Vuosikymmenen vaihtuessa – Entering Into 2020

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Ajattelin marraskuussa, että kirjoittelen tänne heti itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta sitten joulukuu vain katosi jonnekin. Paljon kivaa tapahtui jo marraskuussa.

Esko Hulkkosen, pitkäaikaisen aktiiviseurakuntalaisemme, tytär Lea Peters vieraili kirkollamme pastoripuolisonsa Jamien kanssa kahden vuoden tauon jälkeen. Heillä oli taas mukanaan ihastuttava Andrea-tytär sekä kaksi jo aikuista lasta puolisoineen.

Lea kertoi meille kuulumisia Afrikan Burundista ja Jamie puhui oivaltavasti siitä, miten Jumala moninkertaistaa sen, mitä hänen käyttöönsä annamme. Heidän oma kyläläislasten ruokintaprojekti lähti liikkeelle sillä, että Lea tarttui kattilaan ja puukauhaan ja alkoi keittää ruokaa muutamalle nälkäisille naapurin lapselle. Tällä hetkellä he ruokkivat avustajiensa kanssa yli kuusisataa lähiseudun lasta jokaisena arkipäivänä.

Marraskuun toisella viikolla meillä kävi maailman matkaaja Timo Vainionpää Nezihe-vaimonsa kanssa kertomassa kokemuksia Istanbul-Konstaninopolista. Nämä Timon matkaluennot tuovat kirkollemme ihmisiä, jotka eivät muutoin siellä käy. Kun itse en omalta työltäni ehdi/jaksa käydä muiden suomalaistahojen järjestämissä tapahtumissa, niin on mukavaa, jos saamme muuta väkeä käymään meillä. Timo on luvannut tulla uudestaan tammikuun puolessa välissä kertomaan meille Kappadokian matkakuulumisia.

Evankelista ja muusikko Pontus J. Back kävi kylässä marraskuun viimeisenä sunnuntaina.  Pontuksen vahva todistus omasta uskosta ja siitä, miten hän pelastui ihmeen kautta varmalta kuolemalta, liikutti ja vakuutti seurakuntalaisia. Itse sain taas vakuuttaa lapsia siitä, miten Jumala heitä rakastaa. 🙂

Sain myös olla edeltävänä perjantaina Pontuksen kanssa paikallisessa katkohoitolassa, missä  hän kävi puhumassa ja soittamassa päihderiippuvuudesta toipuville nuorille aikuisille. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että meidän seurakuntalaisiltamme löytyy halua tukea Pontuksen tärkeää työtä Floridan vankiloissa ja hoitolaitoksissa.

Joulukuu alkoi ensimmäisenä adventtina kirkossa Hoosiannaa laulaen. Seuraavana perjantaina vietettiin veteraanien itsenäisyyspäivän kirkkojuhlia, jossa meille esiintyivät upeatääniset Floridan Laulumiehet sekä pariskunta Cynthia Makris & Raimo  Sirkiä. Oma itsenäisyyspäivän aamu ennen kirkon juhlaa meni perinteiseen tapaan ensin Lepokodin lipunnostojuhlassa ja sitten Bryant-puiston seppeleenlaskutilaisuudessa. Sunnuntain ja perjantain väliin mahtui vielä surupiiri, Elä ja evankelioi -ilta, Aurinkojumppa sekä rukous- ja raamattupiirit. Ei tule aika pitkäksi meidän kirkolla, ei!

Seuraavalla viikolla pidimme kirkon joulukonsertin, johon Mika-kanttori oli koonnut monipuolisen ja taitavan esiintyjäkaartin. Pikku-luciat ovat silti aina se kaikkein odotetuin ohjelmanumero.

Viikonloppuna lensin Washingtoniin pitämään lähetystön joulukirkkoa ja sunnuntaina olinkin jo taas toimittamassa palveluksia  omassa kirkossamme. Oli jälleen ihana saada tavata vanhoja  D.C.:n ystäviä!

Viikonlopun parasta antia olivat lapset, joita riitti niin D.C.:ssa kuin omassa englanninkielisessä perhekirkossamme. Leikkikoulun lapset ja opettajat esiintyivät ja saimme kaikki yhdessä laulaa joululauluja.

Olimme kutsuneet leikkikoulun oppilaiden perheet  kanssamme lihapullalounaalle hartauden päätteeksi. Glennin ja Susannan tekemä perunamuusi ja oma lihapullakastikkeeni saivat paljon kiitosta, mikä ilahdutti kovasti.

Iltapäivä jatkui vielä kauneimmilla joululauluilla, joita juonsi ja esilauloi komeaääninen Floridan Laulumiesten johtaja Keijo Räikkönen.

Minulle oli päässyt kertymään normaalia enemmän univelkaa ja jo D.C.:ssa pelkäsin flunssan iskevän, mutta se tulikin vasta alkuviikosta, kun pääsin vapaalle. Flunssavirus on pitänyt monet täällä sängyn pohjalla toista viikkoa, itse selvisin viidellä päivällä. Jos joulukuussa piti sairastua, niin parhaaseen mahdolliseen väliin sen tein. Sain hoidettua pakolliset kokoukset ja kirkonmenot.

Harmillisinta oli jäädä pois leikkikoulun joulujuhlasta ja englanninkielisistä joululauluista – ja jäihän vetämäni gospel-jumppakin pitämättä kahtena lauantaina. Joulupyhinä olin taas pystyssä ja mukana niin joulurauhan julistuksessa kuin Lepokodin aattomessussa, englanninkielisessä kynttilämessussa ja joulupäivän perinteisessä suomenkielisessä aamumessussa.

