Muutto, gospelia ja lihapullia ym. / New Home, Meatballs, Great Gospel Night etc.

Please scroll down for the text in English.

Pitäisi kirjoittaa useammin kuin kerran kuukaudessa. Niin paljon kaikkea kivaa tehtyä ja tapahtunutta kerkeää painua unhoon, ennen kuin saan ne paperille tai siis tänne nettiin.  Kirjoitan näitä blogeja myös itselleni ikään kuin elektronisena päiväkirjana. Laitan tänne myös paljon kuvia. Niissä säilyvät muistot parhaiten, ja tiedän että monelle ne ovat tekstiäni tärkeämpiä.

Alla kaksi kuvaa työntekijägolfista kanttori-Mikan ja pääsuntio-Eskon kanssa.

 

Heti elokuun alussa sain vastauksen pitkäaikaiseen rukoukseen. Pirjo Pedersen tarttui Lepokodilla hihaani ja sanoi haluavansa puhua heidän gospelmissiostaan. Silmänräpäyksessä tiesin, että tämä olisi siunaus meille ja heille. Jo kolmen viikon kuluttua saimme viettää kirkolla ensimmäistä Freedom Reigns-iltaa. Ilta on syntynyt ylistysjohtaja ja muusikko Bob Mishaneyn näystä, jota yhdessä hänen kanssaan todentaa joukko taitavia muusikoita. Seuraavat gospel-pitoiset illat järjestetään 14. ja 28. syyskuuta.

 

Taivaasta tippui keskellemme myös lahja nimeltä Marianne. Hän on jyväskyläläinen nuori nainen, joka on viettänyt ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien osan lomistaan täällä Floridassa. Mariannen isoäiti, Raija Sipinen, on koko seurakuntamme tuntema tehopakkaus niin koti-Suomessa kuin täällä Floridassakin. Raijan perustama arvostettu pitopalvelu vietti elokuun alussa Jyväskylässä 40-vuotisjuhliaan. Oli todella hienoa saada Marianne tänne Suomesta juhlahumun jälkeen ”lepäämään”. Mariannea vietiin niin Lepokodilla kuin kirkollakin ja kaikkialla hän palveli auliisti ja suurella sydämellä. Mariannen laulun-, seurustelun-, kuuntelun- ja ruoanlaiton lahjat otettiin täällä kiitollisina vastaan. Jäämme odottamaan Mariannen paluuta perheensä kanssa tänne taas jouluksi.

 

Ja sitten lihapulliin. Viime vuonna vietimme elokuun lopulla  Suomen 100-vuotisjuhlien generoimaa Finnish Your Lunch-lihapullalounasta kirkollamme. Se oli niin mukava tapahtuma, että päätin tehdä siitä  perinteen.

Tänä vuonna lihapullia syömässä oli hieman vähemmän ihmisiä kuin viime vuonna, mutta tunnelma oli aivan yhtä korkealla ja taas erityisen lämpöinen. Muutoinkin meillä on ollut monta kotoisaa ja siunattua sunnuntaiaamua kirkolla viettäessämme palveluksia seurakuntasalin puolella. Jatkamme vielä syyskuun ajan jumalanpalveluksia samassa tilassa, mutta lokakuussa siirrymme kirkkosalin puolelle. Lokakuussa myös vaihtuvat kirkonmenojen alkamisajat niin, että  suomenkielinen jumalanpalvelus alkaa  klo 10 ja englanninkielinen klo 11.30.  Alla kimara kuvia elokuun ihanista hetkistä kirkolla.

 

Kotirintamallani on myös ollut haipakkaa. Elsa palasi Floridaan 12. elokuuta hurjien lentokäänteiden jälkeen. Ennen kuin kirjoitan enempää, sanon, että meidän Elsa on kokenut matkaaja ja lentänyt jo pari vuotta mannerten välisiä lentoja yksin. Tämä kerta oli erilainen.

Perutut ja myöhästyneet lennot käänsivät tytön Tukholman kautta suunnitellun Floridan-lennon ensin Lissaboniin. Kun lento Helsingistä sinne myöhästyi, myöhästyi Elsa myös jatkolennolta Miamiin. Lentoyhtiö, jonka nimeä en mainitse, kirjoitti Elsalle uudet liput Rio de Janeiron kautta Floridaan!!! Tämä merkitsi matkan pitkittymistä ylimääräisellä 12 tunnilla.  Tyttö itki väsyneenä puhelimessa ja sanoi virkailijoiden sanoneen, ettei seuraavan päivän suoralle lennolle Miamiin ollut tilaa. Meidän vanhempien hälytyskellot soivat. Ne soivat erityisen kovaa, kun Tapanin piti puhelimen kautta antaa lupa kentän passivirkailijalle päästää Elsa 17 v. Rion koneen odotusaulaan. Nyt riitti, ajattelimme. Onneksi tyttö on ja oli reipas ja käskystämme jaksoi vielä etsiä käsiinsä uuden virkailijan lentoyhtiön Transfer-tiskiltä. Kun tämä kuuli, että Elsa on alaikäinen ja lentämässä Rioon, alkoi tapahtua. Rio de Janeiron kentältä eivät alaikäiset kuulemma pääse lentämään eteenpäin. Lentoyhtiö olisi lähettänyt Elsan Etelä-Amerikan maahan, jossa alaikäiset eivät voi lain mukaan lentää yksin.

Nyt Elsalle ihmeellisesti löytyikin tilaa seuraavan päivän suoralle lennolle ja tyttö vietiin lentokenttähotelliin valvojan alaisena syömään ja nukkumaan ennen tulevaa lentoa. Ymmärrettävästi meidän perheemme ei enää osta tämän lentoyhtiön lentoja. Meidän perheemme toivoisi voivansa matkustaa Atlantin yli laivalla tai ajatuksen siirrolla ihan vaan jo ilmastollisista syistä.

 

Elsa nautti päästessään tapaamaan täkäläisiä kavereitaan. Äitikin pääsi nauttimaan, kun erityinen täkäläinen ystävä on innokas kalastaja ja meneillään oli hummerisesonki. Tuore, suoraan merestä nostettu hummeri, on harvinaista herkkua!

Meillä oli Elsan paluun jälkeen edessä muutto uuteen asuntoon. Muutto oli minulle järjestyksessä 14. ja Elsalle 7. Se oli myös meidän  perheen tyttöjen 1. yksin hoitama. Luovuimme ylimääräisestä makuuhuoneesta eli (Suomeen jääneen) Tuomaksen vanhasta huoneesta ja muutimme neliöstä kolmioon. Tällä säästämme ison rahan asumiskuluissa. Kaikki vieraat ovat edelleen tervetulleita; sopu sijaa antaa ja lattiatilaa löytyy.

 

Tapani ja Tessu selvisivät tänne ilman viiveitä tai ikäviä yllätyksiä ja arki alkaa löytää uomansa uudessa kodissa. Tuomaskin pääsee Suomessa muuttamaan ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon parin viikon kuluttua. Kiitosta ja jännitystä ilmassa riittää edelleen ja Herran pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu päivittäin. Koitetaan me puolestamme kulkea silmät ja sydän avoinna, jotta ne eivät meiltä jäisi huomaamatta.

 

Täällä taas ensi kuussa. Siihen asti muistetaan toisiamme rukouksin. Mia

IN ENGLISH:

I should write more often than once a month. So many fun things happen and get forgotten before I get them written and  to the internet. I write these blogs also for myself as a sort of an electronic diary. As you have noticed, I attach a lot of photos here as well. Memories are best stored in pictures and I know they are more important than my texts for many.

So the August news.

An answer to my prayer fell from Heaven and gave me a reason for tremendous gratitude right after my return from Finland. Pirjo Pedersen of Rest Home grabbed me by the arm and said that she wants to speak about their music mission. I instantly realized that this was blessing for us and them. The mission is called Freedom Reigns and was born from a vision of Bob Mishaney, a worship leader and a musician, and is brought to us by his group, Bob Mishaney & Friends who are all highly talented musicians!

The next Freedom Reigns Nights will be held at our church on September 14 and 28 starting at 7:00 PM.

A gift called Marianne also fell from Heaven to the midst of us. She is a young lady from Jyväskylä who has spent parts of her vacations here in Florida from her early years. Raija Sipinen, Marianne’s grandma, is the powerpack of our entire congregation both in Finland as well as here in Florida. Raija’s esteemed catering service had its 40th anniversary in Jyväskylä in July. It was really great to get Marianne from Finland to spend her holiday ”resting” with us after the anniversary hullabaloo. Marianne was dragged around from Rest Home to the church and she gladly served everywhere with a big heart. We were happy and grateful to enjoy from her singing, conversation, listening and cooking skills here. We look forward to Marianne’s return, with her family, here again for Christmas.

Then about the meatballs. At the end of August last year, inspired by the 100th Anniversary of Finnish Independence, we celebrated Finnish Your Lunch meatball lunch at our church. It was such a fun event that we decided to make it a tradition.

