuttaa lapsia siitä, miten Jumala heitä rakastaa. 🙂

Sain myös olla edeltävänä perjantaina Pontuksen kanssa paikallisessa katkohoitolassa, missä  hän kävi puhumassa ja soittamassa päihderiippuvuudesta toipuville nuorille aikuisille. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että meidän seurakuntalaisiltamme löytyy halua tukea Pontuksen tärkeää työtä Floridan vankiloissa ja hoitolaitoksissa.

IMG_0482 (2).jpg

Joulukuu alkoi ensimmäisenä adventtina kirkossa Hoosiannaa laulaen. Seuraavana perjantaina vietettiin veteraanien itsenäisyyspäivän kirkkojuhlia, jossa meille esiintyivät upeatääniset Floridan Laulumiehet sekä pariskunta Cynthia Makris & Raimo  Sirkiä. Oma itsenäisyyspäivän aamu ennen kirkon juhlaa meni perinteiseen tapaan ensin Lepokodin lipunnostojuhlassa ja sitten Bryant-puiston seppeleenlaskutilaisuudessa. Sunnuntain ja perjantain väliin mahtui vielä surupiiri, Elä ja evankelioi -ilta, Aurinkojumppa sekä rukous- ja raamattupiirit. Ei tule aika pitkäksi meidän kirkolla, ei!

Seuraavalla viikolla pidimme kirkon joulukonsertin, johon Mika-kanttori oli koonnut monipuolisen ja taitavan esiintyjäkaartin. Pikku-luciat ovat silti aina se kaikkein odotetuin ohjelmanumero.

IMG_0916

Viikonloppuna lensin Washingtoniin pitämään lähetystön joulukirkkoa ja sunnuntaina olinkin jo taas toimittamassa palveluksia  omassa kirkossamme. Oli jälleen ihana saada tavata vanhoja  D.C.:n ystäviä!

IMG_1135

Viikonlopun parasta antia olivat lapset, joita riitti niin D.C.:ssa kuin omassa englanninkielisessä perhekirkossamme. Leikkikoulun lapset ja opettajat esiintyivät ja saimme kaikki yhdessä laulaa joululauluja.

Olimme kutsuneet leikkikoulun oppilaiden perheet  kanssamme lihapullalounaalle hartauden päätteeksi. Glennin ja Susannan tekemä perunamuusi ja oma lihapullakastikkeeni saivat paljon kiitosta, mikä ilahdutti kovasti.

Iltapäivä jatkui vielä kauneimmilla joululauluilla, joita juonsi ja esilauloi komeaääninen Floridan Laulumiesten johtaja Keijo Räikkönen.

Minulle oli päässyt kertymään normaalia enemmän univelkaa ja jo D.C.:ssa pelkäsin flunssan iskevän, mutta se tulikin vasta alkuviikosta, kun pääsin vapaalle. Flunssavirus on pitänyt monet täällä sängyn pohjalla toista viikkoa, itse selvisin viidellä päivällä. Jos joulukuussa piti sairastua, niin parhaaseen mahdolliseen väliin sen tein. Sain hoidettua pakolliset kokoukset ja kirkonmenot.

418074b3-d3e3-45f9-b0db-01f722ac19e0 (2)

Harmillisinta oli jäädä pois leikkikoulun joulujuhlasta ja englanninkielisistä joululauluista – ja jäihän vetämäni gospel-jumppakin pitämättä kahtena lauantaina. Joulupyhinä olin taas pystyssä ja mukana niin joulurauhan julistuksessa kuin Lepokodin aattomessussa, englanninkielisessä kynttilämessussa ja joulupäivän perinteisessä suomenkielisessä aamumessussa.

Meillä istuttiin kotona ensimmäisen kerran yhdessä joulupöytään Tapaninpäivänä. Oli muuten ensimmäinen kerta meidän perheessä, kun koko perhe ei ollut koolla. Elsa vietti joulun vahempieni ja siskoni perheen kanssa Helsingissä. Näin ne ajat muuttuvat. Nyt saan nauttia Tuomaksesta vielä kolme viikkoa ennen hänen Suomeen paluutaan  ja sitten Elsa tuleekin kahdeksi viikoksi.