Meillä istuttiin kotona ensimmäisen kerran yhdessä joulupöytään Tapaninpäivänä. Oli muuten ensimmäinen kerta meidän perheessä, kun koko perhe ei ollut koolla. Elsa vietti joulun vahempieni ja siskoni perheen kanssa Helsingissä. Näin ne ajat muuttuvat. Nyt saan nauttia Tuomaksesta vielä kolme viikkoa ennen hänen Suomeen paluutaan  ja sitten Elsa tuleekin kahdeksi viikoksi.

Vuoden viimeisenä lauantaina meillä oli jo kolmatta vuotta peräkkäin yhteiskristillisen piknik läheisessä puistossa. Tänäkin vuonna paikalle tuli noin satapäinen joukko syömään grillimakkaraa ja hillolettuja sekä laulamaan yhteislauluja. Jaksoimme vielä seuraavana aamuna kirkolle. Melkoisesta kisaväsymyksestä huolimatta pidimme hyvällä mielellä vuoden viimeiset kaksi jumalanpalvelusta.

Tätä kirjoittaessa vietämme täällä vuoden viimeistä päivää. Rästitöitä riittää vielä huomiselle, mutta sitten on tarkoitus vetää henkeä, sillä kirkkomme on kiinni aina lauantaille. Vuosi on ollut töiden kannalta rankka ja antoisa. Ylimääräistä stressiä on tullut kirkkorakennuksen myyntiprojektista, jonka saimme vihdoin päätökseen joulukuun alussa. Onneksi perhe Suomessa ja täällä on pysynyt terveenä ja Tapani on kestänyt työpaineeni. 😊

Minua pitää liikkeessä se, että oikeasti uskon, että täällä on tapahtumassa hyviä ja merkityksellisiä  asioita. Näen ihmisten innostuvan Raamatun lukemisesta, rukouksesta ja yleensä kasvamisesta kristittynä. Vapaaehtoisia löytyy lisää ja ihmisillä on seurakunnassa hyvä olla. Kun hengellinen hyvinvointi  lisääntyy kirkon seinien sisäpuolella, niin se ei voi olla vaikuttamatta myös niiden ulkopuolella.

Lähdetään kaikki uudelle vuosikymmenelle rohkealla mielellä ja puhtaalla sydämellä.

Siunausta ja iloa toivottaen,  Mia

---

IN ENGLISH:

I thought in November that I would write here right after the Finnish Independence Day (December 6), but then December just somehow disappeared somewhere.

A lot of good things happened already in November.

Lea Peters, the daughter of Esko Hulkkonen, a long-time member of our congregation, visited our church with her husband Jamie after a hiatus of two years. They were accompanied by their lovely daughter Andrea and their two adult children with their spouses.

They told us what was going on in Burundi and Jamie gave us a great sermon on how God multiplies what we give to his use.  Their project to feed village children started when Lea grabbed a kettle and a wooden laddle and started to cook food for a few hungry neighboring kids. At this moment, they feed over 600 children from neighboring areas with their assistants on every day of the week.

In the the second week of November, we had a visit of the world traveller Timo Vainionpää, with his wife Nezihe, telling about their experiences in Istanbul/Constantinopolis. These travel stories of Timo bring to our church people who would not otherwise come over. As I do not have the time and energy to visit in events organized by other Finnish community members, it is nice that we get other people to visit us.  Timo has promised to come back in mid-January to tell us about his travels in Cappadocia.

Pontus J. Back, an evangelist and musician, visited us on the last Sunday of November. Pontus’ strong testimony about his faith and about how he miraculously escaped certain death moved and touched our parishioners. I had the opportunity to accompany Pontus to a local rehab facility on the previous Friday, where he spoke and played for young drug addicts. I am glad and grateful that our congregation has the willingness to support Pontus in his important mission in prisons and rehab facilities in Florida.

We started December on the first advent by singing Hosanna in our church. On the following Friday, we celebrated Finland’s Independence Day in an event organized by the Veteran’s organization. Following the tradition, I spent the morning before the church event first at the flag raising at the Rest Home and then at the wreath-laying ceremony in Bryant Park.

We had already had a lot going on between the Sunday service and this celebration the Grief Group, Night of Evangelism, Sun Shine Stretching, as well as our Prayer and Bible Groups. There is not a dull moment at our church!

In the following week, we had the Christmas Concert to which Michael had assembled a versatile talented ensemble. The little Lucias were, however, the most cherished part of the program.

During the weekend, I flew over to Washington DC to conduct a Christmas Service and on Sunday I ran Services at our own church. The most rewarding part of the weekend services were the children, both in Washington and at our own English family church.

The children and the teachers of our pre-school performed and we had a Christmas Carol sing-along. We had invited the families of our pre-school children to have a meatball lunch with us after the service. The smashed potatoes prepared by Glenn and Susanna and my own meatball gravy gathered a lot of praise which gave us great delight.The afternoon was completed by the Most Beautiful Christmas Songs sing-along which was led resoundingly by Keijo Räikkönen, the director of Florida Male Singers.

I had been accumulating an abnormal amount of sleep deprivation and already while in DC I was afraid of getting sick, but I was not hit until the beginning of the following week when I was off duty. The flu virus has taken many to bed for over a week. I was lucky to clear it in five days. If one had to get sick in December, I picked the right time. I was able to manage the obligatory church meetings and services. Missing the Preschool Christmas party and the English Christmas Carol Sing Along bothered me most – not to mention canceling the Gospel Stretching on two Saturdays.