This year we had a little fewer people eating meatballs than last year, but the atmosphere just as good and especially warm. Even otherwise, we have had many really cozy and blessed Sunday mornings at the church while having the service in Fellowship Hall. We will continue to have the services in that same hall, but in October we will move over to the church sanctuary. Also, the service times will change, so that the Finnish service will begin at 10:00 AM and the English one at 11:30AM. Please, find a photo compilation of some of the wonderful moments at the church in August.

It has been pretty busy on my home front as well. Elsa returned to Florida on August 12 after some harrowing turns in her flight schedule and routing. Before I get any further, let me assure you that Elsa is a seasoned traveller and has crossed the Atlantic a couple of times on her own already. This time was different.

Canceled and late flights made her change her routing to Florida from Stockholm to Lisbon. When the Helsinki-Lisbon flight was delayed, she also missed the Lisbon-Miami flight. The airline, whose name I do not mention, wrote Elsa new tickets via Rio de Janeiro to Miami!!! This meant an increase of 12 hours to her travel time. The tired girl cried over the phone telling us that the airline staff had informed her that there are no seats on the next day Miami flight. That is when alarm bells started to ring with us, the parents. They started to ring particularly loud when Tapani was asked by a Lisbon airport official to grant a permission to allow Elsa, 17 years old, to proceed through the passport control to the gate area. This is enough, we thought. Luckily the girl was still able to follow our advice and go and find a helpful staff member at an airline transfer desk. When she heard that Elsa was a minor and about to fly to Rio, things started to happen. Minors are not permitted to leave Rio on their own without proper documentation. The airline was about to send Elsa to a country which does not allow minors to exit there.

Well, all of a sudden a seat was found for Elsa on the next day direct flight to Miami and she was escorted to an airport hotel for dinner and overnight accommodation. Understandably, our family will not fly on this airline any more. Our family would, even for climate saving reasons, prefer to travel across the Atlantic by sea or by telepathic means.

Home again, Elsa was happy to meet her local friends. Mom was also extra happy since Elsa’ special local friend is an avid fisherman and when lobster season was on. A fresh lobster, just taken out of the ocean, is a rare delicacy!

Elsa and I were confronted with the challenge of a move to a new apartment right after her return. It was made ever more challenging, since our boys were in Finland. This was the 14th move in my life, the seventh in Elsa’s and the first one undertaken by the girls alone. We gave up an extra bedroom, occupied by Tuomas (who now stayed in Finland) before and moved from a three-bedroom home to a two-bedroom one. This meant considerable savings in rent. All guest still are welcome, as there is ample space, including on the floor.

My heart is full of gratitude. Tapani and Tessu made it here without delays and unwelcome surprises and life is finding its pattern in our new home. I still feel some anxiety over Tuomas’ move to his first own rental apartment in a couple of weeks in Finland. This little concern, together with a few similar ones, only gives me a reason to be grateful. There is excitement and gratitude in the air and small and big miracles by our Lord occur daily. Let us walk with our eyes and hearts open in order not to miss them.

Until October, at the latest, with prayers,

Mia

 

Advertisements

Hellettä Atlantin molemmin puolin – Heat waves on both sides of the Atlantic

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH….😊

Kolmen viikon ja kolmen päivän loma Suomessa vierähti arvatenkin aivan liian nopeasti. Palasin kuitenkin takaisin Floridaan ja töiden ääreen levänneennä ja virkistyneenä. Myönnettävä on, että osasin aivan toisella tavalla taas olla kiitollinen ilmastoinnista niin kotona kuin työpaikallakin, vaikka se kuluttaakin hävyttömästi sähköä.

Alla vielä kuvia osasta kaikkia kivoja ja ihania kohtaamisia Suomen suvessa. Helsinki näytti parhaat puolensa  ja oli hienoa päästä pitkästä aikaa pyörän satulasta sitä ihailemaan. Ilo oli myös huomata, miten hyvässä käytössä kaupungin lainapyörät tuntuivat olevan.

Töitä on nyt takana kaksi viikkoa. Siihen mahtuukin jo viisi saarnaa ja jumalanpalvelusta, yksi hautaan siunaaminen ja yksi kaste sekä monta antoisaa kokousta ja keskustelua seurakuntalaisten kanssa niin kirkolla kuin Lepokodillakin.

Niin ja mahtuuhan siihen myös yksi ulkomaanmatka. Pieni tyttövauva, jonka sain viime viikolla kastaa asuu näet perheensä kanssa Grand Cayman-saarella, jonne on tunnin lento Miamista.

Ensimmäiset vapaapäivät täällä menivät mukavissa merkeissä Meksikonlahden puolella Cape Coralissa. Olin siellä tapaamassa rakasta ystävääni Seijaa Washington D.C.:sta. Tuon retken tuliaisina sain mukaani reilut kymmenen laatikkoa mangoja. Jaoin niistä suuren osan seurakuntalaisille, mutta toki nyt on omakin pakkanen täynnä orgaanisesti kasvatettuja, omin pikku kätösin poimittuja mangoja aamusmootheja varten. Kiitos Seija!

Olen taas aloittanut säännölliset aamukävelyt rannalla. Olen myös pyrkinyt pitämään kiinni jetlagin alkuun aiheuttamisita aikaisesta aamuheräämisestä. On valtavan ihanaa herätä ennen viittä ja on sitten myös valtavan ihanaa painaa pää tyynyyn ennen kello kymmentä. Saa nähdä saanko tämän rytmin säilymään sitten kun tytär, mies ja koira palaavat. Elsa tuleekin jo viikon kuluttua, Tapsa ja Tessu kuun lopussa. Tuomasta näen kasvokkain ehkä vasta joulun aikaan – sniff!

Sisälläni on rauha, mistä kiitän. Uskon, että meidän seurakunnallamme  ja koko suomalaisyhteisöllä on edessä merkityksellinen syksy- ja talvikausi. Paljon hyvää on ilmassa ja on jännittävää nähdä, mitä kaikkea Taivaan Isä on suunnittelut varallemme. Versoja näkyy jo nousevan maasta. Ensi viikolla on edessä vuosittainen inspiroiva GLS-koulutus (Global Leadership Summit), johon osallistumme neljän hengen voimin omasta seurakunnastamme.

Kiitollisena saa kulkea kohti uusia seikkailuja.

Palataan parin viikon kuluttua, siihen asti siunausta!

Heat waves on both sides of the Atlantic

As expected, my vacation of three weeks and three days in Finland passed far too fast. Yet, I returned to Florida well rested and refreshened. I have to admit though that I again was grateful for air conditioning at home as well as at the office, even if it consumes exhorbitant amounts of electricity.

Please, find above in the Finnish text still some more pictures of a part of my fun and wonderful encounters in the Finnish summer. Helsinki showed its best faces and it was great to be able to enjoy the views while biking there. It was also pleasing to see how widely the city bikes were used in town.

I now have two weeks of work behind me. That includes five sermons and services, one funeral and one christening and many rewarding discussions with parishioners at the church as well as at Rest Home. And yes, it even includes one trip abroad, as a little baby girl whom I babtized last week lives with her family on the Grand Cayman island, a one-hour flight from Miami.

My first days off here were passed in pleasant way in Cape Coral on the Gulf of Mexico. I went there to meet my dear friend Seija from Washington D.C. As a result of that trip, I brought home more than ten cases of mangos. I shared most of them with parishioners, but now also our freezer is full of organically grown mangos, hand-picked by myself, ready to be used for morning smoothies. Thank you, Seija!

I have restarted my regular morning walks on the beach. I have also tried to stick to the early get-ups that were initially a result of my jetlag. It is so wonderful to wake up before 5 am and likewise so wonderful to lay my head on my pillow before 10 pm. Let us see if I can maintain that rhytm when my daughter, husband and our dog return. Elsa will arrive in a week, Tapsa and Tessu at the end of the month. I will not see Tuomas face-to-face until at Christmas – sniff!

I have  peace within for which I am grateful. I believe that our congregation and the whole local Finnish community have a meaningful fall and winter ahead. There is a lot of good in the air and it will be exciting to see what our Heavenly Father has in His plans for us. Sprouts are already seen rising from the ground. Next week we will have the annual inspiring GLS (Global Leadership Summit) training where four members of our congregation will take part.

I am heading to adventures with a grateful mind. I will get back to you in a couple of weeks. Until then, please be blessed!

Mia

 

Palmujen havinasta honkien huminaan / From Swishing of Palm Leaves To Humming of Pines…

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH…

Istun mökin sängyllä ja kirjoitan. Tessu tuhisee viereisellä sängyllä, taustalla kuuluvat YLE:n aamu-uutiset. Lomaa takana yli kymmenen päivää ja vielä toinen mokoma edessä.

Hyvin mielin, vaikka vähän kiireellä lähdin kirkolta juhannussunnuntaina. Lähtöaamuun mahtui kaksi kaunista messua ja Katrin ja Anjan emännöimät kirkkokahvit monine herkkuineen. Suomalaisen palveluksen musiikista oli Mika-kanttorin lisäksi vastaamassa kolme taitavaa hanuristia, Merja Hulkkonen, Paavo Kukkaro , Gunnar Penttinen ja viulisti Pirjo Pedersen.

Seurakuntaneuvostomme jäsen, Matti Mecklin toimi meille lukijana ja esilaulajana. Matti oli pikavisiitillä Suomesta ja ehti lyhyen oleskelunsa aikana palvelemaan seurakuntaa niin kirkolla kuin Lepokodillakin.