Vuoden viimeisenä lauantaina meillä oli jo kolmatta vuotta peräkkäin yhteiskristillisen piknik läheisessä puistossa. Tänäkin vuonna paikalle tuli noin satapäinen joukko syömään grillimakkaraa ja hillolettuja sekä laulamaan yhteislauluja. Jaksoimme vielä seuraavana aamuna kirkolle. Melkoisesta kisaväsymyksestä huolimatta pidimme hyvällä mielellä vuoden viimeiset kaksi jumalanpalvelusta.

Tätä kirjoittaessa vietämme täällä vuoden viimeistä päivää. Rästitöitä riittää vielä huomiselle, mutta sitten on tarkoitus vetää henkeä, sillä kirkkomme on kiinni aina lauantaille. Vuosi on ollut töiden kannalta rankka ja antoisa. Ylimääräistä stressiä on tullut kirkkorakennuksen myyntiprojektista, jonka saimme vihdoin päätökseen joulukuun alussa. Onneksi perhe Suomessa ja täällä on pysynyt terveenä ja Tapani on kestänyt työpaineeni. 😊

mia ja tapani

Minua pitää liikkeessä se, että oikeasti uskon, että täällä on tapahtumassa hyviä ja merkityksellisiä  asioita. Näen ihmisten innostuvan Raamatun lukemisesta, rukouksesta ja yleensä kasvamisesta kristittynä. Vapaaehtoisia löytyy lisää ja ihmisillä on seurakunnassa hyvä olla. Kun hengellinen hyvinvointi  lisääntyy kirkon seinien sisäpuolella, niin se ei voi olla vaikuttamatta myös niiden ulkopuolella.

Lähdetään kaikki uudelle vuosikymmenelle rohkealla mielellä ja puhtaalla sydämellä.

IMG_3814

Siunausta ja iloa toivottaen,  Mia


IN ENGLISH:

IMG_0794

I thought in November that I would write here right after the Finnish Independence Day (December 6), but then December just somehow disappeared somewhere.

A lot of good things happened already in November.

Lea Peters, the daughter of Esko Hulkkonen, a long-time member of our congregation, visited our church with her husband Jamie after a hiatus of two years. They were accompanied by their lovely daughter Andrea and their two adult children with their spouses.

They told us what was going on in Burundi and Jamie gave us a great sermon on how God multiplies what we give to his use.  Their project to feed village children started when Lea grabbed a kettle and a wooden laddle and started to cook food for a few hungry neighboring kids. At this moment, they feed over 600 children from neighboring areas with their assistants on every day of the week.

In the the second week of November, we had a visit of the world traveller Timo Vainionpää, with his wife Nezihe, telling about their experiences in Istanbul/Constantinopolis. These travel stories of Timo bring to our church people who would not otherwise come over. As I do not have the time and energy to visit in events organized by other Finnish community members, it is nice that we get other people to visit us.  Timo has promised to come back in mid-January to tell us about his travels in Cappadocia.

IMG_0353 (2)

Pontus J. Back, an evangelist and musician, visited us on the last Sunday of November. Pontus’ strong testimony about his faith and about how he miraculously escaped certain death moved and touched our parishioners. I had the opportunity to accompany Pontus to a local rehab facility on the previous Friday, where he spoke and played for young drug addicts. I am glad and grateful that our congregation has the willingness to support Pontus in his important mission in prisons and rehab facilities in Florida.

We started December on the first advent by singing Hosanna in our church. On the following Friday, we celebrated Finland’s Independence Day in an event organized by the Veteran’s organization. Following the tradition, I spent the morning before the church event first at the flag raising at the Rest Home and then at the wreath-laying ceremony in Bryant Park.

We had already had a lot going on between the Sunday service and this celebration the Grief Group, Night of Evangelism, Sun Shine Stretching, as well as our Prayer and Bible Groups. There is not a dull moment at our church!

In the following week, we had the Christmas Concert to which Michael had assembled a versatile talented ensemble. The little Lucias were, however, the most cherished part of the program.

IMG_0916

IMG_0995

During the weekend, I flew over to Washington DC to conduct a Christmas Service and on Sunday I ran Services at our own church. The most rewarding part of the weekend services were the children, both in Washington and at our own English family church.

