Veteraanijuhlia, piispan valintaa, asettautumista uuteen kotiin…

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH… ☺

Pari viikkoa sitten täälläkin vietettiin Veteraaniliiton 60-vuotisjuhlaa. Pääsin mukaan seppeleenlaskuun ja Suomalais-amerikkalaisella lepokodilla pidettyyn iltapäiväjuhlaan. Alla kuva puistotilaisuudesta ja paikallisen jaoston puheenjohtajasta Hans Nyholmista Mirja vaimonsa kanssa. Siiri, joka toimi lottana sodan aikana, on yksi rakkaista lepokodin asukeista.

Lepokodilla meillä pyörivät säännölliset ehtoollisjumalanpalvelukset kahdesti kuussa viikottaisten raamattupiirien ohessa. Aloitimme toissa sunnuntaina  lisäksi kuvallisen matkan Raamatun maailmaan ja saloihin katsomalla The Bible-sarjan ensimmäiset osat.

 

Viime sunnuntaina tunsin olevani lähes alityöllistetty, meillä kun oli molemmissa messuissa vierailevat saarnaajat. Suomenkielisessä sanaa selitti Hans Nyholm ja  englanninkielisessä, alla kuvassakin näkyvä, pastori Sidney Nelson. Sid-pastori soitti meille kappaleen ”Don’t Worry, Be Happy!” ja piti aiheesta eläväisen, viihdyttävän ja sisältörikkaan saarnan. Kyllä oli mukava saada kuunnella muiden saarnaavan! Alemmassa kuvassa kanssani ovat Liisa ja Matti Evankelisesta kuorosta Pyhän Sydämen kappelilta Helsingistä.

Saimme kuulla hienoja puheita ja saarnoja myös synodikokouksessa. Kokous oli  tietty ensimmäiseni täällä ja muutoinkin merkittävä laatuaan, sillä suuri osa kokousajasta käytettiin uuden piispan valintaan. Äänestykset alkoivat torstaina, jolloin ehdokkaita oli parisenkymmentä. Viimeinen ja kuudes äänestyskierros pidettiin lauantaiaamuna, jolloin ehdokkaita oli enää kaksi jäljellä. Pedro Suarezin nousu piispaksi oli yllätys – ja hyvä sellainen. Istuimme pastori Suarezin ja tämän vaimon takana, kun äänestystulos ilmoitettiin. Alla myös kuva itsestäni yhdessä tuoreen piispattaren kanssa.

Pedro-piispasta sain kuvan nöyräsydämisestä ja palvelualttiista Jumalan miehestä. Alla kuvassa  valkokankaalla vt-piispa Marcus ja uusi Pedro-piispa. Marcus-piispa on jättänyt lähtemättömän jäljen moniin, myös minuun,  ainoastaan 7 kuukautta kestäneen viransijaisuutensa aikana. Häntä  tulee ikävä!

Synodissa oli kaiken kaikkiaan amerikkalaisille tyypilliseen tapaan iloinen ja rento tunnelma. Omasta seurakunnastamme olivat mukana valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, tytär ja äiti, Heather ja Debbie, jotka tässä poseeraavat oman rovastikuntamme dean Ernestin sekä synodin   reformaatiomaskotin kanssa. Yhteiskuvassa kanssani on myös seurakuntamme stipendiaatti, tuleva pastori Lois.

Olemme asuneet uudessa vuokra-asunnossa nyt kohta kolme viikkoa. Kohta jo viikon on kaikilla ollut sängyt (tosin meillä Tapsan kanssa vielä patja lattialla, kun sängyn runko meni väärään osoitteeseen). Asuinalueemme on tosi kiva ja ihanan lemmikkiystävällinen. Näiden lampien rannoilla asustaa myös erikoinen, useammista lajeista koostuva lintuyhteisö, jonka elämää on mielenkiintoista seurata. Uskon, että viihdymme täällä hyvin, myös Tessu, jolla jo palon koirakavereita.

Lisää taas kuulumisia marraskuun puolella. Mukavaa, kun jaksat jakaa taivaltaa kanssani!

Siunaten,

Mia

 

A VETERANS’ FEST, AN ELECTION OF A BISHOP, SETTLING IN A NEW HOME…

A couple of weeks ago we celebrated the 60th Anniversary of the Veterans’ League. I was honored to take part in the laying of the wreath and in the afternoon memorial event at Rest Home. Siiri, who was a “lotta” during wartime, is one of the dear residents of Rest Home.

At Rest Home, we run regular services twice a month in conjunction with our Bible groups. Additionally, we started an illustrated journey into the Biblical world by watching the first parts of The Bible series with the small confirmation group of mine.

 

Last Sunday I felt being underemployed, as we had visitors who gave the sermons in both of our services. In the Finnish one Hans Nyholm interpreted the Word and in the English one pastor Sidney Nelson who is shown in the picture below. Pastor Sid played “Don’t Worry, Be Happy” to us and gave a sermon which was vivid, entertaining and rich in content. It was so nice to hear others give a sermon!

We were fortunate to hear fine speeches and sermons also at the Synod meeting. It was the first one of its kind for me and even otherwise important, since most of the meeting was spent on electing the new bishop. The voting started on Thursday when we still had twenty candidates. The last and sixth ballot took place on Saturday morning when we had only two candidates left. Pedro Suarez’s rise to bishop was a surprise – and a good one.

I got an impression of Bishop Pedro as being a humble and ready-to-serve man of God. Here is a picture of him and the acting bishop Marcus on the screen. Bishop Marcus has left a lasting impression on many, including me,  after mere seven months in the office. I will miss him!

The atmosphere in the Synod meeting was joyful and relaxed in the American way. Heather and Debbie, our Council Chair and Vice-Chair, daughter and mother, were there from our own church. They and Dean Ernest, from our Conference, pose in the picture with me and the reformation mascot. Also to-be pastor Lois, the stipend-holder of our church is in the picture with me.

Our family has now lived nearly three weeks in our new rental home. Everyone has had a bed for nearly a week (although Tapsa and I still sleep on a mattress on the floor, as our bed frame was delivered to a wrong address). Our neighborhood is really nice and truly pet friendly. There is also a special bird community on our lake, made up of several species, whose activities are interesting to watch. I believe we will like it here, including Tessu, who already has many canine friends.

More news in November again. It’s great that you join me in my journey!

With blessings,

Pastor Mia

Advertisements

Lehtien pudottua – Piles of Fallen Leaves

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH ☺

Floridaan on tullut syksy, kertoo kalenteri.

Lämpömittari näyttää silti edelleen yli kolmeakymmentä astetta!  Eikä kerro syksystä sekään, että monet puut ja pensaat ovat tiputtaneet lehtensä ja teiden varret ovat täynnä valtavia lehti- ja oksakasoja odottamassa kunnan viherjäteautoja. Nämä kasat ovat vielä peruja Irma-hurrikaanin jäljiltä.

Irman jälkeen sähköt palautuivat alueellemme viikkossa. Tosin taas viime viikolla hikoilimme yhden yön, kun ihan tavallinen ukkonen poikkasi sähköt. Sen siitä saa, kun suuri osa sähköistä kulkee täällä edelleen johtoina maan päällä pylväästä pylvääseen.

Viimeiset kaksi sunnuntaita on meidän kirkossa ja Lepokodilla muistettu kovasti kiittää siitä, miten vähällä tämä meidän Palm Beach-kunnan alue pääsi hurrikaanin kourissa. No, vielä on kuukausi hurrikaanisesonkia elettävänä…

Meille varma merkki syksystä on se, että seurakuntamme lumilinnut alkavat palata. Lumilinnut- nimellä kutsutaan sitä joukkoa, joka lähtee pohjoisiin osavaltioihin tai koti-Suomeen kesäkuukauksiksi ja sitten taas syksyn tullen palaa Floridan lämpöön talvea viettämään.

Meillä kirkolla koko kesän kokoontunut pieni  ja uskollinen 25 – 40 hengen joukko sunnuntain suomalaisiin jumalanpalveluksiin. Englanninkielisten joukko on ollut vielä pienempi. Mutta nyt alkavat  kirkon penkit taas pikkuhiljaa täyttyä.

Myös viime viikon lasten kirkkohetkessä oli mukana parinkymmenen hengen iloinen ja innokas joukko. Lapset tekivät kierroksen kirkkorakennuksessa ennen jumalanpalvelusta. Eipä ole aiemmin näin iloinen pulina työhuonettani täyttänyt, kun tämän joukon siellä vieraillessa.

Tänään on maanantai – ja vietän vapaapäivää. Tähän mennessä päivään on kuulunut kaksista hautajaisita sopiminen, sähköpostin ja kaleterin hoitoa sekä kokous kirkolla englanninkielisen Music and Worship-toimikunnan kanssa. Yleensä pyrin fyysisesti pysymään kirkolta poissa vapaapäivinä, mutta nyt oli mukava käväistä kokouksessa kertomassa syksyn suunnitelmista.

Kuva: Rodney Paavola

Meidän ahkeraliisat: Hanna, Anja ja Mirjam

Keskiviikkona menen parin tunnin koulutustapaamiseen siitä, miten seurakuntalaisia voi paremmin sitouttaa yhdessä kantamaan taloudellista vastuuta kirkon toiminnasta.  Seurakuntamme, kuten kaikki amerikkalaiset seurakunnat,  toimii täysin lahjoitusten varassa. Rahasta täytyy valitettavasti myös hengellisen työntekijän pystyä täällä puhumaan.