Englanninkielisen Kappeli-kuoromme aktivistit, Susanna ja Robert Morgan olivat löytäneet Finlandia-hymniin sovitetun englanninkielisen hengellisen laulun, jonka kuoro esitti kirkkokahvien aikana. Tämän juhlavimpiin tunnelmiin ei olisi työrupeamani voinut päättyä!

Englanninkielinen messu loppui puolilta päivin ja siitten kiirehdin kotiin, josta matka jatkui valtavan matkalaukun kera Uber-kyydillä juna-asemalle.  Itse en ole montaa kertaa aiemmin Uber-palvelua käyttänyt, mutta tyttäremme tuli ajettua sillä usein viime vuoden aikana. Kyytini saapui paikalle neljässä minuutissa. Sain puhelimeeni kuvan autosta ja kuljettajasta sekä tiedon siitä, kuinka kauan kuljettaja oli toiminut Uber-kuskina ja kuinka monta ajoa hänellä oli takana. Tämän lisäksi saatoin puhelimestani seurata kuskin etenemistä kartalla kohti kotioveani. Seitsemän kilometrin kyyti juna-asemalle maksoi hieman yli seitsemän taalaa. Hyvää ja kohtuuhintaista palvelua, sanon minä.

Sadan kilometrin junamatka suoraan Miamin lentokentälle puolestaan maksoi viisi dollaria. Ei voi tästäkään hinnasta valittaa. Lentojen hinnat ovat sitten oma lukunsa. Toivoisi, että osa korkeasta lentolipun hinnasta olisi ilmastoveroa, sen verran valtavan lisän omaan hiilijalanjälkeeni mannerten välinen lento taas lisää.

Toukokuun lopussa tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun sanoimme Tapanin kanssa toisillemme tahdon. Kesäkuun alussa vietin toista merkityksellistä vuosipäivää. Silloinkin sanoin tahdon ja silloinkin oli kyseessä sitoutuminen rakkaudelliseen palvelutyöhön. 😊 Joka päivä saa molemmissa toimissa todeta olevansa vajavainen ja tarvitsevansa Jumalan armoa ja rakkautta. Onneksi sitä riittää.

Nyt eletään heinäkuun alkua. Hieman sateiset säät eivät minua haittaa. Keuhkot kiittävät WHO:n tutkimuksen mukaan maailman puhtaimmasta ilmasta  jossa pääkin tuulettuu mukavasti.  Meidän nuoret kerkesivät  mökille muutamaksi päiväksi omilta kesätöiltään. Molemmat suostuvat metsälenkille vanhempien kanssa kun Tessua käyttää tekosyynä. Mukavaa oli, pidempäänkin olisivat saaneet olla.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee omaa aikaa ja aikataulujen väljyyttä. Silti lomaan on mahtunut merkityksellisiä tapaamisia. Käväisin alkuviikosta Iitin puolella tervehtimässä ystävääni Tuulaa, joka on pitkän linjan kristillisen nuorisotyön ammattilainen ja jolta jatkuvasti opin uutta. Samalla reissulla pistäydyin tyttären kummitädin mökillä, josta upea järvimaisema alla.

Tapsan kanssa kävimme Vuolenkosken kesätorilla sekä syömässä herkullisen illallisen Elsan toisien kummivanhempien luona.

Vielä on loman aikana edessä tärkeitä perhe- ja ystävätapaamisia Helsingissä. Toivon myös  tapaavani joitain kollegoja päiväreissullani Himoksen New Wine-festivaaleille perjantaina 13.7.

Nautitaan kesästä. Ollaan kiitollisia puhtaasta ilmasta, luonnosta, lapsista, ystävistä!

Seuraavat blogiterveiset tulevatkin sitten taas Etelä-Floridasta.

Siunaavin ajatuksin,

Mia

 

From Swishing of Palm Leaves To Humming of Pines...

I am sitting on our summer cabin bed and typing this. Tessu is puffing on a bed next to me, the YLE morning news are providing background noise. I have ten days of my summer holiday behind me and another ten ahead of me. My mind is relaxed, even though my departure from the church on Sunday was a hurried one. The departure morning included two beautiful services as well as a coffee hour with many delicacies hosted by Katri and Anja. The music for the Finnish service was provided, in addition to Cantor Mika, by three skillful accordionists Merja Hulkkonen, Paavo Kukkaro, Gunnar Penttinen and Pirjo Pedersen, a wonderful violinist.

Matti Mecklin, a member of our Church Council, acted as the reader and song leader for us. Matti was paying a quick visit from Finland and managed to serve both the congregation and Rest Home during his stay.

Susanna and Robert Morgan, both members of our English Chapel choir, had found an English spiritual song arranged to Finlandia Hymn which the choir performed during the coffee. I could not have finished my work session better!

The English service was over around noon and I then rushed home and continued to the train station on Uber with a huge suitcase. I have not personally used Uber many times earlier, but our daughter Elsa hade many rides during the last year. My ride arrived in four minutes. I received in my smart phone pictures of the driver and his car as well as information on how long he had beeen driving for Uber and how many rides he had given. Furthermore, I was able to monitor his moving towards our home on my phone. The four-mile ride cost me a little over seven dollars. Good and moderately priced service, I would say.

The sixty-mile train ride straight to Miami Airport cost me five dollars. Cannot complain about price that either. Airfares are in a different category, of course. One would hope that a part of the high fare would be climate tax, my additional carbon footprint on a transcontinental flight  being so huge.
The end of May marked 20 years from our wedding wows with Tapani. The beginning of June, on the other hand, was an anniversary of another special day. Then I also said ”I will with the help of God” and this time also committed myself to a service of love.  Each day I find myself being imperfect in both capacities and in need of God’s mercy and love. Fortunately, there is no end to it.

We are now living the beginning of July. The somewhat rainy weather does not bother me. My lungs, and even my head being ventilated, are grateful for the purest air in the world, according to the WHO.

Our kids were able to take a few days off their summer work and joined us at our cottage. Both of them are willing to go on a hike in the woods with their parents, as long as Tessu is used as an excuse. It was fun, they could have stayed even longer.

The older one gets, the more one needs one’s own time and flexibility in schedules. Still, I have had meaningful encounters during my vacation. Early this week, I paid a visit to my friend Tuula in Iitti. On the same trip, I visited our daughter’s godmother, whose cottage has a gorgeous lake view . Yesterday, Tapsa and I had a great dinner at Elsa’s other godparents’ country place in Vuolenkoski.

I still look forward to meeting important family members and friends in Helsinki. I also hope to meet with some dear colleagues during my visit to Himos New Wine Festival on Friday, July 13.

Let us enjoy summer! Let’s be grateful for pure air, nature, children, friends!

My next greetings will reach you again from South Florida.

 

With many blessings,

 

Mia

 

Month of May – Toukokuun tilitys

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH ☺

Toukokuu alkoi ihanasti, sillä poikamme Tuomas lensi tänne viettämään kolme viikkoa kanssamme ennen kesätöiden alkua. Nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saisimme viettää kaikki yhdessä äitienpäivää, edellisestä kerrasta oli kulunut kolme vuotta. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Olimme varanneet hotellin Sanibel-saarelta Meksikonlahden puolelta kahdeksi yöksi, mutta päivä ennen lähtöä selvisi, että hotellissa ei ollutkaan yhtään lemmikkihuonetta vapaana. Elsa ”uhrautui” ja jäi Tessun kanssa kotiin. Onneksi koko perhe kerkesi olla mukana äitienpäivän messussa sunnuntaiaamuna, mikä oli itselleni kovin tärkeää.

 

Sanibelilla perheen pojat veivät minut hyvään kalaravintolaan syömään ja seuraava päivä koluttiin saaren luontokohteita. Näimme yhteensä 11 alligaattoria, joista kaikkein pienin alla kuvassa. Isommat kaverit pitivät enemmän etäisyyttä.

 

Seuraavana viikonloppuna juhlittiin Elsan valmistumista loistavin arvosanoin täkäläisestä lukiosta (tullut vanhempiinsa 😊). Juhlinta meidän vanhempien osalta jäi tosin tuohon koulun megavalmistujaisjuhlaan, jossa oli kaikkiaan paikalla yli 3000 ihmistä. Nuorilla  oli koululla läpi yön kestävät valmistujaiskarnevaalit, joihin koulu panostaa vuosittain todella paljon tilaamalla paikalle erilaisia huvittelulaitteita, valtavia pomppulinnoja ym.

 

Nyt koko muu perhe on palannut kesäksi Suomeen ja koti tuntuu tyhjältä. Eikä asiaa helpota se, että molemmat lapset jäävät sinne ainakin toistaiseksi. Tapani ja Tessu palaavat onneksi syyskuun alussa. Toivottavasti tulevat laivalla. Lufthansa nimittäin unohti siirtää Tessun jatkolennolla Frankfurtista Helsinkiin ja koiraparan matka täältä Suomen kotiin kesti lähes vuorokauden. Onneksi Tessu on nyt mökillä saanut toipua ja levätä – sekä uida pitkästä aikaa suolattomassa vedessä ilman valtavia aaltoja.