IMG_1143IMG_1144

The children and the teachers of our pre-school performed and we had a Christmas Carol sing-along. We had invited the families of our pre-school children to have a meatball lunch with us after the service. The smashed potatoes prepared by Glenn and Susanna and my own meatball gravy gathered a lot of praise which gave us great delight.The afternoon was completed by the Most Beautiful Christmas Songs sing-along which was led resoundingly by Keijo Räikkönen, the director of Florida Male Singers.

I had been accumulating an abnormal amount of sleep deprivation and already while in DC I was afraid of getting sick, but I was not hit until the beginning of the following week when I was off duty. The flu virus has taken many to bed for over a week. I was lucky to clear it in five days. If one had to get sick in December, I picked the right time. I was able to manage the obligatory church meetings and services. Missing the Preschool Christmas party and the English Christmas Carol Sing Along bothered me most – not to mention canceling the Gospel Stretching on two Saturdays.

At Christmas time I was back up again and participated at the Proclamation of Christmas Peace, the Rest Home Christmas Mass, English Candlelight Mass and the traditional Finnish Christmas Day Mass.

We had our first family meal on the Boxing Day. This, by the way, was the first time that we did not have our entire family together for Christmas. Elsa celebrated Christmas with my parents and sister in Helsinki. Times – they are changing. Currently, I am able to enjoy having Tuomas at home for another three weeks before his return to Finland. Then Elsa will join us for two weeks.

We had the traditional Finnish picnic with Kotikirkko for the third time in a row, at a local park on the last Saturday of the year. A group of roughly 100 people came over to enjoy grill sausages and Finnish pancakes with jam, and to join in a sing-along. We still made it to the church the next morning. Despite a considerable fatigue, the staff was in good mood while celebrating the last two masses of the year.

At the time of this writing, we are having the last day of the year here. There are outstanding duties still for tomorrow, but after that we can breathe freely, as our church will be closed until Saturday. The year has been both tough and rewarding. The sale of the church real estate has brought us additional stress. Luckily, we were able to finally close it in early December. Fortunately, my family both in Finland and here has stayed healthy and Tapani has withstood my work stress. 😊

mia ja tapani

I am kept in motion by the fact that I truly believe that there are good and meaningful things happening here. I see people getting excited about reading the Bible, about prayer and, in general, about growing as Christians. More volunteers show up and people enjoy belonging in the congregation, When spiritual wellbeing increases inside the church, it cannot but have an effect also outside of it.

Let us embark on the new decade with courage and a pure heart!

Blessings,

Mia

 

 

 

 

 

Marraskuun alkua / Early November, 2019

SCROLL DOWN FOR THE  ENGLISH VERSION 🙂  

fb02f67c-f2e8-490f-a2fc-39cd30aad222

En ole ollut kovin tuottelias blogisti viime kuukausina. Muutoin olen kyllä kirjoitellut. Työstän kaksi saarnaa viikottain, kirjoitan rukouksia ja viime aikoina myös raamattuluentoja. Teen jatkuvasti kotikutoisia mainostekstejä ja kuvauksia seurakunnan tapahtumista.

 

 

Lisäksi pidän edelleen kolumnia Christina-lehdessä ja kirjoittelen meidän seurakuntajulkaisuun. Siitä muuten löytyy kivoja kirjoituksia meidän toiminnastamme kuvien ja mainosten lisäksi. Jos haluat tuon kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiisi, niin käy joko kirkon FB-sivulla täyttämässä ”Join the list”-kaavake tai lähetä s-postia osoitteeseen standrews.florida@gmail.com- tai käy lukemassa se nettisivujemme kautta osoitteesta: https://www.standrewsfl.com/

 

 

Seurakunnan syys/talvikausi on pyörähtänyt käyntiin, vaikka vielä on joitain seurakuntalaisia palaamatta Floridan lämpöön. Kirkkosali on sunnuntaisin jo puolillaan ja kahvia kuluu yli sata kuppia.