Kuva: Rodney Paavola

Muutenkin täällä pastorina joutuu kohtaamaan erilaisia – tai ehkä paremminkin moninaisimpia – haasteita kuin Suomen ev.lut. kirkon palveluksessa. Siksikin on hienoa, että meillä on aktiivista hiippa-ja rovastikunnan järjestämää kollegialista toimintaa ja koulutusta Florida-Bahama Synodin papeille. Alla kuva viimeisestä rovastikunnan pastoritapaamisesta.

Tässä myös kuva kirkossamme toimivan latinoseurakunnan pastoripariskunnasta ja tyttärestä lapsineen.  Heidän kanssaan on ilo ja siunaus tehdä yhteistyötä!

Viime sunnuntain tekstit ja saarna käsittelivät Jumalan avaraa ja arvaamatonta armoa, jota ei myöskään omalla kohdalla lakkaa ihmettelemästä!

Armon ja rauhan toivotuksin,

Mia-pastori

PILES OF FALLEN LEAVES

Fall has arrived in Florida, says the calendar.

The thermometer still is showing 90 degrees or more. The fact that many trees and bushes have lost their leaves and that there are huge piles of leaves and branches by roadside does not testify to the arrival of fall either. For the trees are short of leaves and branches because of Hurricane Irma.

Power was restored a week after the storm hit in our area.  Although last week we got to sweat out another night when an ordinary thunderstorm caused an outage. That is to be expected considering that a major part of power disribution here still relies on aerial, overhead cables from one pole to another.

During the last Sundays we have been thanking God in our church for the moderate impact of the hurricane on our Palm Beach County. Well, another month remains of the hurricane season.

The surest sign of fall for us is that Snowbirds are beginning to return.  A small group of 25 to 40 people have gathered at our church throughout the summer for Finnish services. The English-speaking group has been even smaller. But now the pews will begin to fill up again.

There was a cheerful and excited group of some 20 kids at Children’s Chapel last week. They toured the church premises before the service. I don’t think there has earlier been as much happy babble in my office as there was during this visit.

We started to have  mid-week services of communion last week at the Finnish- American Resthome. The idea was well received by our dear friends there. ❤

Today is Monday – and my day off. So far, it has included agreeing on two funerals, managing emails and organizing calender as well as a meeting at the church with the English Music and Worship Committee. Normally, I try to stay  physically away from the church on my days off, but now it was nice to visit the meeting to tell about our plans for the fall.

Kuva: Rodney Paavola

Meidän ahkeraliisat: Hanna, Anja ja Mirjam

On Wednesday, I will attend a meeting with a couple of other ELCA-ministers to learn about how to set up a fall stewardship campaign.  Our church, as all American churches, relies totally on the generosity of our members. I am still learning about the financial matters  and patterns of the church so all help is most appreciated!

Picture: Rodney Paavola

Also otherwise one meets different – or rather more versatile – challenges here than when working for the Finnish Evangelical Lutheran Church. Therefore, it is great that we have collegial activities organized by the Synod for the Florida-Bahama ministers. Please, find below a picture from the latest Tradewinds Conference meeting for the pastors.

Here is also a picture of  our meeting with dear Pastor Dexter and Pastor Christina and their daughter and grandkids.  We are happy and blessed to be sharing our church with their congregation!

The Bible passages and my sermon of last Sunday dealt with God’s unpredictably vast grace. One never stops wondering what it means personally – which is good!

I wish you peace that passes all understanding!

Pastor Mia

Pastor Mia

 

Evakkomatkalta Atlantasta – From Atlanta

Kuva: Weather Channel

SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Kirjoitan tätä Atlantan hotellimme aulassa. Ympärilläni istuu ihmisiä kännykät korvilla. Vilkas ja ajoittain kiihkeä englannin ja espanjankielinen puhe täyttää ilman. Välillä valitetaan ja päivitellään, välillä joku puhkeaa kiitoksiin. Kaikilla on kiire selvittää, miten oma koti ja mahdolliset alueelle jääneet läheiset ovat  Irma-hurrikaanista selvinneet.

Itse olen puhunut aamulla muutaman seurakuntalaisen kanssa, jotka ovat olleet huojentuneita tuhojen vähyydestä. Ristiriitaisin tuntein saa samaa aikaan katsella televisiosta kuvia Irman aiheuttamista tuhoista länsirannikolla ja ennen kaikkea köyhillä Karibian saarilla.

Kuva: CNN

Kuva: ABC News

Meidän asuinalueelle tuli pakkoevakuointimääräys torstai-iltapäivänä. Jo maanantaina 4.9. vesi oli loppu kaikista lähikaupoista ja huoltoasemille oli satojen metrien jonot. Keskiviikkona ei bensaa enää ollut saatavilla kuin muutamilta huoltoasemilta ja tankkausta joutui odottamaan pari tuntia. Onneksi mieheni oli ymmärtänyt tankata ajoissa ja ottaa myös varakanisterin täyteen.

Keskiviikkona laitoimme kirkolla paikkoja kuntoon. Suuri kiitos Lauri Kanervikkoaholle, joka naulasi kirkkorakennuksen ikkunoita umpeen ja vahvisti kattorakenteita yli 30-asteen helteessä. Hanna ahkeroi sekä sisällä ja ulkona siirtäen tärkeitä esineitä ja asiakirjoja mahdollisilta vesi- ja tuulivahingoilta turvaan. Minä auttelin, minkä osasin.

Vuokratalolla Tuomas ja Tapsa tekivät töitä myös hikipäässä. Lukuisat terassi- ja ulkohuonekalut nostettiin sisätiloihin ja koko kevytrakenteinen patiokatos piti purkaa myrskyn alta pois. Onneksi Asikaisen Harri saatiin paikalle auttamaan ikkunoiden ja ovien hurrikaanisuojien paikoilleen laitossa.

Meidän perheen päätös lähteä ajoissa ja pidemmälle evakkoon syntyi nopeasti ja helposti, koska kultainennoutajamme Tessu on äärimmäisen ääniherkkä ja oli juuri vasta toipunut reilun viikon takaisesta, 18 tuntia kestäneestä matkasta Frankfurtin kautta Miamiin.  Vain murto-osa hurrikaanisuojista, joita viranomaisten puolesta täällä avataan kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin, ottaa vastaan lemmikkejä.

Evakkomatkamme alkoi aamuyöllä kello 03.40 torstaina. Halusimme olla varhain liikkeellä, jotta välttäisimme pahimmat ruuhkat. Ensitunnit sujuivatkin ongelmitta, matkaa hidastivat ainoastaan useiden mailien mittaiset jonot taukopaikkojen huoltoasemille. Päivän valjetessa matkanteko hidastui ja päädyimme istumaan autossa 19 tuntia yhdeksän tunnin sijaan, mitä matka Palm Beachin kunnasta Atlantaan normaalisti kestää.

Tapani oli saanut buukattua meidät Atlantan keskustaan, yhteen harvoista lemmikkiystävällisistä hotelleista. Jännitimme sitä, mitä hotelli sanoisi Tessun koosta, sillä nettisivuilla oli lemmikeille määritelty 40 paunan (18 kg:n) enimmäispaino. Huoli oli turha. Suurin evakkolemmikki, jonka olemme hississä tavanneet oli yli 120 paunaa painava Tanskandoggi, jonka rinnalla oma 80-paunainen Tessu tuntui höyhensarjalaiselta. (Alla muutamia muita Tessun hotellikavereita).

Olen ollut yhteyksissä seurakuntalaisiin Lake Worthissa ja siellä tuntuu kaikki olevan suhteellisesti hyvin. Materiavahinkoja on tullut ja tiet ovat osittain tukossa, mutta henkilövahingoilta on säästytty. Sähköt ovat laajalti poikki ja saattaa kestää pari viikkoa ennen kuin palautuvat. Toivomme erityisesti, että Lepokodille saadaan sähköt pikimmiten! Alueelle on ennustettu Jose-hurrikaanin tuulia viikon loppupuolella, mikä ei tule helpottamaan sähkötöitä. Josen takia osa hurrikaanisuojista kannattaa kuulemma jättää ikkunoihin.

Meillä on siis kaikki ollut hyvin viimeisen viiden päivän ajan, toisin kun niin monilla muilla. Nyt Atlantaan on annettu trooppisen myrskyn varoitus ja täällä suljetaan kahviloita ja kauppoja. Tuulet ja sateet eivät ole mitään verrattuna hurrikaanilukemiin, sähköt tosin saattavat mennä.  Odottelemme myrskyn menevän ohi ja lähdemme toivon mukaan kotimatkalle täältä viimeistään keskiviikkona.

Alla muutama kuva Atlantasta vielä aurinkoisena. Käyntimme CNN-uutistoimiston pääkonttorilla ja ihmisoikeusmuseossa jäivät erityisesti mieleen. Samoin sunnuntaiaamun messu paikallisessa Atlantan vanhimmassa luterilaisessa kirkossa, jossa myös pyysimme esirukousta oman seurakuntamme puolesta.

Lämpimästi kiitän teitä kaikkia, jotka olette muistaneet meitä ja seurakuntalaisia viime päivinä. Rukouksen voima on ihmeellinen.