 

Kodin lisäksi myös kirkolla on hiljentynyt, mutta elossa olemme ja vahvasti.  Olemme venytelleet ja rukoilleet, olemme viettäneet hiljaisuuden messua ja vähemmän hiljaisia leikkikoulun valmistujaisia. Toukokuun lopussa saimme uuden toimistopäällikön Sarain, jolla on Hannan tavoin sydän paikallaan ja paljon erilaisia lahjoja. Uskon, että meistä tulee hyvä työpari.

 

Lepokodin jumalanpalvelukset ovat jatkuneet, samoin kaksi sunnuntai-jumalanpalvelusta kirkolla. Menneenä viikonloppuna ajoin vielä kolmen tunnin päähän Orlandossa pidettävään hiippakuntakokoukseenkin. Sunnuntaiaamuna oli aikainen lähtö takaisin tänne, sillä edessä olivat molemmat aamumessut, rippikoulu, yksi suunnittelukokous ja Lepokodin iltapäivämessu.

 

Ensi viikonloppunakin on matka tiedossa. Lennän torstaina Chicagoon vaihto-oppilasperheeni Diane-siskon vanhimman lapsen valmistujaisjuhliin. Minulle tämä pitkä viikonloppu on oiva mahdollisuus tavata koko sukua ja muutamaa ystävää, joista joitain en ole nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen.

Nyt kirjoittelen tätä hämärtyvässä illassa kotiparvekkeella. Ostin töistä tullessa Trader Joen (meidän lähikauppa) latva-artisokkia, jotka kohta laitan kiehumaan. Taidanpa kaataa itselleni myös lasillisen viiniä.

Syvähengitellään ja muistetaan iloita ja kiittää kaikesta kauniista ja hyvästä elämässämme.

Kesäterveisin,

Mia

 

MONTH OF MAY

Our May month had a wonderful beginning when our son Tuomas flew over to spend three weeks with us before starting his summer job. I was enjoying the thought of spending Mother’s Day together, the previous time this having happened being as long as three years ago. Everything did not, however, go as planned. We had booked a hotel on Sanibel Island on the Gulf of Mexico for two nights, but one day before leaving we found out that the hotel had no pet rooms available. Elsa offered to ”make a sacrifice” and stayed home with Tessu. Fortunately, the entire family made it to the Mother’s Day Sunday service which was very important for myself.

On Sanibel, our boys took me to a good seafood restaurant for dinner and on the next day we checked out nature attractions on the island. We saw eleven alligators altogether, the smallest one being in the picture  The bigger ones kept their distance.

During the following weekend, we celebrated Elsa’s graduation with splendid grades (she takes after her parents 😊). The festivities for us parents were limited, however, to the mega graduation event attended by over 3000 people. The kids had an overnight graduation carnival at the school to which the school invests a lot every year by acquiring different kinds of amusement rides, huge bouncing castles, etc.

Now the rest of the family has travelled to Finland for the summer and our home here feels empty. And the likelihood of both kids staying in Finland does not make it any easier. Fortunately, Tapani and Tessu will return here after the summer. I hope they travel by boat. Lufthansa failed to get Tessu on his connecting flight from Frankfurt to Helsinki and the poor dog spent almost 24 hours travelling from here to Helsinki. Luckily, Tessu has now been able to recuperate and rest at our cottage – and to swim in fresh water after a long while, without big waves.

In addition to home, the life at the church has also quieted down, but we are much alive though. We have been stretching and praying, we have worshipped in a mass of silence and had a less silent graduation at the pre-school. Services at Rest Home have continued as well as Sunday services (two) at the church. This past weekend I drove three hours to Orlando for the Synod Assembly. I had an early homeward start on Sunday morning as I was still facing both Sunday services, the confirmation school, one planning meeting and an afternoon mass at Rest Home.

I have another trip ahead of me next weekend. I will fly to Chicago to attend the graduation party of Diane’s eldest son. Diane was my American host family sister during my exchange student year. This long weekend will provide me an opportunity to meet the whole family and a few friends, some of whom I have not seen in over 30 years.

I am writing this on our balcony in the darkening hours of the evening. I bought some artichokes from Trader Joe’s which I plan to cook, I believe a glass of Riesling would also be appropriate.

Wishing you a pleasant and blessed beginning of the summer!

Pastor Mia

 

Täysi vuosi takana/ First Year Done And Over

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH….

 

Frank Wagner, Richard Barbour, Michael Breznen, Maryanne Kehlenbach, Jaime Dubon (Asst to the Bishop) Earnest Tate

Kuva: Anja

Kuva: Timo Vainionpää

Huhtikuun alussa minulle tuli vuosi täyteen täällä Floridan suomalais-amerikkalaisen St.Andrew’s- seurakunnan pastorina. Vuosi on tuntuu menneen hujauksessa.  Töitä olen tehnyt paljon, mutta niin oli tarkoituskin. Oma työtaakka saa kuitenkin uudet mittasuhteet, kun seuraa joitain kollegoja eri puolilla maailmaa. Luin tässä taasen seurakuntalaisemme Eskon tyttären blogia Malawista, missä tämä toimii pastorina miehensä rinnalla (https://theculturalmisfit.org/). Lea ja Jamie Peters ovat olleet Afrikassa kolme vuosikymmentä tavoitteena tuhannen kirkon perustaminen! Siinä työssä on tarvittu valtavasti uskoa ja uskollisuutta. Tässä kuva heidän vierailustaan seurakunnassamme viime syksynä.

Kyllä mekin täällä  voimme saada pieniä ihmeitä aikaan, kunhan muistamme koko ajan kenen voimasta ja kenelle tätä työtä teemme. Itse asiassa olen todella tyytyväinen menneeseen vuoteen. Olen saanut käyttää taitojani ja oppia lisää sekä työssä että ihmisenä. Olen saanut uuden seurakuntaperheen, joka ylittää tunnustuskuntarajat. Valon ja ilon toiminta, joka jatkuu ja laajenee ensi kaudella, on lähentänyt suomalaisseurakuntia. Sillä tiellä on hyvä jatkaa. Työ senioreiden ja lasten parissa on tuonut paljon iloa. Alla muutama kuva viime vuodelta.

 

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Uusia alkuja on jälleen luvassa ensi syksynä. Syyskuussa on tarkoitus aloittaa uudet englanninkieliset suomensukuisille perheille, pariskunnille ja sinkuille suunnatut lauantai-iltapäivät, missä yhdistyy tuoreesti julistettu sana, hyvä musiikki ja hyvä ruoka sekä mahdollisesti suomenkielen opetus lapsille ja nuorille. Ideointipalaveri asiasta pidetään piakkoin ja toivon sen kantavan hedelmää.  Uudet alut ovat aina jännittäviä, eikä vähiten siinä mielessä, että melko nopeasti huomaa ovatko omat ideat ja oma visio linjassa Jumalan paljon suurempien suunnitelmien ja visioiden kanssa.

Meillä täällä vaihtui seurakuntaneuvosto pari kuukautta sitten. Tämän uuden kolleegion kanssa on ollut hienoa tehdä töitä. Vastuuta jaetaan ja kannetaan ja päätöksiä syntyy, vaikkei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä. Olen todella toiveikas ensi talvikauden suhteen myös siinäkin mielessä. Yllä kuvassa kanssani valtuuston sihteeri Raija, varapuheenjohtaja Lauri, puheenjohtaja Pertti, Naomi, Peter ja Esko. June ja Matti puuttuvat kuvasta.

 

Meillä on seurakunnassa yksi melkoinen muutos edessä toukokuun lopulla, kun pitkäaikainen toimistopäällikkömme Hanna jää pois. Hanna on tehnyt seitsemän vuoden ajan seurakunnassa valtavan hienoa työtä moninaisten muutosten ja monien eri pastorien kanssa. Olemme kaikki hänelle suuren kiitoksen velkaa. Onneksi Hanna vielä jatkossakin pysyy seurakuntamme jäsenenä. Alla kuvia rennoista ja kivoista Hannan läksiäistalkoista ja lounaalta.  Lähempänä lähtöpäivää juomme kaikki vielä Hannan kunniaksi kirkkokahvit yhdessä.

 

Pidän kolme viikkoa kesälomaa Suomessa juhannuksen jälkeen. Uskon, että pari viikkoa mökillä ja viikko Helsingissä lataa mukavasti akkuja ensi vuotta varten. Siitä tuleekin melko lailla erilainen vuosi kun molemmat lapset jäävät syksyllä Suomeen. Nyt olemme kuitenkin kaikki yhdessä, sillä Tuomas tuli tänne lomalle kolmeksi viikoksi ennen kesätöiden alkua. Näin on hyvä olla.

Hyvää oloa ja Taivan Isän siunausta myös sinulle!

FIRST YEAR DONE AND OVER

At the beginning of April, a full year had passed for me as the pastor of the Finnish-American St. Andrew’s Church in Florida.

I feel that the year went by incredibly fast. I have worked hard, but that’s what I was supposed to do. The workload can be put in perspective when looking at some colleagues around the world. I recently read a blog by Esko’s – our parishioner – daughter from Malawi where she works as a pastor with her husband (https://theculturalmisfit.org/) . Lea and Jamie Peters have been 30 years in Africa with the vision of planting a thousand churches there! An amazing amount of faith and faithfulness has been required in that work.