 

Kahvinkeitossa meitä on ollut auttelemassa uusi vapaaehtoisemme Teppo Honkanen. Teppo on seurakunnan vapaaehtoistyön ammattilaisia Turusta, ja hänen täällä olonsa on ollut yksi suurimmista kiitosaiheistani tänä syksynä. Teppo on auttanut meitä Leikkikoulun rakennus- ja korjausprojekteissa, toimistotöissä, keittiöllä ja auto-ongelmissa. Harvoin tapaa näin työintoista, palveluasenteista ja monitaitoista ihmistä. Teppo palaa pian Suomeen ja vastuunkantotehtäviin Maata näkyvissä -festareille. Suremme hänen lähtöään, mutta iloitsemme siitä, että hän on luvannut palata tänne taas vuoden vaihteen jälkeen.

 

Meillä on täällä iso muutos meneillään monelle rakkaan kirkkorakennuksemme siirtyessä uusille omistajille. Meidän seurakuntamme vaihtaa kaupan myötä rooleja pitkäaikaisen vuokralaisseurakuntamme, helluntalais-latinokirkko Iglesia Christianan, kanssa.  Muutos on askel kohti tulevaisuutta ja mahdollistaa seurakunnan elinkelpoisuuden myös tulevina vuosikymmeninä. Ymmärrettävästi prosessi ei ole ollut helppo, mutta meillä on ollut viimeiset kaksi vuotta ammattitaitoinen ja asialle vihkiytynyt työryhmä päätöstä valmistelemassa.

 

Muutoksia on ollut myös kotirintamalla. Elsa-tyttäremme ilmoitti kesän lopulla jäävänsä Suomeen, missä molemmat veljensäkin asuvat. Tyttö kävi täällä lokakuussa pari viikkoa meitä moikkaamassa ja jättämässä jäähyväisiä Floridan ja Kanadan kavereilleen. Nyt Elsalla on jo hankittuna koulun oheen kaksi työpaikkaa ja ensimmäinen oma vuokra-asunto hyvän ystävän kanssa Helsingin keskustasta. Tuomas-veli ja isovanhemmat asuvat parin kilometrin säteellä ja muitakin perään katsojia löytyy –  ei että meidän itsenäinen nuori nainen niitä kaipaisi. 

 

Mekin muutimme kaksi viikkoa sitten. Asuimme kaksi vuotta samassa vuokra-asuntokompleksissa, joka oli ihan ok, ennen kaikkea se oli tosi koiraystävällinen. Asumme nyt vain kilometrin päässä edellisestä asunnosta tosi kivalla townhouse-alueelle. Täällä ei ole liian paljon vuokra-asuntoja, jotka huolisivat meidän Tessun (42 kg/ 92 pounds) kokoisia pikkuhauveleita. Me kaikki kolme viihdymme todella hyvin uudessa asunnossa ja alueella. Ilman upeita ja ahkeria muuttomiehiämme siirtyminen uuteen asuntoon olisi ollut hintava ja raskas. Lämmin kiitos Eerolle, Tepolle ja Mikalle avusta!!!

 

Ensimmäistä kertaa vuosiin olen aika ajoin kamppaillut oman henkisen jaksamiseni kanssa. Mitään syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Kuulun niiden valtavan etuoikeutettujen joukkoon, joiden puolesta jatkuvasti rukoillaan. Minua kantavat niin omat seurakuntalaiset täällä kuin myös ystävät Suomessa. Rukouksen voima on ihmeellinen, kuten moni teistä kokemuksesta tietää. Olen nyt pitänyt enemmän etätyöpäiviä ja meidän ihana valtuustomme velvoitti minut ottamaan yhden sunnuntaivapaan ennen joulua.  En voi kyllin kiittää siitä, miten huolehtiva ja hyväntahtoinen tämä seurakunta on pastoriaan kohtaan. 

 

Me vietämme täällä ensi viikonloppuna Suomen isänpäivää lihapullalounaan ja kakkukahvien merkeissä. Sitä ennen saamme kuulla terveisiä Burundista Afrikasta, pastoripariskunta Jamie ja Lea Petersin välittäminä. Siitä parin viikon kuluttua meillä vierailee rock-pastori Pontus J. Back ja kohta ollaankin adventtiajassa.

 

Muutenkin on kalenteri täynnä kaikkea kivaa. Jos olet alueella, tule käymään kirkolla. Joka tapauksessa toivotan syksyysi valoa ja iloa missä oletkin! Kun tunnemme Jeesuksen, kaamoskaan ei meiltä valoa vie.