Iloisempia seurakunnan kuulumisia parin viikon kuluttua,

Mia

FLEEING IRMA IN ATLANTA

I am writing this in our hotel lobby in Atlanta. People sitting around me are all talking on their cell phones. A lively and at times excited conversation in English and Spanish fills the air. There is occasional complaining and bemoaning, at times someone exclaims with thanks. Everyone is busy finding out how his or her home and the relatives that may have stayed behind are doing after the hurricane.

Our neighborhood received mandatory evacuation orders on Thursday afternoon. Bottled water had not been available from as early as Monday when there were already lines of hundreds of yards at gas stations. On Wednesday fuel was available only at a few service stations and one had to wait a couple of hours to tank. Luckily my husband had had the wisdom to fill out a spare container in good time as well.

On Wednesday we prepared the church. Many thanks to Lauri Kanervikkoaho who nailed the church windows tight and reinforced the roof structures in 90 plus degrees. Hanna was busy moving important objects and documents to safety from potential water and wind damage. I helped where I could.

Tuomas and Tapsa toiled at our rental home. Many pieces of furniture were carried from the yard and the terrace indoors and an entire patio canvas structure had to be disassembled away from the storm assault. Fortunately, we managed to get Harri Asikainen and his wife to mount hurricane shutters on windows and doors.

For us the evacuation decision was an easy and quick decision to make, as Tessu, our golden retriever, is extremely sensitive to loud noices and he had barely recovered from an 18-hour air travel to Miami via Frankfurt. Only a fraction of the hurricane shelters that are opened here at schools and public buildings, allow pets in them.

Our evacuation road trip started at 3:40 am on Thursday. We wanted to be early in order to avoid the worst traffic jams. The first hours were smooth driving, the only backups being caused by several-mile-long lines to gas stations at service areas. At sunrise, the progress slowed down and we ended up sitting in our car for 19 hours instead of nine, which is the normal duration of the drive from Palm Beach County to Atlanta.

Tapani managed to book us in a downtown Atlanta hotel, one of the few pet-friendly ones. We were worried what the hotel would say about Tessu’s size, as their webpage told that only pets weighing less than 40 pounds (18kg) would be permitted. The worry was in vain. The biggest evacuee pet that we have run across in the hotel elevator was a Great Dane with a weight of over 120 pounds. Our Tessu seemed a feather weight by his side. (Here are pics of some of Tessu’s hotel mates).

I have been in contact with parishioners in Lake Worth and everything seems to be relatively well there. There have been material damages and roads are partially congested, but human casualties have been avoided. Power is out extensively and it might take a couple of weeks to restore it. We hope specifically that Rest Home gets its power as soon as possible! Winds from Hurricane Jose are expected to reach the area in midweek which is not going to help restoration. Also shutters are recommended to be maintained on windows for the moment.

We have thus had it very good during the last five days, unlike so many others. A tropical storm warning has now been issued for Atlanta, and cafes and stores here are being closed currently. The winds and rains are nothing in comparison with those in a hurricane, some power cuts may occur. We will wait out the worst of the storm and hopefully head home on Wednesday at the latest. Here are some pictures of downtown while the sun was still shining. We enjoyed visiting the CNN headquarters and the Civil Rights Museum.

I want to thank warmly all of you who have remembered us and our fellow parishioners during the last few days. The power of prayer is amazing.

I hope to share some happier news from Lake Worth with you soon.

Pastor Mia

 

Kaikenlaista kesän lopulta… / All Sorts of Things…

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE VERSION IN ENGLISH! 

Elämme täällä parhaillaan hurrikaanisesongin huippua, joka kestää aina lokakuun lopulle. Harvey,  jonka aiheuttamat tulvat tekevät tuhojaan tällä hetkellä Texasin osavaltiossa, on siitä ikävä muistutus. Tuolla Harveyn tuhoalueella asuu myös seurakuntalaistemme sukulaisia ja ystäviä, joita muistamme rukouksin.

Tämän maan valtamedioista voi olla montaa mieltä, mutta pastorina pidän siitä, että kuuntelemallani täysin maallisella, korkean profiilin omaavalla uutisradiokanavalla voi kuulla toimittajan kehotuksen rukoilla hädässä olevien puolesta.  Voisipa tätä olla Suomessakin!

Viimeisiin viikkoihin on taas mahtunut paljon ihania tilaisuuksia ja erilaisia kohtaamisia niin seurakuntalaisten kuin vanhojen ystävien kanssa.

Kävimme Elsan kanssa tapaamassa Miamissa lomailevaa Elsan parasta Washingtonin ystävää, Isabellea ja tämän perhettä. Emme olleet nähneet heitä seitsemään vuoteen! Isabellan äiti, Eliza oli hyvä ystäväni ja me myös teimme töitä yhdessä. Ihana perhe, ihania yhteisiä muistoja – toivottavasti lisää tulossa!

Taisinkin jo aiemmin mainita, että olemme Mika-kanttorin kanssa aloittaneet säännölliset kirkkohetket leikkikoululaisten kanssa. Koulu on juuri ottantu vastaan uusia oppilaita, joista nuorimmat ovat vasta 2-vuotiaita. Silti kaikkein pienimmätkin käyttäytyvät kirkkosalissa esimerkillisesti ja osallistuvat innolla. Viimeisimmässä kirkkohetkisessä meillä oli myös Mäenpään Marianne mukana laulattamassa lapsia. Alla upeaa työtä tekevät leikkikoulun opettajat: vas. Karen, Pirjo, Rosie, Jessica ja harjoittelijamme Sanna Suomesta.

Marianne on kuukauden kestävän lomansa aikana täällä jaksanut uskollisesti laulaa niin Lepokodilla (alla kuva Mariannesta Petri-isänsä kanssa laulamassa) kuin jumalanpalveluksissakin äiti-Marjan antaessa omat lahjansa käyttöön kirkkomme keittiön puolella. Jäämme odottamaan heidän paluutaan tänne!

Menneenä sunnuntaina osallistuimme Finnish your Dinner- Suomi 100-tapahtumaan.   Tapahtuman tarkoituksena oli kerätä suomalaisia ympäri maailmaa ikään kuin saman pöydän ääreen saman viikonlopun aikana, 100 päivää ennen varsinaista h-hetkeä.

Meidän kirkkomme osallistui tähän maittavalla lihapullalounaalla, joka tarjoiltiin seurakuntasalissa vietetyn rennon kaksikielisen jumalanpalveluksen päätteeksi. Jumalanpalveluksen aiheeksi olin valinnut ilon ja iloitsemisen, johon Raamatussakin jonkun laskujen mukaan, 800 kertaa kehotetaan.

Seurakuntasalin pöydät olivat täynnä ja tunnelma oli korkealla. Kun riemullinen Pyhä-hymni kajahti molemmilla kielillä, moni sanoi jälkeenpäin kokeneensa jotain erityistä, mihin itsekin oli hymyillen helppo yhtyä.

Jumalanpalvelus oli musiikkivoittoinen. Yhteislaulujen lisäksi kuulimme kolme upeaa esitystä Lauri Kanervikkoaholta, Marianne Mäenpäältä ja Glenn Beckmanin sekä Susanne ja Robert Morganin muodostamalta triolta.

Jos jonkun ilo jäi vielä vajaaksi, niin se sai täyttymyksensä jälkiruokapöydän äärellä, joka notkui ääriään myöten erilaisia seurakuntalaisten tuomia, toinen toistaan houkuttelevimpia herkkuja. Myös lihapullat ja muusi tuntuivat maistuvan. Toivon, että saimme seurakuntana hetken elää Apostolien tekojen kuvaamissa tunnelmissa, uskovien  ylistäessä Jumalaa, ja aterioiden yhdessä riemullisin ja vilpittömin mielin.

Viime pyhänä seurakuntasalissa vaihdettiin jo useita jälleennäkemisen riemun täyteisiä halauksia, sillä kesälomiaan viileämmässä viettäneet seurakuntalaiset alkavat tehdä paluutaan. Meillä on paljon kaikkea kivaa suunnitteilla tulevaksi sesongiksi ja sinäkin voit olla mukana rukoilemassa niille Taivaan Isän siunausta. Kiitos jo etukäteen!

Kotirintamalla kesä on huipentumassa tällä viikolla, kun siippa ja teini-iän viimeisiä vetelevä Tuomas  sekä kultainennoutajamme Tessu saapuvat Suomesta tälle puolelle valtamerta.  Elsan kanssa kaksistaan täällä eletty arki muuttuu. Elämään tulee lisää likapyykkiä, tukuttain koirankarvoja ja painavampia ruokaostoksia.                           Suurta siunausta kaikki tyynni!

Sitä samaa toivotan sinulle, kunnes täällä jälleen kohtaamme!

Mia-pastori

 

ALL SORTS OF THINGS….

We are currently in the middle of the hurricane season which extends as far as the end of October. Harvey, whose floods are now devastating parts of Texas, is a stark reminder of this. There are relatives and friends of our parishioners in the catastrophe area. Our prayers are with them.

One can have different views of the mainstream media in this country, but as a pastor I love it when a commentator on a fully secular radio channel asks listeners to pray for those in danger. I wish we had that in Finland, too!

I have had many wonderful events and face-to-face meetings with parishioners and friends during the last few weeks. One meaningful get together for Elsa and I was when we drove down to Miami to catch up with old friends who were visiting from Washington D.C. Isabelle was Elsa’s best friend for all our time in D.C. and her mom, Eliza was not only a priceless partner to me in catering business but also a close friend. Let’s hope that it will not be another seven years when we see each other again!