At Christmas time I was back up again and participated at the Proclamation of Christmas Peace, the Rest Home Christmas Mass, English Candlelight Mass and the traditional Finnish Christmas Day Mass.

We had our first family meal on the Boxing Day. This, by the way, was the first time that we did not have our entire family together for Christmas. Elsa celebrated Christmas with my parents and sister in Helsinki. Times – they are changing. Currently, I am able to enjoy having Tuomas at home for another three weeks before his return to Finland. Then Elsa will join us for two weeks.

We had the traditional Finnish picnic with Kotikirkko for the third time in a row, at a local park on the last Saturday of the year. A group of roughly 100 people came over to enjoy grill sausages and Finnish pancakes with jam, and to join in a sing-along. We still made it to the church the next morning. Despite a considerable fatigue, the staff was in good mood while celebrating the last two masses of the year.

At the time of this writing, we are having the last day of the year here. There are outstanding duties still for tomorrow, but after that we can breathe freely, as our church will be closed until Saturday. The year has been both tough and rewarding. The sale of the church real estate has brought us additional stress. Luckily, we were able to finally close it in early December. Fortunately, my family both in Finland and here has stayed healthy and Tapani has withstood my work stress. 😊

I am kept in motion by the fact that I truly believe that there are good and meaningful things happening here. I see people getting excited about reading the Bible, about prayer and, in general, about growing as Christians. More volunteers show up and people enjoy belonging in the congregation, When spiritual wellbeing increases inside the church, it cannot but have an effect also outside of it.

Let us embark on the new decade with courage and a pure heart!

Blessings,

Mia

 

 

 

 

 

Marraskuun alkua / Early November, 2019

SCROLL DOWN FOR THE  ENGLISH VERSION 🙂  

En ole ollut kovin tuottelias blogisti viime kuukausina. Muutoin olen kyllä kirjoitellut. Työstän kaksi saarnaa viikottain, kirjoitan rukouksia ja viime aikoina myös raamattuluentoja. Teen jatkuvasti kotikutoisia mainostekstejä ja kuvauksia seurakunnan tapahtumista.

 

 

Lisäksi pidän edelleen kolumnia Christina-lehdessä ja kirjoittelen meidän seurakuntajulkaisuun. Siitä muuten löytyy kivoja kirjoituksia meidän toiminnastamme kuvien ja mainosten lisäksi. Jos haluat tuon kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiisi, niin käy joko kirkon FB-sivulla täyttämässä ”Join the list”-kaavake tai lähetä s-postia osoitteeseen standrews.florida@gmail.com- tai käy lukemassa se nettisivujemme kautta osoitteesta: https://www.standrewsfl.com/

 

 

Seurakunnan syys/talvikausi on pyörähtänyt käyntiin, vaikka vielä on joitain seurakuntalaisia palaamatta Floridan lämpöön. Kirkkosali on sunnuntaisin jo puolillaan ja kahvia kuluu yli sata kuppia.

 

Kahvinkeitossa meitä on ollut auttelemassa uusi vapaaehtoisemme Teppo Honkanen. Teppo on seurakunnan vapaaehtoistyön ammattilaisia Turusta, ja hänen täällä olonsa on ollut yksi suurimmista kiitosaiheistani tänä syksynä. Teppo on auttanut meitä Leikkikoulun rakennus- ja korjausprojekteissa, toimistotöissä, keittiöllä ja auto-ongelmissa. Harvoin tapaa näin työintoista, palveluasenteista ja monitaitoista ihmistä. Teppo palaa pian Suomeen ja vastuunkantotehtäviin Maata näkyvissä -festareille. Suremme hänen lähtöään, mutta iloitsemme siitä, että hän on luvannut palata tänne taas vuoden vaihteen jälkeen.

 

Meillä on täällä iso muutos meneillään monelle rakkaan kirkkorakennuksemme siirtyessä uusille omistajille. Meidän seurakuntamme vaihtaa kaupan myötä rooleja pitkäaikaisen vuokralaisseurakuntamme, helluntalais-latinokirkko Iglesia Christianan, kanssa.  Muutos on askel kohti tulevaisuutta ja mahdollistaa seurakunnan elinkelpoisuuden myös tulevina vuosikymmeninä. Ymmärrettävästi prosessi ei ole ollut helppo, mutta meillä on ollut viimeiset kaksi vuotta ammattitaitoinen ja asialle vihkiytynyt työryhmä päätöstä valmistelemassa.

 

Muutoksia on ollut myös kotirintamalla. Elsa-tyttäremme ilmoitti kesän lopulla jäävänsä Suomeen, missä molemmat veljensäkin asuvat. Tyttö kävi täällä lokakuussa pari viikkoa meitä moikkaamassa ja jättämässä jäähyväisiä Floridan ja Kanadan kavereilleen. Nyt Elsalla on jo hankittuna koulun oheen kaksi työpaikkaa ja ensimmäinen oma vuokra-asunto hyvän ystävän kanssa Helsingin keskustasta. Tuomas-veli ja isovanhemmat asuvat parin kilometrin säteellä ja muitakin perään katsojia löytyy –  ei että meidän itsenäinen nuori nainen niitä kaipaisi. 

 

Mekin muutimme kaksi viikkoa sitten. Asuimme kaksi vuotta samassa vuokra-asuntokompleksissa, joka oli ihan ok, ennen kaikkea se oli tosi koiraystävällinen. Asumme nyt vain kilometrin päässä edellisestä asunnosta tosi kivalla townhouse-alueelle. Täällä ei ole liian paljon vuokra-asuntoja, jotka huolisivat meidän Tessun (42 kg/ 92 pounds) kokoisia pikkuhauveleita. Me kaikki kolme viihdymme todella hyvin uudessa asunnossa ja alueella. Ilman upeita ja ahkeria muuttomiehiämme siirtyminen uuteen asuntoon olisi ollut hintava ja raskas. Lämmin kiitos Eerolle, Tepolle ja Mikalle avusta!!!