 

Hyvää isänpäivää ja marraskuuta täältä St. Andrew’n seurakunnasta,

Mia

————————————————————————————————————————-

EARLY NOVEMBER NEWS IN ENGLISH

I have not been a very productive blogger during the last few months. But I have written. I produce two weekly sermons, write prayers and, recently, also lectures on the Bible. I continuously draft, in my own non-professional style, texts for ads and descriptions of church events. Additionally, I still keep a column in the Christina magazine and write for our church publication. The latter, by the way, offers nice articles on our activities, besides pictures and ads. Should you wish to get that monthly newsletter to your inbox, please visit the church FB page and fill in “Join the list” form, or send an email to standrews.florida@gmail.com or read it on our website https://www.standrews.com/

The fall/winter season has opened in our congregation, even though some parishioners are yet to return to the warmth of Florida. The sanctuary of our church is half on full on Sundays and over 100 cups of coffee are served during our coffee social.

We have been fortunate to have Teppo Honkanen, our new volunteer, to help in coffee making. Teppo is a volunteer pro from Turku and he has been one of the biggest sources of joy to me this fall. Teppo has helped us in maintenance and repairs at the Preschool, in the office, kitchen and auto problems.  One rarely meets someone this dedicated, service-minded and multi-skilled. Teppo will soon return to Finland. We regret his departure but are happy over his promise to come back after the turn of the year.

We are witnessing a big change here with the transfer of our church building to the new owners. Our congregation will switch roles with our long-time tenant, Iglesia Christiana, the Latino Pentecostal church. The change is a step towards the future and a precondition for our viability as a congregation for future decades. Understandably, the process is not an easy one, nut we have had a professional and dedicated working group preparing our decision making.

fincomin kokous Maurin kanssa

We are having changes also on the home front. Elsa decided to stay in Finland, where both of his brothers live, after the summer. She came to say hello to us for a couple of weeks in October and to say goodbye to her Floridian friends. Now Elsa has already two jobs lined up and a rental apartment with a good friend in downtown Helsinki. Her brother Tuomas and her grandparents live within a mile, and there are also other chaperons available, not that the young independent lady should feel a need for any.

We moved a couple of weeks ago. We lived for two years in a rental apartment community which was OK, above all dog friendly. We now live half-a-mile from our previous home, in a very nice townhouse condo community. There are not many communities here which would accept sly dogs of the size of our Tessu (45kg/90lbs).

For the first time in years, I have struggled with my own resources. There is no cause for alarm, however. I belong to those extremely privileged people who are blessed with continues prayers by others. I am carried by my own parishioners here as well as by friends in Finland. The power of prayer is wonderful, as many of you know from experience. I have now had more work-at-home days and our superb Council made me take one Sunday off before Christmas. I find it hard to thank enough my congregation for the care and generosity shown to me.

We will celebrate (Finnish) Fathers day this weekend with a meatball lunch. Before that, we will be able to hear greetings from Burundi, Africa, by Jamie and Lea Peters, a pastor couple.  A couple of weeks later, we get a visit from Pontus J. Back, the rocking pastor, and soon thereafter we will be in the Advent season. Also otherwise, our calendar is full of all kinds of fun events. If you are in the area, come visit our church. In any case, I wish you joy and light wherever you are! When we know Jesus, even the darkest season cannot take our Light away-

Happy Fathers Day and November from our St. Andrew’s church!

Mia

 

 

 

Kesätuulista syysmyrskyihin – From Summer Winds To A Stormy Fall

d3483dde-a811-4b51-9b72-e1d405f0f4b6

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH…

Syyskuu lähenee loppuaan. Dorianin jälkeiset raivaustyöt jatkuvat vuorokauden ympäri sata kilometriä meistä itään Grand Bahaman ja Abacon saarilla. Oma alueemme säilyi vahingoitta, kiitos näiden Bahaman pohjoisten saarien, jotka pysäyttivät hirmumyrskyn. Kiitollisuuteen sekoittuva turha syyllisyys purkautuu valtavana haluna auttaa tuhon kohdanneita, ja alueeltamme virtaa rahaa ja tavaroita eri avustusjärjestöjen kautta saarivaltioon. Oma seurakuntamme auttaa luterilaisen katastrofirahaston kautta. Rovastikunnassa on myös käynnissä tavara- ja varakeräys Grand Bahamalla sijaitsevalle sisarseurakunnalle.