I guess I already have mentioned that our cantor Mika and I have started regular church sessions with our preschool children. The school has just enrolled new students, the youngest being only two years old. Despite this, even the youngest ones behave themselves in an exemplary manner and participate enthusiastically. Here is also a lovely pic of their devoted teachers: Karen, Pirjo, Rosie, Jessica and Sanna, who is an intern from Finland.

Marianne has faithfully continued to sing both at the Rest Home (below a picture of Marianne singing with his father Petri) and at Sunday services, while her mother Marja has brought her talents to use at the church kitchen.

Last Sunday we participated in the Finnish Your Dinner event, a part of the Finland 100 program. The goal of the event is to gather Finns around the world in a way around the same table during one weekend, 100 days before the actual centenary.

Our Church participated in the event with a delicious meatball lunch which was served in the fellowship hall after a relaxed bilingual service. I had chosen joy as the theme of the service, something which the Bible exhorts one to do 800 times, according to some calculation.

The tables were fully occupied and the atmosphere was great. When the triumphant Holy hymn rang out in both languages, many of us said afterwards having experienced something special, a feeling that I find easy to share with a smile.

The service was dominated by music. Besides singing together, we heard three wonderful performances by Lauri Kanervikkoaho and Marianne Mäenpää as well as by the trio with Glenn Beckman and Susan and Robert Morgan in it

In case someone’s joy still was deficient, it found its fulfillment at the desert table which was bending with the various delicacies, one more attractive than the other, that the parishioners had brought. Meatballs and smashed potatoes also found a good reception. I hope that we as a congregation got to live a moment in the spirit of the Acts of the Apostles when all the believers ate together with glad and sincere hearts, praising God.

Last Sunday we already saw several hugs displaying the joy of reuniting with friends, as parishioners who had spent their summer vacation in cooler circumstances have begun to return here.

We have all kinds of fun being planned for the coming season and you, too, can join us in praying for our Heavenly Father’s blessing for them. Thank you already in advance!

 

The summer of my homefront is reaching its apex this week, as my hubby Tapsa and Tuomas, our teenager of eighteen years, and Tessu, our golden retriever, will arrive on this side of the Atlantic.

My everyday life with Elsa will change. There will be more laundry, lots of dog hair and heavier shopping bags. A big blessing all together, nonetheless!

Similar BIG blessings I pray to you – until our paths cross again!

Pastor Mia

 

 

In early August – Elokuun alkua (selaa alaspäin suomenkieliseen tekstiin)

The return from my vacation, during which I managed to catch a cold, back here to a warm weather and work was pleasant. I realized I do enjoy the hot and humid climate – especially before nine in the morning and again after dusk. During the day, my mind then awakens to gratitude for a working air conditioning at home, in the car and at the church.

Unfortunately we have had a lot of problems with the air conditioning at the church, due to the accident in the spring when a car collided into the church wall breaking piping and the AC equipment. The week before last we had to move our mass from the sanctuary to our fellowship hall and still we were sweating. The Costa Rican congregation renting our church has even had their evening event held outdoors when it has been hotter inside the church than outside. But no event has been cancelled and faithful parishioners have assembled to pray and to hear the Word throughout the hot summer.

It really has been great to have visitors from Finland to our church events during the summer. The wonderful Stenroos family delighted us with their presence last Sunday and the Sunday before that. You can find below a picture of Ellen who was tasked with reading the Scripture with his father Ville. The Mäenpää family from Jyväskylä spends a whole month here and we get to enjoy their daughter Marianne’s beautiful singing at several church events. Lauri Kanervikkoaho, the leading soloist of our church, has got his voice back, and we had tears in our eyes listening to Lauri when he sang the ever-so-beautiful “Olen kuullut on kaupunki tuolla” to commemorate Eero Suni, a church friend who recently passed away.

Unlike in Finland, all church groups and regular meetings continue also during the summer holiday months. I am particularly happy about the English language prayer and Bible group which started in the spring. The last two meetings have been devoted to studying the Lord’s prayer and next we are going over to “Praying With Luther” theme which will last the entire fall.

It is always as wonderful to visit the Rest Home and I always feel so warmly welcomed there. Recently, I have been enjoying birthday coffees and been able to give more than the normal number of Holy Communions with Marja-Liisa Palonen.

My work gives great pleasure, but so do my days off! Elsa brought from Finland my own golf clubs, which however had no effect on my level of play. Luckily my golf partners are always as wonderful. Esko and Merja Hulkkonen are a wonderful couple who took me under their wings already a year and a half ago when I came over to familiarize myself with the Church.

If a friend has a huge mango tree in her garden, it is worth driving a whole three hours to help out in harvesting it. Picking up mangos in Cape Coral with Seija Johnson was great fun and good exercise. We now have organic self-picked mango in our freezer to sweeten spinach-kale smoothies for several months. 🙂

Elsa returned from her long vacation in Finland at the end of last month for her cheerleading camp. We are now expecting our boys to to get here at the end of August and then our entire family will be together again. Tuomas will return to Finland after Christmas.

At the end of September we will finally be able to move into a more permanent rental apartment, in other words to a real local home of ours. People here generally are averse to rental living, which is not surprising considering the high rent levels. For us renting makes sense, since the composition of our family will change during the next few years. For now, we will stay in the southern Delray Beach area because of Elsa’s school. Another key criteria was to find a home within a five-minute drive from the beach, as my early morning walks by the ocean are so crucial to my wellbeing. I have a feeling that in the near future I will be joined by our four-legged family member and by a certain “packleader”. 🙂

With blessings,

Pastor Mia

 

ELOKUUN ALKUA……

Paluu flunssaiselta lomalta takaisin tänne lämpimään ja työn ääreen oli mukavaa. Huomaan jopa nauttivani kostean kuumasta ilmasta – varsinkin ennen aamu yhdeksää ja taas pimeän tultua. Päivittäin mieli herää kiittämään toimivasta ilmastoinnista kotona, autossa ja kirkolla.

Meillä on valitettavasti ollut kirkolla melko lailla ilmastoinnin kanssa ongelmia johtuen keväällä sattuneesta onettomuudesta, jossa kirkon seinään kolaroinut auto vahingoitti putkistoa ja AC-laitteita. Toissa viikolla jouduimme siirtämään kirkkosaliin suunnitellun messun seurakuntasaliin ja sielläkin tuli hiki. Kirkkoa vuokraava latino-seurakunta on jopa pitänyt iltatilaisuuksiaan taivasalla, kun kirkon sisällä on ollut kuumempaa kuin ulkona. Mutta mitään tilaisuutta ei ole jätetty pitämättä ja uskolliset seurakuntalaiset ovat kokoontunut yhdessä rukoilemaan ja kuulemaan sanaa läpi koko kuuman kesän.

On ollut todella hienoa saada vierailijoita Suomesta seurakuntamme tilaisuuksiin nyt kesän aikana. Viime ja edellisenä sunnuntaina ihastuttava Stenroosin perhe ilahdutti meitä läsnäolollaan. Alla kuva Ellenistä, joka toimi isänsä, Villen, kanssa myös lukutehtävissä. Mäenpään perhe Jyväskylästä on täällä koko kuukauden ja pääsemme nauttimaan perheen tyttären Mariannen kauniista lauluäänestä useissa seurakunnan tilaisuuksissa. Lauri Kanervikkoaho, seurakuntamme luottosolisti, on myös saanut äänensä takaisin, ja kyynel silmässä sunnuntaina kuuntelimme, kun Lauri lauloi äskettäin pois nukkuneen seurakunnan ystävän Eero Sunin muistoksi iki-ihanan Olen kuullut on kaupunki tuolla-kappaleen.

Täällä, toisin kuin Suomessa, kaikki piirit ja säännöllinen kokoustoiminta jatkuvat myös lomakuukausina. Erityisen iloinen olen keväällä aloitetusta englanninkielisestä rukous- ja raamattupiiristä. Kaksi viimeistä kertaa on mennyt Isä meidän-rukousta pohtiessa ja seuraavaksi siirrymme koko syksyn kestävään ”Rukoilen Lutherin kanssa” – teemaan.

Lepokodilla on aina yhtä ihana käydä ja siellä saan tuntea itseni niin lämpimästi tervetulleeksi. Viime aikoina olen taas juonut kakkukahveja syntymäpäiväsankareiden kunniaksi ja saanut pitää asukkaille normaalia useampia ehtoollishartauksia yhdessä Marja-Liisan Palosen kanssa.

Työnteko tuo minulle suurta iloa, mutta niin tuovat vapaapäivätkin!Elsa toi Suomesta tullessaan omat golfmailani, joiden saanti ei kyllä valitettavasti millään tavalla vaikuttanut golfinpeluuni tasoon. Onneksi peliseura on aina yhtä erinomaista. Esko ja Merja Hulkkonen ovat ihana pariskunta, joka otti minut siipiensä suojaan jo yli puolitoista vuotta sitten käydessäni täällä vasta tutustumassa seurakuntaan.

Jos ystävällä kasvaa valtava mangopuu puutarhassa, niin kannattaa ajaa vaikka kolmisen tuntia sadonkorjuuapuun. Mangonpoiminta Cape Coralissa Seija Johnsonin luona oli suurta hupia ja hyötyliikuntaa. Nyt on pakasteessamme luomuviljeltyä, itsepoimittua mangoa pinaatti-kaali-smoothien makeuttajaksi useammaksi kuukaudeksi.