 

Ensimmäistä kertaa vuosiin olen aika ajoin kamppaillut oman henkisen jaksamiseni kanssa. Mitään syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Kuulun niiden valtavan etuoikeutettujen joukkoon, joiden puolesta jatkuvasti rukoillaan. Minua kantavat niin omat seurakuntalaiset täällä kuin myös ystävät Suomessa. Rukouksen voima on ihmeellinen, kuten moni teistä kokemuksesta tietää. Olen nyt pitänyt enemmän etätyöpäiviä ja meidän ihana valtuustomme velvoitti minut ottamaan yhden sunnuntaivapaan ennen joulua.  En voi kyllin kiittää siitä, miten huolehtiva ja hyväntahtoinen tämä seurakunta on pastoriaan kohtaan. 

 

Me vietämme täällä ensi viikonloppuna Suomen isänpäivää lihapullalounaan ja kakkukahvien merkeissä. Sitä ennen saamme kuulla terveisiä Burundista Afrikasta, pastoripariskunta Jamie ja Lea Petersin välittäminä. Siitä parin viikon kuluttua meillä vierailee rock-pastori Pontus J. Back ja kohta ollaankin adventtiajassa.

 

Muutenkin on kalenteri täynnä kaikkea kivaa. Jos olet alueella, tule käymään kirkolla. Joka tapauksessa toivotan syksyysi valoa ja iloa missä oletkin! Kun tunnemme Jeesuksen, kaamoskaan ei meiltä valoa vie.

 

Hyvää isänpäivää ja marraskuuta täältä St. Andrew’n seurakunnasta,

Mia

————————————————————————————————————————-

EARLY NOVEMBER NEWS IN ENGLISH

I have not been a very productive blogger during the last few months. But I have written. I produce two weekly sermons, write prayers and, recently, also lectures on the Bible. I continuously draft, in my own non-professional style, texts for ads and descriptions of church events. Additionally, I still keep a column in the Christina magazine and write for our church publication. The latter, by the way, offers nice articles on our activities, besides pictures and ads. Should you wish to get that monthly newsletter to your inbox, please visit the church FB page and fill in “Join the list” form, or send an email to standrews.florida@gmail.com or read it on our website https://www.standrews.com/

The fall/winter season has opened in our congregation, even though some parishioners are yet to return to the warmth of Florida. The sanctuary of our church is half on full on Sundays and over 100 cups of coffee are served during our coffee social.

We have been fortunate to have Teppo Honkanen, our new volunteer, to help in coffee making. Teppo is a volunteer pro from Turku and he has been one of the biggest sources of joy to me this fall. Teppo has helped us in maintenance and repairs at the Preschool, in the office, kitchen and auto problems.  One rarely meets someone this dedicated, service-minded and multi-skilled. Teppo will soon return to Finland. We regret his departure but are happy over his promise to come back after the turn of the year.

We are witnessing a big change here with the transfer of our church building to the new owners. Our congregation will switch roles with our long-time tenant, Iglesia Christiana, the Latino Pentecostal church. The change is a step towards the future and a precondition for our viability as a congregation for future decades. Understandably, the process is not an easy one, nut we have had a professional and dedicated working group preparing our decision making.

We are having changes also on the home front. Elsa decided to stay in Finland, where both of his brothers live, after the summer. She came to say hello to us for a couple of weeks in October and to say goodbye to her Floridian friends. Now Elsa has already two jobs lined up and a rental apartment with a good friend in downtown Helsinki. Her brother Tuomas and her grandparents live within a mile, and there are also other chaperons available, not that the young independent lady should feel a need for any.

We moved a couple of weeks ago. We lived for two years in a rental apartment community which was OK, above all dog friendly. We now live half-a-mile from our previous home, in a very nice townhouse condo community. There are not many communities here which would accept sly dogs of the size of our Tessu (45kg/90lbs).

For the first time in years, I have struggled with my own resources. There is no cause for alarm, however. I belong to those extremely privileged people who are blessed with continues prayers by others. I am carried by my own parishioners here as well as by friends in Finland. The power of prayer is wonderful, as many of you know from experience. I have now had more work-at-home days and our superb Council made me take one Sunday off before Christmas. I find it hard to thank enough my congregation for the care and generosity shown to me.

We will celebrate (Finnish) Fathers day this weekend with a meatball lunch. Before that, we will be able to hear greetings from Burundi, Africa, by Jamie and Lea Peters, a pastor couple.  A couple of weeks later, we get a visit from Pontus J. Back, the rocking pastor, and soon thereafter we will be in the Advent season. Also otherwise, our calendar is full of all kinds of fun events. If you are in the area, come visit our church. In any case, I wish you joy and light wherever you are! When we know Jesus, even the darkest season cannot take our Light away-

Happy Fathers Day and November from our St. Andrew’s church!