Me suljimme oman kirkkorakennuksemme kaikkien alueen seurakuntien tavoin myrskyä edeltäneenä viikonloppuna. Dorianin hidas eteneminen vaikutti sen, että sää oli vielä sunnuntainakin täysin normaali ja päätimme viettää ex tempore-rukouslounaan kirkolla puolelta päivin. Oli hyvä tulla yhteen vaikka vain pienelläkin porukalla myrskyn alla rukoilemaan. Iltapäivällä kävimme vielä viettämässä Lepokodilla vanhusten kanssa messua.

IMG_9323

Kirkkorakennuksen restaurointityöt jatkuvat. Seurakuntasalin seinät on maalattu ja uusi lattia on viimeistelyä vaille valmis.  Me olemme normaalista kesäajasta poiketen pitäneet jumalanpalveluksia kirkkosalissa. Ensi sunnuntaina siirrymme vielä kuukaudeksi seurakuntasalin hieman rennompaan tunnelmaan. Rentoutta ja ihmisläheisyyttä tavoittelemme tietysti kaikissa tilaisuuksissamme.  Tällä kaudella meillä myös alkavat säännölliset ei niin muodolliset gospel-jumalanpalvelukset, jotka täällä kuuluvat jokaisen luterilaisen kirkon tarjontaan. Alla myös muutama kuva pastoripariskunta Kari ja Erja Ahlrothin vierailusta luonamme elokuussa. 

IMG_9321IMG_9326.JPG

Lokakuun koittaessa kesä on auttamatta ohi. Ennen sitä kerkeän tässä vielä postamaan joitain omia kesämuistoja. Suuri osa seurakuntaan liittyvistä tulikin jo kerrottua edellisessä blogissani.

Tapsa ja Tessu siis lensivät edeltä Suomeen kesänviettoon jo toukokuun lopussa. Tätä ennen juhlimme Tapsan kanssa hääpäiväämme tutussa ravintolassa Delrayn rannalla, josta alla oleva kuva meistä. Näille samoilla rannoilla teimme myös Elsan kanssa ahkeraan kesäisiä aamulenkkejä. Tuomaksen ainoat rantakuvat  tältä kesältä ovat intin taisteluleirin taukohetkiltä Vekarajärven maisemista.

IMG_9324

Yksi kesän kohokohta oli AFS-perheeni vierailu täällä Floridassa. Vaihto-oppilasvuodestani on jo 35 vuotta ja edelleen koemme olevamme yhtä perhettä.  Kävimme yhdessä mm. Breakers-brunssilla, Morikami-museossa ja Meizner-puistossa. Tärkeintä  oli saada viettää aikaa yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Ainoa harmin aihe oli, ettei pikkuveli-Evan päässyt mukaan.IMG_8054.JPG

Sitten Suomeen. Lensimme Elsan kanssa sinne heinäkuun puolivälissä. Elsa jäi Helsinkiin ja minä, Tessu ja Tapsa suunnistimme heti mökille viikonlopuksi. Loman aloituksen kruunasi Tuomaksen vuorokauden visiitti mökille. En ollut päässy poikaa halaamaan yli puoleen vuoteen. Tuomas kyllä halaili Tessua enemmän, mutta kyllä äitikin sai osansa.😊 Ja kelpasin myös merkin ompelijaksi, vaikka olen supersurkea käsitöissä. Piti sitten ommella lakin nurjalle puolelle risti. 😉

IMG_8049

Elsakin piipahti myöhemmin mökillä kesätyökiireiden lomassa.  Nautimme joutenolosta, luontopoluista, järvimaisemista ja paistetuista muikuista.

Elsa mökillä

Ehdottomiin kesän huippuhetkiin kuului Tapsan pojan Niklaksen ja ihanien lastenlasten, Sonjan ja Nilsin, mökkivisiitti! Vierumäen maisemissa tuli myös tavattua useita vanhoja hyviä ystäviä, tosin aivan liian lyhyen kaavan mukaan.  Kun asuu ulkomailla niin Suomen lomille kertyy pitkä lista ystävistä, joita haluaisi nähdä, vaan koskaan ei kaikkia ehdi. Näin kävi valitettavasti tänäkin vuonna. ☹

IMG_8223

Tänä kesänä ehdin onneksi nähdä perheenjäseniä viime vuotta enemmän.