We, too, here at St. Andrew’s can work small wonders, if we keep in mind who is the source of all our strength and for whom we do this work.

I am personally content with the past year. I have had the opportunity to apply my skills and learn more in my work as well as a human being. I have gotten a new congregation family which transcends denominational boundaries. The Light and Joy activity, which continues during the next season, has brought the Finnish congregations closer to each other. It is good to pursue in that direction. The work with seniors and children has brought about a lot of joy.  Some pictures from last year can be found above.

New beginnings are again in plans for the next fall. It is our purpose to start new afternoon Fun and Fellowship for English speaking families, couples and singles of Finnish descent where we bring together God’s word, good music and good food, as well as possibly Finnish lessons for children and the young. A brainstorming meeting will soon be held and I hope it will bear fruit. New beginnings are always exciting, not the least in the sense that one soon finds out whether one’s own ideas and vision are in line with God’s much bigger plans and visions.

We had a change of Church Council here a couple of months ago. It has been great to work with this new Council. Responsibilities are shared and decisions are made, even if we would not always agree on everything. I am really hopeful about the next winter season also in this regard.

We have a big change ahead of us at the end of May when Hanna, our long-time Office Manager, leaves us. Hanna has done wonderful work during the last seven years, dealing with a great variety of changes and with many different pastors. We owe her big thanks for that. Fortunately, Hanna will remain a member in our congregation. In the Finnish text you find pictures of Hanna’s relaxed and fun farewell party. Once we get closer to her departure, we will have a Sunday coffee hour in her honor.

I will have a three-week summer vacation in Finland after Midsummer. I trust that a couple of weeks at our country cottage and a week in Helsinki will nicely charge my batteries for the next year. That will be a different kind of a year for us, as both of our children will stay in Finland after the summer. Right now we are all together, as Tuomas came here from Finland for three weeks before starting his summer job in Helsinki. Things are good as they are.

I wish you well with many blessings!

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsiäisen odotusta ja kuusivarpaisia kissoja / Easter Anticipation with six-toed cats

SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH……

Kirjoitan tätä viime vuosisadan alkupuolella rakennetun Kapteenin talon terassilta. Matkaa ”Papan” terassille tästä on puolisen kilometriä. Seuranani on Tessu ja Amy. Amy on tavallinen viisivarpainen kissa, ei niinkuin Snow White ja osa niistä viidestäkymmenstä jälkeläisestään, jotka nykyään asuttavat museoksi muutettua Hemingwayn kotitaloa täällä Key Westissä.

Ajoimme tänne eilen sunnuntaijumalanpalvelusten jälkeen. Matka kesti viisi ja puoli tuntia ajoittaisista ruuhkista johtuen. Matkalla mietin, että mikä täällä nyt voi olla niin ihmeellistä, että tänne kannattaa ruuhkissa ajaa, mutta kyllä kannatti.

Kävimme eilen illastamassa juuri auringonlaskun aikaan. Kotona itärannikolla ei auringonlaskua voi nähdä, ainoastaan auringon nousun. Aamulla minulla oli ihana työtehtävä. Sain vihkiä kristilliseen avioliittoon vallan hurmaavan suomalaispariskunnan. Elsa ja Tapani toimivat todistajina ja valokuvaajina.

Pieni breikki poissa kotikonnuilta tekee hyvää. Meillä on hulina jatkunut, vaikka osa lumilinnuista on jo lähtenyt. Pari viikkoa sitten saimme olla mukana hienossa viikonlopun mittaiseessa Midnight Sun Festivaalissa, Lake Worthin rantapuistossa. Festivaali promovoi hyvällä tavalla suomalaisuutta ja lisää suomalais-amerikkalaisen yhteisön tunnettuutta Etelä-Floridan itärannikkolla. Osallistuimme tapahtumaan yhdessä Kotikirkon kanssa. Sunnuntaina piipahdimme festivaaleilla myös mainion minikokoisen rippikoululuokkani kanssa, jotka alla kuvassa myös oppitunnilla meidän kirkon sakastissa.

Pastori-Mia ja Vapaakirkon pastori Kari, Kotikirkon pastori Marko oli muissa työtehtävissä.

Ahkerat rippikoululaiset 🙂

Käytiin syömässä karjalanpiirakat ja juomassa kokikset 🙂

Hyvä ja hedelmällinen yhteistyö täällä suomalaisen sisarkirkon kanssa on ollut tärkeä asia itselleni ensimmäisen työvuoden aikana. Toivon, että myös oman St. Andrew’s-kirkon sekä Kotikirkon seurakuntalaiset ovat kokeneet sen positiivisena  asiana. Yksi  kauden huippuhetkiä oli viimekertainen Valon ja ilon ilta, jossa mukana oli Saalem Brass Band Helsingistä. Valon ja ilon tämän kauden päättäjäisjuhlia vietetään Kotikirkolla tulevana lauantaina ja juhlan kruunaa yhteinen piknik. Toivottavasti monet pääsevät mukaan!

Alla koottuja kuvia myös muista seurakunnan tapahtumista viime ajoilta. (Kuvaa klikkaamalla saat kuvatekstin näkyviin. 😊 )

Ihanat Esko ja Merja meidän Karjalaisen messun videoillasta

Karjalaisen messu-illan järjestelytiimi

Pastor Dexter and “his children”

Helge ja Erja Mononen soittivat ja puhuivat sunnuntaipalveluksessamme

Talvisodan päättymisen muistojuhla

Raijan jäähyväissanoja seurakunnalle.

Iloista pappiskuntaa Pedro-piispan rovastikunnan tarkastuksesta Wellingtonista 17.3.

Perheen kanssa yhteinen aika on ollut kortilla, siksi nyt onkin erityisen mukavaa saada olla samassa hotellihuoneessa muutaman päivän ajan. Tuomasta on ikävä, mutta hänetkin näen näillä näkymin reilun kahden kuukauden päästä, kun matkaan Suomeen muutamaksi viikoksi.

Siunattua pääsiäisen odotusta, sitten taas täällä kohdataan,

Mia

 

ANTICIPATING EASTER WITH SIX-TOED CATS

 

I am writing this on the patio of Captain’s Quarters of a house built during the early part of the last century. The distance to “Papa’s” terrace from here is about one third of a mile. I am joined by Tessu and Amy. Amy is an ordinary cat with five toes, unlike Snow White or a part of the 50 of her descendants now living in the Hemingway Home & Museum here in Key West.

We drove here after the Sunday services. It took us five and a half hours due to the stop-and-go traffic. I was wondering during our drive what might be so wonderful about it here, driving all the way in the congested traffic, but now I know it was worth it.

We had a dinner last night at twilight. You can not see a sunset into the ocean at home on the east coast, just the sunrise.  In the morning, I had a wonderful work duty. I was privileged to wed a charming Finnish couple to Christian marriage. Elsa and Tapani were witnesses and photographers.

A small break from the home front does me good. The hullaballoo has continued there despite the fact that many of our snowbirds have already departed. A couple of weeks ago we were able to participate in the Midnight Festival weekend at Bryant Park in Lake Worth. The Festival promotes in a good way Finland and knowledge about the Finnish community on the east coast of South Florida. We joined in our Festival participation with Kotikirkko. On that Sunday, we dropped in at the Festival with my mini-confirmation class participants.

A good and fruitful cooperation with our Finnish sister church has been important for me during my first year of duty. I hope that also parishioners  in our church as well as in Kotikirkko have felt the same. The latest Night of Joy and Light was one of our highlights, featuring Saleem Brass band and Marko Selkomaa. The final Night Joy and Light will be held at Kotikirkko this Saturday and the there will be a joint picnic to crown the event (one of the photos is from a planning meeting where we had a great atmosphere and wonderful catering!). Let us hope that as many as possible of you will join us! We also have all kinds of excitement and fun already planned for the coming season.

Above, you find pictures from other church events from the recent times.

My time spent with the family members has been scarce. Therefore, it is particularly gratifying to share the same hotel accommodation with them during a few of days. I miss Tuomas, but, after all, I will see also him in couple of months when I travel to Finland for a few weeks.

Have a blessed Easter, we will meet again then,

Mia

 

 

Paastonaikaa / Living Lent

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE VERSION IN ENGLISH……

Viimeisen blogikirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Laskeutuminen paastonaikaan alkoi  kouluampumisen järkyttämissä tunnelmissa. Kuuntelin tänään radiosta Floridan lainsäätäjien ehdotusta aselakien tiukentamiseksi osavaltiossa. Se on edelleenkin täysin riittämätön ja sisältää pöyristyttävän ehdotuksen opettajien oikeudesta kantaa asetta koulussa. Miten eksykssissä me ihmiset oikein olemme?

Parempi siirtyä ihan toisiin aiheisiin. Nämä sydäntalven kuukaudet ovat täällä Floridassa kaikkein kiireisintä aikaa. Väkimäärä moninkertaistuu ja autokanta myös. Kaipailen jo kesäaikaa ja sitä, ettei aikaa kulu jonottamiseen ja parkkipaikan etsimiseen.