Mia

 

 

 

Kesätuulista syysmyrskyihin – From Summer Winds To A Stormy Fall

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH…

Syyskuu lähenee loppuaan. Dorianin jälkeiset raivaustyöt jatkuvat vuorokauden ympäri sata kilometriä meistä itään Grand Bahaman ja Abacon saarilla. Oma alueemme säilyi vahingoitta, kiitos näiden Bahaman pohjoisten saarien, jotka pysäyttivät hirmumyrskyn. Kiitollisuuteen sekoittuva turha syyllisyys purkautuu valtavana haluna auttaa tuhon kohdanneita, ja alueeltamme virtaa rahaa ja tavaroita eri avustusjärjestöjen kautta saarivaltioon. Oma seurakuntamme auttaa luterilaisen katastrofirahaston kautta. Rovastikunnassa on myös käynnissä tavara- ja varakeräys Grand Bahamalla sijaitsevalle sisarseurakunnalle.

Me suljimme oman kirkkorakennuksemme kaikkien alueen seurakuntien tavoin myrskyä edeltäneenä viikonloppuna. Dorianin hidas eteneminen vaikutti sen, että sää oli vielä sunnuntainakin täysin normaali ja päätimme viettää ex tempore-rukouslounaan kirkolla puolelta päivin. Oli hyvä tulla yhteen vaikka vain pienelläkin porukalla myrskyn alla rukoilemaan. Iltapäivällä kävimme vielä viettämässä Lepokodilla vanhusten kanssa messua.

Kirkkorakennuksen restaurointityöt jatkuvat. Seurakuntasalin seinät on maalattu ja uusi lattia on viimeistelyä vaille valmis.  Me olemme normaalista kesäajasta poiketen pitäneet jumalanpalveluksia kirkkosalissa. Ensi sunnuntaina siirrymme vielä kuukaudeksi seurakuntasalin hieman rennompaan tunnelmaan. Rentoutta ja ihmisläheisyyttä tavoittelemme tietysti kaikissa tilaisuuksissamme.  Tällä kaudella meillä myös alkavat säännölliset ei niin muodolliset gospel-jumalanpalvelukset, jotka täällä kuuluvat jokaisen luterilaisen kirkon tarjontaan. Alla myös muutama kuva pastoripariskunta Kari ja Erja Ahlrothin vierailusta luonamme elokuussa. 

Lokakuun koittaessa kesä on auttamatta ohi. Ennen sitä kerkeän tässä vielä postamaan joitain omia kesämuistoja. Suuri osa seurakuntaan liittyvistä tulikin jo kerrottua edellisessä blogissani.

Tapsa ja Tessu siis lensivät edeltä Suomeen kesänviettoon jo toukokuun lopussa. Tätä ennen juhlimme Tapsan kanssa hääpäiväämme tutussa ravintolassa Delrayn rannalla, josta alla oleva kuva meistä. Näille samoilla rannoilla teimme myös Elsan kanssa ahkeraan kesäisiä aamulenkkejä. Tuomaksen ainoat rantakuvat  tältä kesältä ovat intin taisteluleirin taukohetkiltä Vekarajärven maisemista.

Yksi kesän kohokohta oli AFS-perheeni vierailu täällä Floridassa. Vaihto-oppilasvuodestani on jo 35 vuotta ja edelleen koemme olevamme yhtä perhettä.  Kävimme yhdessä mm. Breakers-brunssilla, Morikami-museossa ja Meizner-puistossa. Tärkeintä  oli saada viettää aikaa yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Ainoa harmin aihe oli, ettei pikkuveli-Evan päässyt mukaan.

Sitten Suomeen. Lensimme Elsan kanssa sinne heinäkuun puolivälissä. Elsa jäi Helsinkiin ja minä, Tessu ja Tapsa suunnistimme heti mökille viikonlopuksi. Loman aloituksen kruunasi Tuomaksen vuorokauden visiitti mökille. En ollut päässy poikaa halaamaan yli puoleen vuoteen. Tuomas kyllä halaili Tessua enemmän, mutta kyllä äitikin sai osansa.😊 Ja kelpasin myös merkin ompelijaksi, vaikka olen supersurkea käsitöissä. Piti sitten ommella lakin nurjalle puolelle risti. 😉

Elsakin piipahti myöhemmin mökillä kesätyökiireiden lomassa.  Nautimme joutenolosta, luontopoluista, järvimaisemista ja paistetuista muikuista.

Ehdottomiin kesän huippuhetkiin kuului Tapsan pojan Niklaksen ja ihanien lastenlasten, Sonjan ja Nilsin, mökkivisiitti! Vierumäen maisemissa tuli myös tavattua useita vanhoja hyviä ystäviä, tosin aivan liian lyhyen kaavan mukaan.  Kun asuu ulkomailla niin Suomen lomille kertyy pitkä lista ystävistä, joita haluaisi nähdä, vaan koskaan ei kaikkia ehdi. Näin kävi valitettavasti tänäkin vuonna. ☹

Tänä kesänä ehdin onneksi nähdä perheenjäseniä viime vuotta enemmän.

Suomen kirkkovierailuista paras oli jälleen Iitissä. Sunnuntaijumalanpalveus kerran kesässä on täällä must. Seurakunnan nuorisotyöntekijä Tuulaa näin taas aivan liian hätäisesti.

Iitin kirkonkylän kainalossa on toinen jokakesäinen vierailukohde, rakkaan ystävän, Päivin piilopirtti upealla niemellä. Siellä vietimme naisten kesken terapeuttisen vuorokauden saunoen, syöden ja melkein uiden (alan selvästi olla liian tottunut näihin Floridan lämpimiin vesiin).

Herkullista ruokaa ja erinomaista seuraa oli tarjolla myös Helsingin päässä. Kiitos Ailalle ja Karille maittavasta aamiaisesta, Tarulle upeasta brunssista ja myöhäisestä lounaasta ja Kirsille kielen mukanaan vieneestä illallisesta! Antin perheen kanssa sain juoda lasin kuohuvaa ja mukaan ison purkin pakuria kotiin vietäväksi. Kävin myös moikkaamassa Seppoa vanhassa raamattupiirissä.