IMG_9175.JPG

Suomen kirkkovierailuista paras oli jälleen Iitissä. Sunnuntaijumalanpalveus kerran kesässä on täällä must. Seurakunnan nuorisotyöntekijä Tuulaa näin taas aivan liian hätäisesti.

IMG_8045.JPG

Iitin kirkonkylän kainalossa on toinen jokakesäinen vierailukohde, rakkaan ystävän, Päivin piilopirtti upealla niemellä. Siellä vietimme naisten kesken terapeuttisen vuorokauden saunoen, syöden ja melkein uiden (alan selvästi olla liian tottunut näihin Floridan lämpimiin vesiin).

IMG_8222

Herkullista ruokaa ja erinomaista seuraa oli tarjolla myös Helsingin päässä. Kiitos Ailalle ja Karille maittavasta aamiaisesta, Tarulle upeasta brunssista ja myöhäisestä lounaasta ja Kirsille kielen mukanaan vieneestä illallisesta! Antin perheen kanssa sain juoda lasin kuohuvaa ja mukaan ison purkin pakuria kotiin vietäväksi. Kävin myös moikkaamassa Seppoa vanhassa raamattupiirissä.

IMG_9168.JPG

IMG_9167IMG_9171

Lomani Suomessa piteni suunnitellusta muutamalla päivällä johtuen viisumiprosessin viivästymisestä. Otin ylimääräiset päivät kiitollisena vastaan. Viimeisennä iltana juhlimme perheen kanssa Elsan ennakkosynttäreitä suomalaisten rapujen kera.

Alla vielä muutama kuva täältä. Dorian antoi Tapsalle, Tessulle ja minulle syyn pyörähtää länsirannikolla. Kiitos ystävällemme Seijalle Cape Coralin talon lainasta.IMG_9166.JPG

Mukavaa syksyn jatkoa toivotellen,

Mia

——————————————————————————————————————–

IN ENGLISH: 

September is coming to an end. Post-Dorian emergency repairs continue 24/7 some 60 miles east of us on the Grand Bahama and Abaco islands. Our own area escaped the hurricane without damages, thanks to these northern Bahamian islands that halted the storm. An unnecessary feeling of guilt mixed with gratitude  finds its way to express itself in an enormous willingness to help the victims of the catastrophe , and money is flowing from our area through various aid organizations to the island state. Our own congregation channels its aid through a Lutheran relief fund. Our Synod also is raising funds and goods to a sister congregation in Grand Bahama.

unnamed

We closed our church as did all congregations in the area during the weekend before the storm. Dorian’s slow advancement, with the weather being normal still on Sunday, led to us  having an ex tempore prayer lunch at noon at the church. It was good to come together, even in a small group, before the storm to pray. In the afternoon we still conducted a mass with the elderly at Rest Home.

The renovation work at the church continue. The walls of the Fellowship Hall have been painted and a new floor only needs finishing. Unlike normally during summer, we have had our services in the Sanctuary. This Sunday, we will still move over a more relaxed atmosphere at the Fellowship Hall for a month. We aim at a relaxed and intimate approach in all our events. We will begin with regular not-so-formal gospel services, that belong to Lutheran services locally, during this season. Please, also find enclosed a few pictures of the visit by Kari and Erja Ahlroth, both pastors, to our chuch in August.

IMG_9325

With the end of October, the summer is definitely over. Before that, I am able to post a few summer memories of my own. Most of the ones concerning the congregation were dealt with in my previous blog.

Tapsa and Tessu flew over to Finland already at the end of May. Before that, Tapsa and I celebrated our anniversary in a familiar restaurant at the Delray beachfront. Please, find below a picture of us there. Elsa and I are used to having our frequent morning walks on the same beach. The only beach photos of Tuomas that I have from this summer are from rest moments in a military exercise on lake Vekaranjärvi.

IMG_9324

 

One of the highlights of the summer was the visit of my AFS host family here in Florida. It is over 35 years since my exchange student year and we still feel like a family. We went together to a brunch at the Breakers, to Morikami Museum and to Mizner Park. To be together and to exchange news was the most important part. I only missed seing my kid-brother Evan who could not make it here.