Elsa palasi pitkältä Suomen lomaltaan tänne viime kuun lopulla cheerleading-leiriä varten. Nyt odottelemme vielä perheen poikien tänne tuloa kuun vaihteessa ja sitten onkin koko perhe yhdessä täällä koko syksyn. Tuomas palaa sitten taas Suomeen joulun jälkeen.

Pääsemme syyskuun lopulla vihdoin muuttamaan pitkäaikaisempaan vuokra-asuntoon ts. täkäläiseen omaan kotiin. Täällä vuokralla asumista karsastetaan, mikä ei ole ihme, sillä vuokra-asunnot ovat hintavia. Meille se on tällä hetkellä järkevä vaihtoehto, koska perheemme kokoonpano täällä tulee lähivuosina vaihtelemaan. Nyt pysymme toistaiseksi Delray Beachin eteläosassa Elsan koulun takia. Toinen tärkeä kriteeri oli löytää asunto viiden minuutin ajomatkan päästä rannasta, sillä joka aamuiset kävelylenkit rannalla ovat minulle suorainen elinehto. Luulenpa, että jatkossa saan aamulenkki- ja uintiseuraa myös nelijalkaisesta perheenjäsenestämme sekä tietty ”laumanjohtajasta.”

Tästäkin aamusta kiitollisena voin hyräillä virttä 543: ”Suo ettei aamurukous sammuisi huulilleni. Lahjoita mielen puhtaus ohjaamaan askeleni. Tee minut tunnolliseksi hoitamaan päivän toimeni, siunaus niihin anna.”

Siunausta elokuulle toivotellen,

Mia

 

 

 

 

 

 

 

Melkein lomalla….

PLEASE SCROLL DOWN FOR ENGLISH 😘. 

Aloittelen tätä blogikirjoitusta lentokentällä 2.7. odottessani lentoa Lontoon kautta Helsinkiin. Tunnelmani ovat hyvät, ehkä vähän uupuneet. Takanani on kaksi aina yhtä mukavaa aamujumalanpalvelusta ja yksi koskettava vihkiminen Jupiterin rannalla. Se, että saa olla mukana häissä, on aina suuri kunnia ja ilo!  Tänään toisilleen sanoivat “tahdon” komea sulhanen, Markus Kivelä ja hänen upea morsiamensa, Veronica Karas.  Onnea ja siunausta heille edelleen!  Häistä kirehdin viemään auton pois ja otin taksin juna-asemalle. Elämäni ensimmäinen Uber-kyyti oli hyvä kokemus. Yhdistetty taksi-junamatkani Delray Beachin vuokrakodista Miamin lentokentälle (53 mailia eli 85 km) maksoi yhteensä 13 dollaria!

 

Edellisenä viikonloppuna vietimme juhannusta. Oma viikonloppuni meni suurilta osin töiden parissa. Lauantaina ajelin Floridan soiden halki kulkevaa Alligator Alley –nimistä moottoritietä länsirannikolle Meksikonlahden puolelle. Ensimmäisen pysähdykseni tein Naples-nimisessä pittoreskissa rannikkokaupungissa. Pysähdys ei ollut mikä tahansa auton tankkaus, vaan aivan ihanan suomalaispariskunnan, Marika ja Tomi Mäen vihkiminen avioliittoon! (Vihkikuva: Nea Ristolainen)

Interstate 75 and “Alligator Alley” in the Florida Everglades — Image by © Royalty-Free/Corbis

Sieltä jatkoin pikapikaa hieman pohjoisemmaksi, Cape Coraliin, hakemaan D.C.:n aikaisen Seija-ystäväni kyytiin. Yhdessä jatkoimme matkaa takaisin itärannikon puolelle. Ajoa päivälle kertyi reilut 350 mailia. Harmiksemme emme Seijan kanssa ehtineet Lake Worthin suomalaisyhteisön juhannuskokoille, mutta sain kirkossa seuraavana aamuna kuulla useamman seurakuntalaisen kokemuksia juhlasta.

 

Kuva: USAs suomeksi_-sivusto

Kesäkuun lopulle mahtui Seijan tapaamisen lisäksi monia muitakin merkittäviä kohtaamisia ja kokouksia. On hienoa huomata, että paikalta löytyy ihmisiä, jotka haluavat aktiivisesti olla mukana kehittämässä seurakunnan ja suomalaisyhteisön toimintaa aidosti yhä rakastavampaan ja yhteisöllisempään suuntaan. Kirkolla on lisäksi käynyt viime viikkoina  vierailijoita ympäri Floridaa, mikä on aina suuri ilo!

 

Oikealla ihana nuoripari ja työtoverit Kristuksessa, Rodney ja Sarai sekä Tuomo morsiamensa kanssa.

Tuomo Karvosen kanssa on paljon hyvää suunnitteilla.

Ystävämme St. Petersburgista: Pirjo Lewis ja Rea Nurmi

Toivon myös, että syksyllä alkavaan englanninkieliseen rippikouluun löytyy osallistujia ja saamme ensi vuoden aikana lisättyä yhteistyötä suomalais-amerikkalaisen lepokodin kanssa. Paljon on pelloilla työtä ja työntekijöitä tarvitaan. 😊

 

Iltapäivällä 3.7. Finnairin lento Lontoosta laskeutui ajallaan Helsinkiin. On muuten ollut Floridan suomalaisille ja tietty turisteillekin aikamoinen riesa, kun Finnair päätyi lakkauttamaan suorat lennot Miamiin touko-lokakuuksi. Monien matkat, kuten omanikin, pidentyivät 4-8 tunnilla ja matkatavaroita on joutunut odottamaan useita päiviä matkan jäljiltä. Näin ei kuitenkaan käynyt itselleni, sillä olin liikenteessä pelkän käsimatkatavaran kanssa.

 

Sanomattakin selvää, että perhettä oli ihanaa nähdä! Tuomasta ja Tessua en ollut nähnyt sitten maaliskuun. Ilmeisesti tästä normaalia pidemmästä erosta johtuen sain Tuomaksen pyytämään kesätöistä vapaata niin, että pääsi lähtemään meidän muiden kanssa seuraavana aamuna Vierumäen mökille.

 

Tapani poti koko mökkiviikon kesäflunssaa, joka vihdoin tarttui minuunkin, joten suunnitellut golfit ystävien ja sukulaisten kanssa jäivät väliin, moikata heitä kuitenkin kerkesimme. Eikä flunssa onneksi estänyt syömästä hyvin. Odotusti paistetut tuoreet muikut olivat parasta herkkua. 😋

 

Nyt olemme jälleen kotona Munkkivuoressa. Toiveikkaana odotan flunssan selättyvän ennen ylihuomiselle kaavailtua perinteistä Suomenlinnan kesäteatteri-iltaa. Muutoinkin viikko on buukattu täyteen ohjelmaa, tapaamisia ja hoidettavia asioita Helsingissä, minkä lisäksi toivon pääseväni perjantaina pyörähtämään New Wine-festivaaleilla Himoksella. Saas nähdä kuinka käy! Joka tapauksessa, seuraavan kerran kohdataan täällä taas Floridasta käsin!

 

Sinulle toivottelen sopivan lämpimiä lomasäitä ja Taivaan Isän siunausta!

Mia-pastori

 

Almost on vacation…

I am beginning this blog while waiting for my flight via London to Helsinki on July 2. My feelings are good, maybe a bit weary. Behind me, I have two good morning services and one touching beach wedding in Jupiter with a handsome groom Markus Kivisto and his beautiful bride Veronica Karas.  From there I hurriedly drove my car home and took a taxi to the railway station. The first Uber ride of my life was a positive experience. The combined cost of my taxi and train travel from our rental home in Delray Beach to Miami Airport (53 miles or 85km) was 13 dollars!

 

We celebrated Midsummer during the weekend a week before my departure. My weekend was devoted mostly to work. On Saturday, I drove along Alligator Alley to the Gulf coast.  My first stop was in pittoresque Naples. I did not stop just to fill my tank though, but to marry a wonderful Finnish couple, Tomi and Marika Mäki. (Picture taken by Nea Ristolainen).

From Naples I quickly continued a bit further north to Cape Coral to pick up Seija, my old friend from D.C. We together then drove back to the east coast. My total mileage for the day was over 350. We were sorry to be too late for the Midsummer bonfires of the Lake Worth Finnish community, but I was able to share many of our parishioners experiences of the festivities next morning at the church.

 

Kuva: USAs suomeksi_-sivusto

Besides my rendez-vous with Seija, I had many other meaningful encounters and meetings in late June. It is gratifying to notice that we have many locals who want  to be actively involved in developing our church and the Finnish community genuinely towards an ever-more loving and communal direction!

 

Ystävämme St. Petersburgista: Pirjo Lewis ja Rea Nurmi

Tuomo Karvosen kanssa on paljon hyvää suunnitteilla.

Oikealla ihana nuoripari ja työtoverit Kristuksessa, Rodney ja Sarai sekä Tuomo morsiamensa kanssa.

My Finnair flight from London landed on schedule in Helsinki in the afternoon of July 3. The cancellation of direct flights between May and October by Finnair has been quite an annoyance to many Finns in Florida as well as to tourists, of course. For many, myself included, this has meant 4-8 hours longer travel times and waiting for delayed baggage for several days. The latter did not happen in my case though, as I was travelling with hand-baggage only.