Lomani Suomessa piteni suunnitellusta muutamalla päivällä johtuen viisumiprosessin viivästymisestä. Otin ylimääräiset päivät kiitollisena vastaan. Viimeisennä iltana juhlimme perheen kanssa Elsan ennakkosynttäreitä suomalaisten rapujen kera.

Alla vielä muutama kuva täältä. Dorian antoi Tapsalle, Tessulle ja minulle syyn pyörähtää länsirannikolla. Kiitos ystävällemme Seijalle Cape Coralin talon lainasta.

Mukavaa syksyn jatkoa toivotellen,

Mia

——————————————————————————————————————–

IN ENGLISH: 

September is coming to an end. Post-Dorian emergency repairs continue 24/7 some 60 miles east of us on the Grand Bahama and Abaco islands. Our own area escaped the hurricane without damages, thanks to these northern Bahamian islands that halted the storm. An unnecessary feeling of guilt mixed with gratitude  finds its way to express itself in an enormous willingness to help the victims of the catastrophe , and money is flowing from our area through various aid organizations to the island state. Our own congregation channels its aid through a Lutheran relief fund. Our Synod also is raising funds and goods to a sister congregation in Grand Bahama.

We closed our church as did all congregations in the area during the weekend before the storm. Dorian’s slow advancement, with the weather being normal still on Sunday, led to us  having an ex tempore prayer lunch at noon at the church. It was good to come together, even in a small group, before the storm to pray. In the afternoon we still conducted a mass with the elderly at Rest Home.

The renovation work at the church continue. The walls of the Fellowship Hall have been painted and a new floor only needs finishing. Unlike normally during summer, we have had our services in the Sanctuary. This Sunday, we will still move over a more relaxed atmosphere at the Fellowship Hall for a month. We aim at a relaxed and intimate approach in all our events. We will begin with regular not-so-formal gospel services, that belong to Lutheran services locally, during this season. Please, also find enclosed a few pictures of the visit by Kari and Erja Ahlroth, both pastors, to our chuch in August.

With the end of October, the summer is definitely over. Before that, I am able to post a few summer memories of my own. Most of the ones concerning the congregation were dealt with in my previous blog.

Tapsa and Tessu flew over to Finland already at the end of May. Before that, Tapsa and I celebrated our anniversary in a familiar restaurant at the Delray beachfront. Please, find below a picture of us there. Elsa and I are used to having our frequent morning walks on the same beach. The only beach photos of Tuomas that I have from this summer are from rest moments in a military exercise on lake Vekaranjärvi.

 

One of the highlights of the summer was the visit of my AFS host family here in Florida. It is over 35 years since my exchange student year and we still feel like a family. We went together to a brunch at the Breakers, to Morikami Museum and to Mizner Park. To be together and to exchange news was the most important part. I only missed seing my kid-brother Evan who could not make it here.

Then over to Finland. Elsa and I flew there in mid-July. Elsa stayed in Helsinki and Tapsa, Tessu and I went directly to our summer home. The stay there was crowned by Tuomas’ 24-hour visit there. I had not hugged my son in over half-a-year. Tuomas was busy hugging Tessu, but I got my share however. 😊 And I qualified for a seamstress to attach an emblem in his uniform, even though I am lousy in sewing.

Elsa also dropped by at our summer home later amidst her busy times at work. We enjoyed being idle, nature trails, lake views and fried vendace. A visit by Tapsa’s son Niklas and his wonderful grandchildren Sonja and Nils to our summer place was among the absolute highlights of the summer! We also met many old friends in Vierumäki, albeit much too quickly. An expat collects a long list of friends to be met during a Finland holiday, but never finds the time to them all. Unfortunately, this was the case in this summer, too. 🙁

 

This summer, I was fortunate to see more family members than the year before. Among my church visit in Finland, the one to Iitti was the best. A Sunday mass there once in a summer is a must. I regret to have seen Tuula, the church youth counsellor, much too hurriedly. Another target for my annual Iitti visits is my dear friend Päivi’s hideaway on a beautiful peninsula not far from the chuch. We had therapeutic girls’ day and night there, with sauna, food and almost swimming (I am clearly getting spoiled by the Florida warm waters)

I was also offered delicious food and excellent company in Helsinki. Thank you, Aila and Kari, for a tasty breakfast, Taru for a wonderful brunch and a late lunch and Kirsi for a mouth-watering supper! I got to drink a glass of bubbly with Antti’s family and to take a big can of chaga mushroom to home. I  also went to see Seppo in an old Bible group.

 

My vacation in Finland got an extra extension due to a delay in my visa renewal process. I was grateful for the additional days. We spent the last night with the family celebrating Elsa’s birthday in advance and eating Finnish crayfish.

 

I wish you all a great beginning of the fall.

Mia

 

 

Mia

 

 

 

 

On Sep 17, 2019, at 21:42, Mia Hagman <pastor.miahagman@gmail.com> wrote:

Mia

 

Seurakunnan kesää 2019 / Summer 2019

SCROLL DOWN FOR ENGLISH…. 🙂

Edellisessä blogistani on kaksi ja puoli kuukautta. Kun aloitin näiden kirjoittamisen huhtikuussa 2017, väli oli kaksi viikkoa. Pitkäksi venähtänyt väli kertoo siitä, että nelisen viikkoa sitten alkanut loma tuli tarpeeseen. Toki seurakunnan kuulumisia olen kirjoittanut kuukausittain uutiskirjeessämme. Ne muuten löytyvät nettisivuiltamme, jonka osoite: https://www.standrewsfl.com

Vietimme seurakunnassa kesäkuun alussa rukousviikkoa, joka kokosi päivittäin kirkkosaliin pienen uskollisen rukoilijajoukon. Aamupäivän kestänyt rukous päättyi aina yhteiseen lounaaseen. Rukousviikon päätti kaksikielinen rukous- ja opetusilta, jonka puhujavieraana oli pastori ja opettaja Beverly Abel.