Täkäläisessä suomalaisyhteisössä on vietetty eri tahojen Suomi-viikkoja ja talvipäiviä. On ollut jos minkälaista lounaskekkeriä, gaalaa, tansseja, esitelmätilaisuuksia ja myyjäisiä. Itse en ole valitettavasti kerennyt käydä kuin murto-osassa ja silloinkin aina työtehtävissä. Ensi viikonloppuna on edessä Floridan suomalaisten vuoden kohokohta, Midnight Sun Festivaalit, joissa me suomalaiset kirkotkin olemme yhdessä mukana.

Meillä seurakunnassa on myös ollut vilskettä ja vipinää. Sitten  viime blogin olemme mm. tehneet retken Fort Lauderdalessa sijaitsevaan Calvary Chapel-megakirkkoon ja norjalaiselle merimieskirkolle.

Meillä on pidetty kansanmusiikkimessu hanurisäestyksellä, juotu Raijan päivän kahvit ja esitelmöity hengellisestä väkivallasta. Lisäksi järjestimme messuavustajakurssin ja hiippakunta tarjosi seurakunnalle kahden päivän koulutuksen seurakunnan sisäisestä kommunikaatiosta.

Itse kerkesin helmikuun alussa vielä kaiken kiireen keskellä  Pohjois-Floridassa sijaitsevaan Luther Springs-leirikeskukseen kahdeksi ja puoleksi päiväksi. Synodi järjesti siellä aivan erinomaiseen koulutuksen aiheesta seurakunta muutoksen kourissa. Pedro-piispakin pääsi paikalle.

Nyt paastonaikana vietämme kirkolla torstaisin keskipäivän soppahartauksia. Uskollinen vapaaehtoisemme Glenn Beckman keittää ison kattilallisen keittoa ja yhteisen ruokailun jälkeen pidämme puolen tunnin hartauden. Tämä on mukava tapa pysähtyä sanan äärelle keskellä viikkoa.

Aviomies vietti pyöreitä synttäreitä tässä kuussa ja tänne lensi niitä kanssamme juhlimaan joukko ystäviä Suomesta.  Vaikka itsellä oli ”juhlaviikolla” melkolailla työkiireitä, niin silti kerkesin muutamana iltana seurustelemaan ja syömään yhdessä kaukaa tulleiden synttärivieraiden kanssa. Myös poikamme Tuomas saapui tänne kymmeneksi päiväksi ylioppilaskirjoitusten lukujen lomassa. Häntä oli onneksi mahdollisuus nähdä  ennemmän, hän kun asusteli tietty täällä kotonamme. Nyt on syntymäpäivät juhlittu meidän perheessä vähäksi aikaa.

Jään odottamaan pääsiäistä ja sen jälkeistä lomaviikkoa. Siunausta ja iloista kevättalvea hangilla tai ilman!

Mia

 

 

A lot has happened since my last blog. Our entering the Lent period coincided with the tragic school shooting in Parkland. I was listening today on the radio about a proposal for a new tightened  gun law by Florida legislators. It sounded totally inadequate with a shocking proposal to allow teachers to carry guns in schools. How lost we humans can be?

It is better to move to other subjects. These mid-winter months are the busiest time of the year here in Florida. The numer of people and cars multiply. I am already missing summer, the lack of lines and the ease in finding parking space.

The Finnish community here has celebrated various kinds of Finland weeks and winter events. There have been lunceons, galas, dances, lectures and rummage sales. I myself have not, unfortunately, been able to attend but a fraction of these events and only in my official capacity. This weekend we will have the Finnish highlight of the year, Midnight Sun Fest, where our Finnish congregations will have a joint presence.

We have had hustle and bustle at our church as well.  Since my last blog we have, among other things, made visit to Calvary Chapel mega church in Fort Lauderdale and to the Norwegian seaman church.

We have had a folk music service with accordion accompaniment, enjoyed Raija’s nameday coffee and listened to a presentation on spiritual violence. Furthermore, we had a two day training for our new acolytes and the Synod provided us a congregational retreat held at our church over a weekend.

I myself managed to travel in the midst of all these activities to Luther Springs center in northern Florida for two and a half days. Our synod arranged there a great training event on Congregation In Change. Also our bishop Pedro made it there.

During this Lent we have soup devotionals at the church on Thursdays. Glen, our faithful volunteer, cooks a large kettle of soup and after having enjoed it we have a half-an-hour devotional. This is a wonderful way of gathering to hear the Word in the middle of the week.

My husband Tapani had a major birthday this month and a number of our friends flew over from Finland to celebrate it. While I was busy at work during the festive week, I managed to sit down with them for a dinner on a couple of evenings. Also our son Tuomas came here for ten days from his preparation for the Finnish matriculation exams. Fortunately I was able to see him more, since he naturally lived with us. We have now had enough birthday celebrations for a while.

I am now looking forward to Easter and my vacation week after that.  My blessings and best wishes for a happy late winter – with or without snow. 🙂

Mia

 

 

 

 

 

Alkuvuotta Floridassa / Beginning of the year 2018

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH 😊

 

Taas on vettä virrannut sitten viime postauksen, jossa jo valittelin, ettei tahdo aikaa  bloggailuun löytyä.  Uuden vuoden lupaukseni on organisoida ja rajoittaa toimiani niin, etten pala loppuun ja yritän tehdä kaiken mitä teen levosta ja rauhasta käsin. Sillä tavoinhan meidät kaikki on kutsuttu Jumalaa palvelemaan ja niin olemme myös ympäristöllemme eniten hyödyksi.

Joulu ja ja joulunajan tapahtumat ovat jo pitkään olleet menneen talven lumia, mutta silti on  mainittava, että seurakunnassamme järjestettiin monta hienoa joulutapahtumaa. Kauneimpia joululauluja oli laulamassa yli 260 vierasta ja jouluaamun messua vietti meillä yli 200 henkeä. Nämä ovat suuria lukuja pienelle kirkolle, ja jokaisesta kävijästä kiitämme ja heitä siunaamme.

Kun tässä keräilin viime vuoden tilastoja Suomen kirkkoa varten, niin laskin samalla omat toimeni viimeisimmän kuukauden osalta. Joulukuussa toimitin 13 jumalanpalvelusta ja 11 erilaista hartautta. Päälle tietty kaikki normaalit kokoukset, ym. Ei ihme, jos tuntui takki tyhjältä vuoden lopussa. Täällä tosin normaalikuukaudenkin  jumalanpalvelussaldo on 9 – 11. Suomen seurakuntapastorille tällaiset lukemat ovat harvinaisia. En valita, vaan kiitän kokemuksesta, jota kertyy huimaa vauhtia.

Iloa vuoden vaihteeseen toi Kotikirkon kanssa yhdessä järjestämämme piknik, joka oli menestys. Koleasta säästä (+15) huolimatta paikalle tuli lähes 150 lettujen ja makkaran ystävää. Kotikirkkolaiset hoitivat tarjoilun ja meiltä tuli hanuripartio paikalle. Oli kivaa!

Vietimme varsinaista vuoden vaihtumista kaksistaan Tessun kanssa. Muu perhe oli Suomessa. Menimme Tessun kanssa nukkumaan kello yhdeksältä tietokoneen syöltäessä koiria rentouttavaa musiikkia, jonka tarkoituksena oli kätkeä alleen rakettien pauke. Mukava yllätys oli, että ammuntaa oli paljon vähemmän kuin mihin Helsingissä on totuttu.

Tessu sai kulkea töissä kanssani koko viikon muun perheen ollessa Suomessa. Ei muuten ole ihan tavanomaista, että pastorin lemmikkikoira saa olla kirkossa etupenkissä (tosin lattialla) jumalanpalveluksen ajan. Täällä ollaan tällaisissa asioissa ihanan suvaitsevaisia.

Loppiaisena järjestimme kirkolla lounaan, mitä edelsi yhteinen kaksikielinen messu. Pyrimme kerran kuukaudessa tulemaan yhteiseen palvelukseen ja aterialle sekä suomenkielisen että englanninkielisen seurakunnan kanssa. Seuraavana viikonloppuna juhlimme pyöreitä täyttävän uskollisen seurakuntalaisemme Esko Hulkkosen syntymäpäiviä.

Yhteiskristilliset Valon ja Ilon illat jatkuvat myös. Vuoden ensimmäistä vietettiin viime viikolla nyt taas vuorostaan meidän kirkolla. Puhujavieraana  oli Suomessakin hyvin tunnettu Ilkka Puhakka. Tuula ”Berit” Nordström toimi solistina. Tuula on ollut monen muun ohella uusi, ihana tuttavus, jonka tämä yhteistoiminta Kotikirkon kanssa on tuonut elämääni.  Tunnelma tässäkin illassa oli rento ja lämmin. Jäämme odottamaan taas seuraavaa kertaa, joka pidetään Kotikirkolla 8.2.

Viime viikon lopulla ajoin Tampaan, missä toimitettiin uuden piispamme, Pedro Suarezin, virkaan asettaminen. Poikkesin matkalla ystäviemme Seijan ja Artun luona Meksikonlahden puolella Cape Coralissa. Heidän Gryffin-kissansa tapasin nyt ensimmäistä kertaa, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Minä en ole koskaan ollut selkeästi koira- tai kissaihminen vaan rakastan molempia. Haaveilen siitä, että ottaisimme Tessulle vanhuuden päivien kaveriksi pikku kissan….