 

It goes without saying that it was wonderful to see my family again! I had not seen Tuomas nor Tessu since March. With this in mind, I managed to convince Tuomas to request days off from his summer job, so that he was able to join the rest of us in our drive to our cottage in Vierumäki the next morning.

 

Tapani suffered the entire week at the cottage from a summer cold which eventually caught me as well, so that our planned golf rounds with friends and relatives had to be skipped. Despite of missed golf we could still get together to toast to the summer.  And the cold did not keep us from eating well. Fried fresh vendace was expectedly the ultimate delicacy. 😋

 

Now we are back home in Munkkivuori. I am hopeful that we get over our cold by Wednesday, our traditional Suomenlinna summer theater day. On the whole, this week is laden with program, meetings and errands to run in Helsinki. Additionally, I hope to be able to visit the New Wine Festival in Himos on Friday. We’ll see if it works out! Anyways I’ll be back here next time from Florida again.

Till then, may your life be filled with joy and peace!

Pastor Mia

Juhannuksen alla – Towards Midsummer Weekend

s 

(Please scroll down for English)

Kesäkuu on ollut vaihtelevien säiden aikaa. Viime yönä pystyin poikkeukselliseti nukkumaan ikkuna auki ja pelkkä kattotuuletin päällä. Nytkin tuulee mukavasti, on pilvistä ja välillä satelee. Tosin kosteusprosentti on myös korkea. Lupaavat  korkeapainetta myöhemmin tällä viikolla. Sitä samaa toivon Suomeenkin!

Kohta minulla tulee kolme kuukautta täyteen Floridassa. Työ on ollut mielenkiintoista ja seurakuntalaiset ovat käyneet rakkaiksi. Seurakuntamme, monen muun paikallisen seurakunnan tavoin, elää muutosaikaa. Meidän on etsittävä uusia tapoja tavoittaa ja palvella hajallaan asuvia suomalais-amerikkalaisia ja heidän jälkeläisiään. Uudet avaukset vaativat avaran mielen ja innon lisäksi, voimia, kärsivällisyyttä ja tervettä harkintaa. Noita kolmea jälkimmäistä itselleni rukoilen. 😊

Menneinä viikkoina olen taas saanut kokea suurta iloa sekä pienten että isojen kanssa. Opetustuokiot leikkikoululla ovat aina yhtä riemukkaita, mutta yhtä lailla  elähdyttävää minulle on viettää aikaa Lepokodin asukkaiden kanssa. Uskollinen seurakuntalaisemme, alkujaan vanha suomenlinnalainen, Marja-Liisa Palonen, on tehnyt valtavan upeaa vapaaehtoistyötä kodilla jo vuosia. Olen nauttinut olla mukana Marja-Liisan johtamassa raamattupiireissä siellä. Joka kerta oppii erilaisia asioita elämästä, josta piiriläisillä todella voi sanoa olevan kokemusta.

Olemme täällä Atlantin toisella puolella seuranneet ylpeänä ja innolla Pohjois-Amerikan Suomi-kuoron kiertuetta kesäisessä koti-Suomessa. Kuulijoita on kuorolla riittänyt ja sen vierailu on monella paikkakunnalla lisännyt tietoutta Amerikan suomalaisista. Alla kuva kuoron ”Florida-teamista”, johon kuuluvat seurakuntalaisemme: Hans Nyholm, Mirja Silvan, Lauri Kanervikkoaho, Sirkka Mecklin, Merja Hulkkonen ja Matti Mecklin. Kuorossa laulaa myös kahtena viimeisenä talvikautena seurakuntaamme palvellut konkaripappi Kanadasta, Jukka Joensuu.

Merja-vaimon ollessa Suomi-kiertueella, miehensä Esko, on vienyt pastoria tämän vapaapäivinä tuulettumaan golf-kentälle. Golfaaminen yhdessä Eskon ja Merjan pojan, Mikan, kanssa on ollut rentoa ja mukavaa vaihtelua itselleni. Golf-auton käyttö on lähtökohtaisesti ollut vieras ajatus itselleni, mutta se on monilla kentillä täällä pakollista ja järkevääkin näissä helteissä. Myönnettävä on, että kurvailu kevytrakenteisella kärryllä pitkin kumpuilevaa maasto on myös hauskaa!

Suomessa eletään juhannuksen odotuksessa. Minä odotan myös ensi viikonloppua. Tarjolla on lauantaina paikalliset suomalaisten järjestämät juhannusjuhlat kokkoineen ja tietysti sunnuntaina hieno juhannusmessu omassa kirkossa. Erityisen ihanaa on, että hyvä ystävä D.C.:sta pääsee tänne viikonlopuksi.

Perhetilanne Suomessa on muuttunut syksyn osalta ja nyt näyttää siltä, että elokuinen lomani Suomeen siirtyykin jo heinäkuulle. Näitä onkin jo kova ikävä!

Tässä kuulumiset tällä kertaa. Missä oletkin, minne menetkin, siunatkoon tämä sana sinua:

”Iloiten saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.” (Jes. 55:12).

Mia-pastori

 

Towards Midsummer Weekend

June has been a month of variable weather so far. Last night was exceptional in the sense that I could sleep with an open window and with just the fan on. There is a nice breeze now, it’s cloudy with occasional showers, while the humidity is high. A high pressure is in the forecast later this week. That is what I wish for Finland as well!

Soon I will have been three months in Florida. My work here has been interesting and my parishioners have become very dear to me. Our church, like so many other local churches, is undergoing change. We need to find new ways to reach and serve Finnish Americans and their descendants who are geographically so dispersed. New openings require besides an open mind and enthusiasm, strength, patience and common sense. I pray for the last three ones for myself. 😊

I have again been privileged to experience great joy with both the young and the old during the past few weeks. The teaching sessions at the Preschool with our Music Director Mika are always fun, but similarly it is always is uplifting to spend time with the residents of Lepokoti. Our faithful parishioner, originally from Suomenlinna, Marja-Liisa Palonen has done tremendous volunteer work at Lepokoti already for years. It has been wonderful to attend Marja-Liisa’s Bible study groups there. Each time I learn various things from life, things in which the group members truly have experience in.

 

We on this side of the Atlantic have followed the summer tour of the North American Choir in Finland with pride and excitement. There has been good attendance and the choir has been spreading knowledge about Finnish Americans in many locations. Below you will find a picture of the “Florida Team” of the choir, with Hans Nyholm, Mirja Silvan, Lauri Kanervikkoaho, Sirkka Mecklin, Merja Hulkkonen and Matti Mecklin. Also Jukka Joensuu, our veteran pastor of the past two winters from Canada, sings in the choir.

While Merja has been on the tour in Finland, her husband Esko has taken this pastor on her days off to a golf course. Playing golf with Esko and their son Mika has been a relaxing and welcome change for me. Using a golf car was inherently a strange idea personally, but it is compulsory on many courses here and it also makes sense in this heat. I have to admit that cruising in a hilly terrain is fun, too!

People in Finland are currently waiting for Midsummer to arrive. I am also looking forward to this weekend. It will offer us a Midsummer Fest with a bonfire on Saturday, organized by local Finns, and on Sunday we will, of course, have a fine mass at our church. It gives me a special pleasure to have a good old friend from D.C. attending.

Our family situation in Finland for the fall has changed and it now looks as if my vacation that was originally planned for August will be transferred to July. I really miss these guys!

This is it for now from the St. Andrew’s Congregation and their Pastor.

Wherever you are, wherever you are are heading to, may these words bless you:

“You will go out in joy and be led forth in peace;
the mountains and hills will burst into song before you,
and all the trees of the field will clap their hands.” (Isaiah 55:12).

Pastor Mia

 

Kesäsateiden keskeltä / On A Rainy Summer Day

(Please scroll down for English)

ANJA LAURILA, ahkera toimittaja-vapaaehtoisemme kerkesi vielä juuri ennen Suomeen lähtöään kirjoittamaan artikkelin Amerikan Uutiset-lehteen juhlastamme kahden viikon takaa. Anjalle ja kaikille muillekin kesänviettoon lähteineille toivotamme vilpoisaa ja siunattua kesää!

Myös toimistopäällikkömme Hanna pakkasi laukkunsa ja suuntasi Marja-äitinsä kanssa hyvin ansaitulle pitkälle lomalle.  Pastorilla saattaa mennä sormi suuhun hoitaessaan toimistoa kesän ajan. Onneksi vielä paikalla ovat auttamassa Konkolan pariskunta, Mirjam ja John (kesk.) sekä Susanne ja Robert Morgan (oik.).

Seurakunta elää nyt kesällä kaikinpuolista hiljaiseloa, mikä ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta omaan työviikkooni. Edelleen kokoustetaan eri toimikuntien ja valtuuston kanssa, vietetään molemminkielisiä jumalanpalveluksia kirkolla sekä hartaushetkiä lepokodilla. Pyrin edelleen viikottain tekemään kotikäyntejä ja raamattupiirit pyörivät myös läpi kesän. Syksyllä on tarkoitus aloittaa englanninkielinen  rippikoulu ja Valon ja ilon tapainen musiikillinen ja rento viikkomessu kerran kuussa, joten suunniteltavaakin riittää. Alla kuvia kotoisesta helluntain kahvihetkestä suomenkielisen ja englannikielisen messun välissä.