Kesäkuun sunnuntait keräsivät parhaimmillan nelisenkymmentä osallistujaa, juhannuksen yhteisessä kansanlaulumessussa ja sitä seuranneella brunssilla väkimäärä meni yli viidenkymmenen. Tärkeää ei kuitenkaan ole pääluvun määrä, vaan se, että uskollisesti tullaan pienelläkin joukolla yhteen rukoilemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. Ihminen on luotu yhteyttä varten ja kristityille tämä tarkoittaa seurakuntaa ja sen tilaisuuksia. Niitä ei tule lyödä laimin. Kirkossa on oikeasti kivaa!!!

Seurakunnassamme järjestetään muitakin tilaisuuksia kuin jumalanpalveluksia, hartauksia tai rukous- ja raamattupiirejä. Meiltä löytyy lähetys- ja surupiirit, gospeljumppaa ja konsertteja sekä erilaisia teemailtoja ja -luentoja. Kesäkuussa saimme kuulla maailmanmatkaaja Timo Vainionpään matkakertomuksia Istanbulista ja sen historiallisista nähtävyyksistä. Timo on rento ja hauska luennoitsija, jonka matkakuvaukset keräävät aina väkeä paikalle säästä ja vuodenajasta riippumatta.

Vaikka elämme kesän hiljaiseloa, on meillä kirkolla virinnyt uutta musiikkitoimintaa. Tuomo Karvonen ja hänen ihastuttava vaimonsa Kristen ovat ottaneet sydämelleen seurakunnan bänditoiminnan yhdessä Suvi Manner-Smithin kanssa. Heidän lisäkseen bändissä ovat mukana seurakunnan uudet (tosin vain väliaikaiset ☹) vapaaehtoiset, Otto ja Inna sekä seurakunta-aktiivit, Sauli ja Elina, Mika-kanttoria tietysti unohtamatta.

Muita varsinaisia srk-kuulumisia minulla ei ole tällä erää. Olen ollut lomalla Suomessa nyt reilut kolme viikkoa. Viime viikonloppu meni Mikan kanssa Tampereella ulkosuomalaistyön seminaarissa.

Opetus oli monipuolista ja korkeatasoista. Viihdepuolesta huolehti koomikko Mikko Vaismaa. Jäimme Mikan kanssa kuitenkin kaipaamaan yhteistä rukousta. Kompensoimme tätä omilla raamattu- ja rukoustuokioilla milloin laiturin nokassa, milloin Aitolahden kylätiellä. Upeaa hengellistä antia oli kyllä sitten tarjolla sunnuntaiaamuna, kun saimme olla mukana Markku Ylipään ja Jouko Ikolan luomassa Matkalaisen messussa.

Tätä blogia viimeistelen Porista Evankelistapäiviltä. Ensimmäinen päivä takana täynnä rukousta ja hyviä ystäviä. Siunattu olo. Alla kuvia ihanista kohtaamisista viime päiviltä. Koetan keretä lähipäivinä kirjoittamaan blogin, jossa kerron vähän omia ja perheen kuulumisia tältä kesältä. Siihen asti, siunausta!

————————————————————————————————————————————

SUMMER AT THE CHURCH

It has been two and a half months since my previous blog. When I started writing these back in April 2017, the interval was two weeks. The prolonged interval tells you that my vacation that began about four weeks ago has been in need. Of course, I have meanwhile related news from our congregation in our monthly Newsletter. You may find them on our internet page:

https://ww.standrewsfl.com.

We celebrated in our congregation a prayer week at the beginning of June, which daily gathered a small faithful group to pray in our Sanctuary between 9 a.m. and 12 p.m. We ended our prayer with lunch together. The prayer week was concluded by a bilingual prayer and educational evening where we had Beverly Abel, pastor and teacher, as our guest speaker.

Below some pictures of our work day in June. Thank you all hard workers on that day!

Besides services, devotionals or prayer and Bible groups, we organize other events, too, in our church. We have mission and grief groups, gospel stretching and concerts as well as different kinds of thematic evenings and lectures.

At the beginning of June, we were able to hear Timo Vainionpää, a world traveller, talk about Istanbul and its historical sights. Timo is a relaxed and fun lecturer, whose travel stories always attract a lot of listeners, regardless of the weather or the time of the year.

Even now when it is quiet during the summer, we have new musical activity at our church. Tuome Karvonen and his wonderful wife Kristen have taken upon them to start a band with Suvi Manner-Smith. Besides them, the band includes Otto and Inna, the new – although just temporary 😦  –  church volunteers as well as Sauli and Elina, without forgetting cantor Mika, of course.

Tuomo and Marja-Liisa Palonen conducted the Finnish services at the end of July when I had left for my vacation. The English ones were lead by Deacon Beverly Slaugtherbeck with Michael and the Chapel Choir taking care of the music. I am so blessed to have such faithful and talented members in our Church family!