 

Tapanin äidin hautajaiset Suomessa perheen kesken olivat kauniit. Kaikki ympäri Eurooppaa asuvat Tuomaksen ja Elsan serkut olivat paikalla – myös sisarukset Kati ja Niklas.

Täällä ilmat ovat joulu-tammikuussa olleet normaalia viileämmät. En olisi uskonut myöntäväni, että odotan jo säiden lämpenemistä. Onneksi ei ole ollut montaa aamua, jolloin ei olisi voinut aamiasta parvekkella nauttia. Elämän pieniä iloja!

Iloa pienistä asioista toivotellen,

Mia

A lot of water has flown since my last posting in which I lamented the lack of time for blogging. My New Year resolution is to organize and limit my activities so that I will not burn out and to do everything that I do with peace and quiet in mind. That is how we all have been called to serve God and that is how we can benefit those around us.

Christmas and Christmas time events are long gone by now, but I cannot help mentioning that there were many wonderful events organized in our congregation. We had over 260 guests in singing Christmas carrols and over 200 people in our Christmas morning service. These are big numbers for a small congregation, and we are grateful for every guest and bless them.

When I was compiling statistics from last year for our Church of Finland, I also counted my own activities during the last month. I carried out 13 services and 11 different devotionals in December. In addition to all normal meetings, etc., of course. No wonder that I felt totally exhausted at the end of the year. On the other hand, even the normal number of services per month here is from 9 to 11. For a pastor in Finland, these kind of numbers would be rare. I am not complaining, being only grateful for the experience that I am accumulating at a rapid pace.

The picnic organized jointly with Kotikirkko at the turn of the year, which turned out to be a success, brought us joy. Despite the cool (50F) weather, almost 150 friends of sausage and pancakes showed up. Kotikirkko members took care of catering and we brought an accordion ensemble. It was fun!

I celebrated the New Year with Tessu as the rest of the family was in Finland. We went to bed at 9PM while my computer was serving soothing melodies for dogs in order to block the fireworks cracking. It was a nice surprise that the noise was considerably more moderate than what we are accustomed to have in Helsinki. Tessu joined me to work all week while the rest of the family was in Finland. It probably does not happen often that the pastor’s dog is allowed to be in the first pew (albeit on the floor) during a service. People are so tolerant here in matters like this.

At Epiphany, we organized a luncheon at the church which was preceeded by a bilingual service. It is our aim to come to a joint service and lunch once a month with the Finnish and English parishioners. The following weekend, we celebrated the birthday of Esko Hulkkonen, a loyal member of our church.

The ecumenical Nights of Light and Joy continued, too. The first one of this year was conducted at our church.

Last weekend, I drove to Tampa to attend the installation of our new Bishop, Pedro Suarez. On the way there, I stopped by our friends Seija and Arttu in Cape Coral, on Gulf of Mexico. I met their cat Gryffin for the first time, and it was love at first sight. I have never been clearly either a dog or cat person, but I love them both. I dream of having a kitten for Tessu’s old days…

The funeral of Tapani’s mother in Finland,among the family only, was beautiful. All Tuomas’ and Elsa’s cousing living around the world were there – also their siblings Kati and Niklas.

The weather here has been cooler than normal in December-January. I find it hard to believe that I am already waiting for the weatherto warm up. Fortunately, there have not been many mornings when I could not enjoy my breakfast on our balcony. The small joys of life!

Wishing you joy from small things,

Mia

 

 

 

Valoa, iloa ja itsenäisyyttä

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Timo Vainionpää

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Kun aloittelin tätä blogia viime keväänä, lupasin kirjoitella kun seurakunnasta olisi kuulumisia kerrottavana. Nyt on ollut kuulumisia ja kerrottavaa niin paljon, ettei aikaa ole jäänyt kirjoittamiselle.  Onneksi minun on saatava RadioDein taajudella pyörivät ääniterveiseni täältä lähtemään ajallaan, joten ainakin niitä varten joudun kaksi kertaa kuussa pysähtyä pohtimaan, mitä on tullut tehtyä. Jos haluat niitä kuunnella, niin ne tulevat keskiviikkoaamuisin ennen aamuyhdeksän uutisia. Seuraavan kerran 20.12.

Valon ja ilon yhteiskristilliset illat Kotikirkon kanssa pyörähtivät käyntiin viime kuussa. Ensimmäinen ilta pidettiin meidän kirkolla. Illan tunnelma oli rento ja ihmisiä oli mukavasti. Meillä järjestäjille ilta oli hyvää harjoitusta uuden kokonaisuuden hallinnasta. Sopiva määrä rosoisuutta kuuluu aina vapaaehtoisvoimin järjestettyihin tilaisuuksiin ja myös Valon ja ilon illan luonteeseen. Opimme kuitenkin ensimmäisestä illasta paljon ja toinen ilta viime torstaina Kotikirkolla oli jo selkeästi ehyempi kokonaisuus. Täälläkin meillä on toiminnassa mukana aivan ihania vapaaehtoisia ja on ollut suuri ilo saada tutustua uusiin ihmisiin.

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko Kirkkohallituksesta vieraili seurakunnassamme edellisenä viikonloppuna. Vierailun aikataulu oli tiukka, mutta siitä huolimatta Maurilla oli aikaa kohdata ja kuunnella itseni lisäksi kaikkia valtuustomme jäseniä ja lukuisia seurakuntalaisia. Mauri on itse toiminut St. Andrew’s-kirkon pappina 90-luvulla ja monet seurakuntalaiset olivat pitkään odottaneet entisen lempipappinsa tapaamista.

Itsenäisyyspäivää ja 100-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin täällä aamusta myöhään iltaan. Kello kahdeksalta nousivat molempien maiden liput juhlallisesti salkoon Suomalais-amerikkalaisella lepokodilla. Seuraavaksi liput nostettiin Suomi-talolla, mitä ennen sain käydä paikallisen veteraaniliiton jaoston kanssa seppeleenlaskussa. Iltapäivällä vietimme hienoa veteraaniliiton järjestämää musiikillista kirkkohetkeä, jossa pääsivät myös ääneen molempien suomalaisseurakuntien pastorit. Iltajuhlia oli kaksin kappalein ja molemmissa olivat keittiöhenkilökunta ja järjestävät tahot panneet parastaan.

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Anja

Kuva; Timo Vainionpää

Päivä oli minulle työteliäs, mutta mieli oli iloinen ja sydän kiitollinen. Paikallinen mieskuoro, Laulumiehet, teki pitkän päivän esiintyessään upeasti kuudessa eri tilaisuudessa ammattitaitoisen johtajansa, Keijo Räikkösen, luotsaamana. Kyyneleet valuivat vuolaina poskille kuoron esittäessä kirkossamme Finlandian. Suuri osa liikutuksesta liittyi kyllä juuri ennen itsenäisyyspäivää saamaamme suruviestiin perheemme oman lotan, Tapanin äidin ja rakkaan mummin, poismenosta.

Kuva: Timo Vainionpää

Muu perhe lähtee Mummin hautajaisiin joulun jälkeen, minä jään tänne töihin ja vahtimaan Tessua. Sitä ennen kuitenkin kirjoittelen. Kirkolla järjestetään monta kivaa jouluaiheista tilaisuutta, joissa toivottavasti kaikissa keskitymme tärkeimpään,  eli ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan, meidän Herraamme Jeesukseen.

Olkoon joulun odotuksesi täynnä rauhaa ja siunausta!

Mia-pastori

JOY  AND LIGHT – AND 100 YEARS of INDEPENDENCE

When I started my blog last spring, I promised to write when there would be news from the church. Now I have had so much happening and so much to tell that I have not had time to write. Fortunately, I need to send my radio blogs to Finnish Christian Radio on time, so that I am forced to stop and think at least twice a month what I and the congregation have accomplished.

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

Kuva: Pasi Koivunen

The ecumenical Nights of Light and Joy were launched with Kotikirkko last month. The first Night was held at our church. The atmosphere there was relaxed and there were a plenty of people. For us, the organizers, the first night was a welcome chance to practice how to manage a new concept. We learned a great deal from the first event and the second one at Kotikirkko went much smoother than the first one. We have really wonderful volunteers involved in the organization and it has been a true pleasure to make new friends in the process.

Mauri Vihko, the Director to the Ministries to Finns Abroad, visited our church during the previous weekend. His schedule was very tight, but nevertheless Mauri had time to meet with and listen to all of our Council members and parishioners in addition to myself. Mauri used to work as a pastor at St. Andrew’s in the 90’s and many church members had long waited to meet with their favorite minister.

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Timo Vainionpää

Kuva: Anja

Kuva: Timo Vainionpää

Finland’s 100th Centennial Independence Day was celebrated here from early morning to late night. Both flags were hoisted up at 8 AM at the Finnish-American Rest Home with appropriate formalities. This was repeated at Finland House after a wreath-laying ceremony, which I attended, with the local veterans chapter. In the afternoon, we celebrated a fine music-filled event at the church, organized by the veterans league. Both pastors from the two Finnish congregations had a chance to speak there. There were two dinner events where the kitchen staff and the organizers excelled.