Olen pikkuhiljaa tutustumassa alueen muihin kirkkoihin ja seurakuntiin. Täällä Lake Worthissa toimii kolme suomalaista seurakuntaa. Lestadiolaiset pitävät säännöllisesti kokouksiaan täällä meidän kirkolla ja helluntalaisella Kotikirkolla on oma kirkkonsa vain muutaman kilomerin päässä. Toivon, että voimme jatkossa tehdä rakentavaa ja hyvää yhteistyötä molempien seurakuntien kanssa suomalais-amerikkalaisen yhteisön hyväksi. Minulla olikin jo hyvä tapaaminen Kotikirkon uuden pastorin, Marko Mesiäislehdon kanssa ja mahdolliset yhteistyökuviot ovat nyt työn alla. Vierailin helluntaina Markon kirkolla ja sain siellä tavata pastorin ihastuttavan Eveliina-vaimon lisäksi koko joukon mukavia uusia ihmisiä.

Kirkon tiloissa toimiva leikkikoulu vietti kevään valmistujaisjuhlaa toukokuun lopussa. Teemaksi oli valittu kansainvälisyys, mikä sopiikin hyvin, sillä koulun oppilaiden perheet edustavat monia eri kansallisuuksia. Lapset lauloivat Mika-kanttorin johdolla viidellä eri kielellä! Kaikki syksyllä esikouluun siirtyvät saivat päästötodistuksen juhlavin menoin tilaisuuden päätteeksi. On todella etuoikeus saada olla mukana myös leikkikoulun toiminnassa.

Oma arkeni muuttui merkittävästi nyt kun Elsa palasi Suomeen kesäksi. Molempia lapsia, vaikka jo lähes aikuisia ovatkin, on kova ikävä. Ja olisihan se tietty ollut myös mukava viettää hääpäivää yhdessä Tapanin kanssa!  Onneksi Kuusamo-aikanani saimme jo harjoitella tätä perheen etäelämää ja olihan se tullut tutuksi jo Tapanin työvuosina.  Odotan kuitenkin kovasti sitä, että saamme perheenä olla ainakin muutaman kuukauden täällä yhdessä ensi syksynä.

Täältä alkaneen sadekauden keskeltä, toivottelen Suomeen lämpeneviä kesäkelejä ja kaikille yhtälailla Taivaan Isän lempeitä siunaussateita!

Mia-pastori

 

On a rainy summer day

Anja Laurila, our industrious reporter-volunteer found the time before her departure for Finland to write an article in the Amerikan Uutiset about our fest two weeks ago. I wish Arja and all the others who have gone to spend their summer in the north a fresh and blessed summer!

Also Hanna, our office manager, packed her bags and was joined by her mother Marja for a well-deserved long vacation. Your Pastor might find herself occasionally confused in running the office during the summer.   Fortunately, Mirjam and John Konkola (in the middle) as well as Susanne and Robert Morgan are there to help.

The congregation life has quieted down during the summer, which does not, however, affect my own work week a lot. We still keep having meetings in different committees and in the Council, we continue to have services in both languages at the church and devotions at Finnish-American Resthome. I still aim to make house calls weekly and our Bible groups continue through the summer. In the fall, we intend to start a confirmation school in English as well as a monthly relaxed  worship night at the Fellowship Hall, all of which requires proper planning. Below, you will find pictures from the coffee hour held between the English and Finnish masses at Pentecost.

I am gradually familiarizing myself with other churches and congregations in the area. There are three Finnish congregations active here in Lake Worth. The Laestadions have regular services here at our church and the Pentecostal Kotikirkko has its own church just a few miles from here. It is my wish that we in the future can have a constructive and good cooperation with both congregations for the benefit of the Finnish-American community. In that vein, I already had a good meeting with Mr. Marko Mesiäislehto, the new pastor of Kotikirkko, and new possible cooperative activities are now under planning. I visited his church on Sunday, met his lovely wife Eveliina and a number of other nice new people.

The pre-school at the church had a graduation party at the end May. The theme was internationalism which suited the occasion well since there are so many nationalities represented among the families of the school. The children, led by our organist and pre-school music teacher, Mika, sang in five different languages! All the children transferring to kindergarten in the fall got a diploma with ceremonies at the end of the event. It really is a privilege to be involved with the pre-school.

 

My everyday life at home changed considerably upon Elsa’s return to Finland for the summer. I miss a lot both of my children, even if they are almost grown-ups. And it would have been naturally nice to celebrate our anniversary with Tapani! Fortunately, we already got to practise living in this remote mode during my Kuusamo period as well as during Tapani’s work career. Nevertheless, I am really looking forward to having the entire family together here  at least for a couple of months during the fall.

From the midst of a rainy season here, I wish warmer summer temperatures to Finland  – and to all of us, I wish gentle rains of blessings and renewal from our Heavenly Father!

Pastor Mia

 

 

 

Tehtävään siunaaminen / My Installation

Bishop Marcus Lohrmann asking the installation questions.                    (Kuva: Timo Vainionpää)

(Please scroll down for the version in English)

Tehtävään siunaamistani vietettiin sunnuntaina. Kirkolla  elimme edellisen viikon ylimääräisen jännityksen vallassa erikoisesta syystä. Viikko sitten sunnuntaina rattijuoppo törmäsi vauhdilla kirkkorakennuksemme seinään hajottaen seinän sisällä kulkeneen vesiputken. Onneksi ei kuitenkaan tullut henkilövahinkoja! Onnettomuudesta johtuen olimme pari päivää ilman juoksevaa vettä ja ilmastointia, jota ei saatu täysin kuntoon, mikä valitettavsti selvisi meille sunnuntaina. Juhla kuitenkin vietettiin, tosin melko kuumissa tunnelmissa.

(Kuva: Hanna Kiuru)

Oli mukavaa viettää väliviikkoa saarnankirjoituksesta, vaikka viime blogissani kehuinkin siitä nauttivani. Tällä kertaa lauantai meni hellan ääressä toisessa lempipuuhassani, ruoanlaitossa. Tein lihatäytteisiä coulibiac-piiraita ja ruisleipiä sunnuntain juhlaa varten.

Installaation ja messun johti Florida-Bahaman synodin vt. piispa Marcus Lohrmann. Piispa piti todella hienon ja puhuttelvan saarnan, joka sai paljon kiitosta seurakuntalaisilta ja kosketti itseäni syvästi. Saarna oli pitkälti suoraa puhuttelua uudelle pastorille sekä seurakunnalle. Marcus-piispa painotti Kristuksen virvoittavaa rakkautta, jota pastorin tulee pystyä jakamaan myös hankalissa tilanteissa. Yhtälailla hän velvoitti seurakuntaa rakastamaan ja tukemaan pastoriaan tämän vaikeina aikoina. Sekä piispan saarnasta että koko olemuksesta huokui Pyhän Hengen läsnäolo, jossa oli hyvä tulla siunatuksi.

Kuvat: Timo Vainionpää

Seurakuntaneuvostomme puheenjohtaja Heather Scholnicoff esitti piispalle virallisen pyynön tehtävään asettamiselleni, minkä jälkeen läänirovasti  Ernest Tate (vas.) ja piispan assistentti Jaime Dupon lukivat otteita Raamatusta.

Molemmat kuoromme olivat messussa laulamassa ja heitä onkin pitkälti Mika-kanttorin lisäksi kiittäminen tilaisuuden juhlavuudesta. Saimme myös kuulla Susannen, Robertin ja Glennin muodostaman trion kauniin esityksen sekä Lauri Kanervikkoahon mahtavan soolon, Ole kiitetty, Herrani Jeesus. Kyyneleet tulivat silmiin sitä kuunnel-lessa.  Muutoinkin olin liikuttunut siitä, miten usea meidän harvoista paikalla olevista seurakuntalaisista ja suomalaisyhteisön jäsenistä oli jaksanut helteessä lähteä yhteiseen juhlaamme.

(Kuva: Heather Scholnicoff)

(Kuva: Timo Vainionpää)

Piskuinen ja tehokas äiti-tytär- keittiötiimimme (Hanna ja hänen Marja-äitinsä, Meija ja Meijan äiti Pirjo sekä Heather Debbie-äitinsä kanssa) onnistuivat yli kaikkien odotusten. Buffet-pöydät olivat ajoissa valmiit ja näyttivät  kauniilta. Ruoka sai kehuja ja kuumassa keittiössä pitkään työskennellyt joukko jaksoi vielä hymyillä ja halata tilaisuuden päätteeksi.  Sanat eivät riitä tätä joukkoa kyllin kiittämään!

(Kuvat: Timo Vainionpää)

Kunniakonsulimme Peter Makila piti kahvin ja kakun aikana hienon puheen kertoen siitä, kuinka me Tapanin kanssa saimme tavat hänet ja vaimonsa Arjan Suomessa kolme vuotta sitten. Tämä tapaaminen laittoi alulle prosessin, joka johti eiliseen tehtävään siunaamiseeni.

(Kuva: Timo Vainiopää)

Nyt,  virallisesti tehtävään siunattuna, on hyvä jatkaa töitä täällä psalmin 101 sanoja toistellen: “Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudatta totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu.” (Ps. 101: 2)

Sydän täynnä kiitosta ja ihmetystä Taivaan Isän johdatuksesta – ja myös sinusta, ystäväni!

Mia-pastori

My Installation

Photo: Timo Vainiopää

My installation took place last Sunday. We lived through the week at the Church under some extra stress. On the previous Sunday a drunk driver had collided with the church wall, demolishing a water pipe inside the wall. Luckily there were no injuries involved. Due to the accident, we had to get by without running water and A/C for a couple of days. The latter was not fixed properly which we, unfortunately, found out the hard way on Sunday. We celebrated – but in really hot conditions.

(Kuva: Hanna Kiuru)

It was nice to have a week without the sermon preparation, even if I in my latest blog bragged that I enjoy it. This time I spent the Saturday in my other favorite activity, preparing food. I baked meat filled coulibiacs and Finnish rye bread for the Sunday installation.

The installation and the mass were conducted by our acting Bishop Marcus Lohrman from the Florida-Bahamas Synod. He gave a truly wonderful and impressive sermon which was well received and which touched me deeply. The sermon largely addressed me and the congregation in a direct way. Bishop Marcus underlined the refreshing love of Christ which a pastor must be capable of sharing even under difficult circumstances. Likewise he put the congregation under an obligation to love and support its pastor during her difficult times. Both the Bishop’s sermon and his whole being emanated the presence of the Holy Spirit under which I felt blessed to be installed.

Kuvat: Timo Vainionpää

Heather, Chair of the Council, extended on behalf of the congregation the official invitation to installation, after which Dean Ernest Tate and Jaime Dupon, the Bishop’s Assistant, read passages from the Bible.

Kuva: Timo Vainionpää

Both of our choirs were present and sounded great together. We also got to listen to Susanne, Robert and Glenn perform two beautiful  hymns and Lauri Kanervikkoaho singing a solo “Sua kiitän, Herrani Jeesus” with his magnificent voice.  That brought tears to my eyes. Altogether, I was very touched by the fact that so many of the few parishioners still in town showed up in the sweltering heat.

(Kuva: Heather Scholnicoff)

(Kuva: Timo Vainiopää)

Our tiny kitchen committee of mothers and daughters  (Hanna, Meija and Heather with their wonderful mothers Marja, Pirjo and Debbie) exceeded all expectations. The buffet table looked really beautiful and the guests loved the delicacies. Even after having worked long hours after the event in the hot kitchen the ladies were able show smiling faces. There are not enough words to thank them!

(Kuvat: Timo Vainionpää)

Peter Makila, our Honorary Consul, delivered a great speech while coffee and cakes were served, recounting how Tapani and I got to meet him and Arja thee years ago in Finland. That meeting initiated a process that led to my installation.

(Kuva: Timo Vainiopää)

Now, having been blessed, I feel good to continue my work here while constantly hoping to live up to these words of King David: “I will sing of your love and justice; to you, Lord, I will sing praise. I will be careful to lead a blameless life— when will you come to me? I will conduct the affairs of my house with a blameless heart.” (Ps. 101:1-2).

Colleagues present:  Michael Breznen, Sidney Nelson, Richard Barbour, Marjorie Weiss, Maryanne Kehlenbach, Frank Wagner, Jaime Dubon (Asst. to the Bishop) and Dean Earnest Tate with me and Bishop Lohrmann in front.

With my heart filled with gratitude and amazement of the goodness of God, I’ll leave you now – till we meet again!

With blessings,

Pastor Mia

Tuulahdus toukokuulta/ Memories of May

(Scroll down for the version in English)

Autonratti on tulikuuma, samoin sinne jääneen vesipullon vesi. Mittari näyttää +52 astetta. Sen siitä saa, kun jättää mustan auton kirkon parkkipaikalle työpäivän ajaksi. Toivottavasti tällä viikolla saan aikaiseksi hankittua foliosuojat auton ikkunoihin.

Työpaikalla on muutoin oikein mukavaa. Ilmastointi toimii ja minulla on ruhtinaallisen kokoinen työhuone, ruhtinaallisine kalusteineen. Ikkunoista näkyy kirkon viihtyisä sisäpiha, jonka kauniita istutuksia käyvät vapaaehtoiset hoitamassa ja kastelemassa.

Viimeistä kahta viikkoa ovat nousevista lämpötiloista huolimatta tahdittaneet normaalit messut ja jumalanpalvelukset, raamattu- ja rukouspiirit, muutama kotikäynti ja iloinen opetustuokio leikkikoululla. Saarnat, niiden kirjoitus ja itse saarnaaminen, ovat yksi lempipuuhistani pastorin monipuolisessa työssä. Vaikka rutiinia kertyy, niin edelleen joudun varaamaan lähes koko lauantain kahden saarnatekstin kirjoitusta ja viimeistelyä varten. Jatkossa toivon, että minulle jää myös aikaa käydä kuulemassa muiden pastoreiden saarnoja, nyt kuuntelen niitä lähinnä iltaisin netissä, mikä sekin on hyödyllistä.

Kesän helteissä kaunis kirkkosalimme lämpenee niin kuumaksi, että sen viilennys on hidasta ja hintavaa. Sikäli kun meillä on kesäkuukausina läsnä vain murto-osa seurakuntalaisita, siirrämme jumalanpalvelukset seurakuntasaliin. Messut pyrimme vielä toistaiseksi viettämään itse salin puolella. Eilen, äitienpäivänä,  vietimme kesän ensimmäisiä seurakuntasalijumalanpalveluksia. Tunnelma molemmissa palveluksissa oli rento ja mukava.

Tässä suomalaisen kirkkokuoron jäsenistä Liisa, Anja, Marja-Liisa, Valio sekä Merja ja  alakuvassa Chapel Choir-laulajat, Naomi, Debbie, Susanne, Robert ja Glenn.

Elsan koulu lähenee täällä loppuaan ja Elsa laskeekin jo päiviä siihen, kun  taas näkee ystävänsä Suomessa – Tessua, Tuomasta ja isäänsä unohtamatta 🙂.  Elsaa seuratessa tulee mieleen omat vaihto-oppilasajat kohta jo 35 vuoden takaa (!!!). Nuorten elämä on täällä paljon Helsingin oloja rajatumpaa johtuen pitkistä koulupäivistä ja julkisen liikenteen olemattomuudesta. Siksi olikin hienoa, että Elsa toissaviikonloppuna pääsi ystävineen West Palm Beachilla pidetyille Sun-festivaaleille. Viime viikolla Elsa karsi ja pääsi koulunsa Senior Varsity Cheerleading-joukkueeseen, mikä tulee olemaan varmasti monella tapaa mukava lisä hänen Florida-kokemukseensa.

Äitienpäivää juhlimme tänä vuonna pienennetyssä kokoonpanossa. Elsa oli hankkinut kukat ja kortin koko muun perheen puolesta sekä vei minut kirkonmenojen jälkeen lounaalle italialaiseen ravintolaan ja vielä illalla elokuviin. Itselleni oli tärkeää myös se, että Elsa oli jo toistamiseen lukemassa sunnuntain tekstejä jumalanpalveluksessa.

Meidän pojat puolestaan hoitivat kotipuolessa anopin ja varaäitini muistamisen, sisko vei  yli 30-vuotta sitten poisnukkuneen Terttu-äidin haudalle kukkia.  

Kiitos kaikille äideille ja niille ihanille ei-äideille, jotka jaksavat jakaa äidinrakkautta ympärilleen!

Lämpimin terveisin,

Mia-pastori

Memories of May

My steering wheel is burning hot, as is the water bottle left inside the car. The thermometer shows 125 degrees. That’s what you get when you leave a black car on the church parking lot for a day. Hopefully I manage to buy a windscreen sun shade during this week. Meanwhile, my working environment at the church is very comfortable. The air conditioning works fine and I have a super large office with great furniture.   I have a view of the church inner yard with its beautiful plants that are cared for and watered by church volunteers.

I find preparing and delivering sermons one of my favorite duties in the versatile job of a pastor. While I am building up routines, I still need to reserve almost all of Saturdays to write and finalize my two sermons for Sunday. I hope that in the future I will also have time for visits to hear other pastors’ sermons. For now, I listen to them online, which is useful, too.

 

Our church turns so hot during the summer heat that the A/C gets slow and expensive. As only a fraction of our parishioners are present during the summer months, we move our services to the fellowship hall. We aim to keep our masses in the sanctuary for the time being, though. Yesterday, on Mothers’ Day, we had our first services in the fellowship hall. The atmosphere in both services was relaxed and comfortable. The church choirs sang beautifully. 

Below our Finnish choir members, Liisa, Anja, Marja-Liisa, Valio ja Merja and our Chapel Choir with Naomi, Debbie, Susanne, Robert and Glenn.

Elsa’s school year here is approaching its end and Elsa is counting the days to get back to see her dear friends in Finland – not to mention Tessu, Tuomas and Dad. Watching Elsa makes me reminisce my own exchange student times almost 35 years ago (!!!). The life of teenagers here is much more confined than in Helsinki due to the long school days and non-existent public transportation. Therefore, it was great when Elsa a week ago was able to attend SunFest in West Palm Beach with her friends from school. Last week Elsa also passed the tryouts and was accepted in the Varsity Cheerleading Squad of her high school which definitely enhances her Florida experience.

We celebrated Mothers’ Day here with smaller than normal family. Elsa gave me flowers and a card on behalf of the rest of the family and took me to lunch in an Italian restaurant followed by a movie. Elsa also read – for a second time now – a Bible text at the Sunday service which was very meaningful for me. 

 

Meanwhile, our boys in Helsinki took care of remembering my mother-in-law and my stepmother. My sister took flowers to the grave of my mother who passed away over 30 years ago.

Thanks to all mothers and also to the wonderful non-mothers who still share their maternal love around them!

 

With warm blessings,

Pastor Mia