The day was busy but my mind was full of joy and my heart grateful. The local male choir, Laulumiehet, worked a long day, singing in six different events, led by its professional conductor Keijo Räikkönen. Tears were running on my cheeks when the choir performed Finlandia in our church. I was additionally moved by the sad news that we received just before the Independence Day about the passing away of Tapani’s mother, our own ”lotta” and dear grandma.

The other family members will travel to Finland for grandma’s funeral after Christmas. I will stay here to work and watch Tessu.

Now we are preparing for Christmas and there will be many Christmas related events at the church, all of them hopefully focusing on the most important thing, God becoming a man to bear our sins, our Savior and Lord Jesus Christ!

May your Christmas anticipation be full of peace and blessings!

Pastor Mia

 

Pimeyttä ja valoa – Darkness and Light

SCROLL DOWN FOR ENGLISH ☺

Voi tätä maata! Vasta hetki sitten surimme Las Vegasin joukkoampumisen uhreja ja nyt tuli Texas. Sutherland Springsin pikkukaupungin ylle laskeutui sunnuntaina pimeys. Tuntui pahalta kuunnella radiossa haastateltavien kaupungin asukkaiden kommenteja siitä, etteivät enää uskalla astua ovesta ulos ilman asetta. Rukoukset heitä kantakoot ja rohkaiskoot!

Maailma on pimeä, mutta meidät on kutsuttu valonkantajiksi.  Olemmekin aloittamassa täällä uusia yhteiskristillisiä Valon ja ilon iltoja. Valon ja ilon konsepti on jotain, jota sain olla luomassa Meilahden seurakunnassa nelisen vuotta siten ja sen jälkeen Kuusamossa, toimiessani siellä väliaikaisena seurakuntapastorina.

Aina tiesin, että haluan tuoda nuo matalankynnyksen musiikkipitoiset ja vapaaehtoisvoimin toteutetut illat myös Atlantin tälle puolen.

Täällä alkuperäinen Valon ja ilon haaveeni todella yhteiskristillisestä yhteisöllisyydestä, tuntuu toteutuvan jo alkumetreiltä lähtien. Valon ja ilon illat pyörähtävät käyntiin yhteistyössä paikallisen suomalaisen helluntalaisseurakunta Kotikirkon kanssa. Eikä siinä kaikki!  Meillä on suunnittelutiimissä mukana Kotikirkon pastori Markon ja itseni lisäksi talvisesongit täällä työtä tekevä vapaakirkon pastori Kari Ahlroth yhdessä vaimonsa Erjan kanssa. Alla Erjan ottama kuva Valon ja ilon pastoreista.

Kiitos, jos muistatte meidän illan valmisteluja rukouksin. Tänne on pitkään rukoiltu herätystä, mutta meidän suomalaisseurakuntien on ensin näytettävä, että me emme ole kilpailijoita, vaan saamme yhdessä viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Olkoon tällä kaikella Isän siunaus!

Iloa ja kiirettä on riittänyt viime viikkoina myös muissa toimissa. Usein huomaan toivovani, että päivässä olisi enemmän tunteja tai viikossa päiviä. Tässä muutamia kuvia niistä hetkistä, jolloin aika suorastaan lentää. Leikkikoululaisten tai lepokotilaisten kanssa aika ei tule pitkäksi.

Meillä on käynyt merkittäviä vierailijoita seurakunnassa sitten viime blogin. Aivan huikeaa oli saada oululainen Pohjan Laulu kuoro vieraaksi jumalanpalvelukseemme pari viikkoa sitten! Alla kuva kuorosta ja ikionnellisesta pastorista kuoroa luotsaavien Veli-Matti Nopasen (vas.) ja Ilkka Hervan kanssa.

Toiset merkittävät vieraat saimme kirkkomme viime sunnuntaina kun aktiiviseurakuntalaisemme Esko Hulkkosen tytär perheineen tuli kylään. Lea ja Jamie Peters (alla kuvassa Andrea-tyttärensä kanssa) ovat paikallisen Trinity-megakirkon lähetyspastoreita Malawista. He ovat viettäneet viimeiset kolmekymmentä vuotta Afrikassa julistaen evankeliumia ja perustaen satoja kirkkoja sekä ruokkien tuhansia ja tuhansia nälkäänäkeviä.

Jamie-pastori piti hienon saarnan rohkeudesta lähteä liikkeelle, vaikkei tietäisi päämäärää tai keinoja perille pääsemiseksi. Saarnan ydinsanoma oli, että meidät kaikki on kutsuttu valtakunnan työhön. Rekrytoin samaisena aamuna Tapanin meille tulkiksi ja hyvinhän tuolta saarnan konsekutiivitulkkauskin sujui. 😘

Sitten perheen uutisia. Tuomaksen polven urheiluvamma on paranemassa hyvää vauhtia. Elsa on nauttinut cheerleading-harrastuksestaan. Alla kuvia Elsan koulun Senior Night-tunnemista.

Meidän kotimme täällä on juuri sopivan kokoinen ja siinä on kaikki välttämätön. Suuri osa tavaroista on hankittu käytettyinä, myös tämä nahkainen pappatuoli (jollaista en olisi ikinä kuvitellut hankkivani!), jossa on hyvä rentoutua työpäivän päätteeksi tai ottaa päiväunet.

Nyt täällä on onneksi kaikki Halloween-hömppä takana ja täysi joulutouhotus päällä (huoh!). Meidän pikkukaupungin aukiolla on seisonut joulukuusi jo kohta kolme viikkoa!

Sinulle ystäväni, toivotan myös valoa ja iloa sinne Suomen kaamokseen. Itse ikävöin viime viikonloppuna kaivattua marraskuista näkyä pyhäinpäivänä tuhansien kynttilöiden valaisemalta hautausmaalta. Täällä suomalaisella vanhusten lepokodilla napsauttelimme päälle patterikynttilöitä poisnukkuneiden muistoksi. Erilaista, mutta omalla tavallaan valtavan koskettavaa.

Siunausta ❤

Mia

Alas, this country! Only a moment ago we mourned the victims of the Las Vegas mass shooting and now we got Texas. Darkness fell on the small town of Southerland Springs on Sunday. I felt sad listening on the radio to interviews of local residents who said that they no more dare step outside without a gun.  May prayers carry and encourage them!

The world is dark, but we have been called to be bearers of light. In that vein, we are launching ecumenical Nights of Light and Joy. The concept of Light and Joy is something that I was privileged to be creating four years ago in the Meilahti congregation, and thereafter in Kuusamo where I served as a temporary pastor.

I always knew that I would want to bring those low treshold and music-filled evenings, carried out by volunteers, also to this side of the Atlantic.

I feel that my original dream of truly ecumenical sense of community is coming to fruition here from the start. The Nights of Light and Joy are rolling out in cooperation with the local Pentecostal Kotikirkko.

And that is not all. We are happy to have reverend Kari Ahlroth of Vapaakirkko and his wife Erja engaged in our planning team. The couple spends their winter here. Please, find below a photo of the Light and Joy pastors taken by Erja.

Thank you if remember our preparations in your prayers. Many have prayed for a revival here for a long time, but we the local congregations first need to show that we are not competitors, but we are privileged to spread the good news together. May our Heavenly Father bless this all!

A sense of joy and hurry have mixed in my other duties as well during the last few weeks. I often find myself hoping that there would be more hours or days in a week. Here are some pictures of the moments when I feel that time just flies. There is not a dull moment when I deal with the Daycare children or the residents of the Finnish-American Rest Home.

We have had significant visitors since my last blog. It was truly exhilarating to have Pohjan Laulu choir from Oulu as our guest in the Sunday service two weeks ago! Please, find a picture of the happy Pastor with Veli-Matti Nopanen (left) and Ilkka Herva, the two leaders of the choir.

Last Sunday we got additional important guests to our church when Esko Hulkkonen’s daughter with her family visited us. Esko is an active long-time member of St. Andrew’s. Lea and Jamie Peters (in the picture with their daughter Andrea) are missionaries of the local Trinity mega church in Malawi. They have spent the last 30 years in Africa preaching the Gospel and planting hundreds of churches and feeding thousands and thousands of people in hunger.

Pastor Jamie delivered a powerful sermon on the courage to step out, even there is now clear goal nor means to get to a destination. The core message of the sermon was that we all have been called to work for the Kingdom. In the same morning, I recruited Tapani to interpret the sermon.

Then some news from the home front. Tuomas’ dislocated knee is recuperating well. Elsa has found joy in her cheerleading at school. Below you can find some pictures from her Senior Night.

Our home here is just the right size and has all necessities. Some pieces of furniture have been loaned, some we have bought second-hand,  also this leather recliner (I would not have ever believed that I would get one!) on which one can relax after a day of work, or even take a nap.

 

I wish you, my friend, light and joy even to the darkest days of the year in Finland. Last weekend, I myself missed the sight of thousands of candles at a November cemetery. Here at the Finnish Rest Home we lit electric candles. Different, but still tremendously touching in its own way.

Blessings,

Pastor Mia