I have no other news from the church for the moment. I have been on vacation in Finland now for over three weeks. The last weekend I spent in Tampere with Mika in a seminar for Finnish overseas church staff. The program was diverse and of a high quality. The entertainment was taken care of by Mikko Vaismaa, a comedian.

Mika and I missed common prayer time though. We made up for the lack of this by having Bible and prayer groups alternately on a lakeside pier or on the Aittolahti country road. Sunday morning then provided us with a great spiritual experience at the Travellers Mass, held by markku Ylipää and Jouko Ikola.

(In the picture on the left you find Bishop Jukka Keskitalo with me. He is my “Finnish Bishop” as for being the bishop of Oulu, the Synod whose rostered minister I too am.)

I am completing this blog at the Evangelist Days in Pori. The first day was full of prayers and good friends. A blessed feeling. Please, find below pictures of my wonderful rendez-vous during the last few days.  I will try to find soon the time to write a blog about my personal and family news from the summer. Until then, be blessed!

Easter – Memorial Day Update from Florida

 

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH!

 

Nyt tuntuu siltä kuin pääsiäisestä olisi jo ikuisuus. Alttarilla vielä hetken palava Kristus-kynttilä ja valkoiset kirkkotekstiilit kertovat, että sitä tässä vielä juhlitaan. Oikeastihan koko kirkkovuosi on yhtä ylösnousemusjuhlaa!

 

Pääsiäissunnuntain iltana meidän täällä asuva perhe starttasi kohti pohjoista, määränpäänä pieni Franklin-niminen kaupunki Pohjois-Carolinassa. Pysähdyimme matkalla Tapsan AFS-veljen (vuodelta 1967!) Jonin ja tämän Dee-vaimon kauniissa uudessa Floridan talvikodissa.

Melkoisen kaunis oli myös pastori-ystävän koti, jonka saimme käyttöömme minilomamme ajaksi Smokey Mountains-vuorilla lähellä Tennesseen rajaa. Terassilta ja olohuoneesta avautui uskomattoman kaunis näköala sumuisille vuorille. Yöllinen tähtitaivas, jota ihailimme terassin porealtaasta käsin, oli yhtä kirkas ja lumoava kuin Kuusamossa ikään.

Elsa ja AJ ajoivat Gainesvillesta pariksi päiväksi kanssamme patikoimaan ja ihailemaan lukuisia lähialueiden vesiputouksia, joista yhden, Dry Falls-nimeltään, ali pääsi kävelemään lähes kastumatta. Vietmme upeat kolme vuorokautta vuorilla. Korkein kohta missä kävimme oli 2 km merenpinnan yläpuolella.  Kahdentoista tunnin ajo takaisin kotiin oli hieman haastava, sillä Tessu-raukka oli vatsataudissa. Siitäkin selvittiin. 😊

 

Seuraavana sunnuntaina vietimme kirkolla kaksikielistä musiikkipalvelusta ja Sarain läskiäislounasta. Paikalle oli tullut paljon väkeä, eikä ihme, sillä Sarai on tuonut länsänolollaan iloa ja rakkautta koko suomalaisyhteisölle täällä viimeisen kolmen vuoden ajan. Saimme jumalanpalveluksessa yhdessä siunata Sarain ja Rodenyn matkaan. Jäähyväisjuhla jatkui herkullisella pastalounaalla, jonka Glenn Beckman oli meille valmistanut.

Kyyneleitä ja naurua riitti Saraita hyvästellessä. Sarai itse piti valtavan hienon ja syvähengellisen kiitospuheen koko seurakunnalle. ”Uskaltakaa rakastaa, uskaltakaa luottaa!” Jäämme kaivaten odottamaan jälleennäkemistä sekä Suomessa että täällä Floridassa.

Seuraava merkittävä virstanpylväs oli sitten äitienpäivä. Iloitsimme siitä, että täällä paikalla olevat Floridan laulumiehet, ottivat jällen aikaa tulla rikastuttamaan messuamme. Saimme kuulla aina yhtä koskettan Äidin sydän- kappaleen. Itse en voisi kuvitella äitienpäivää ilman sitä. Mika oli kutsunut paikalle myös Lilly Theisenin, 15-vuotiaan pianovirtuoosin.

Juhlimme äitienpäivänä myös  Jaakkolan Joukon 75-vuotissyntymäpäivää, jonka kunniaksi Jouko ja Annikki tarjosivat meille kirkkokahvit lohileipien ja kinuksitäytekakun kera. Samalla saimme muistaa myös  Kyllikki Lehtosta, kaikille täällä rakasta 96 vuotta täyttävää sotaveteraania. Alla Kyllikki kuvassa keskellä muiden tyttöjen kanssa. 😊

 

Oma äitienpäiväni jatkui töiden jälkeen rantakävelyn merkeissä. Tapsa ja Elsa olisivat  halunneet viedä minut ulos syömään, mutta olin jo etukäteen ilmoittanut toiveeni pitkän työviikon päälle syödä hyvä take away-ateria kotona. Sain mitä toivoin –  ja mistä toivoin. Meidän lähellä on erinomainen aasialainen ravintola, Sushi Masa ja konsepti on hyväksi koettu: Tapsa tilaa, Masa valmistaa,  Tapsa toimittaa. Masan sushi-sashimiveneen voittanutta ei ole!

 

Viime viikolla juhlittiin Leikkikoulun valmistujaisia. Nämä ovat niitä ratkiriemukkaita juhlia, joista ei puutu naurua eikä kyyneleitä.

 

Olemme aloittaneet sunnuntaijumalanpalvelusten live-streamauksen, eli ne voi nähdä reaaliajassa tai jälkikäteen seurakuntamme FB-sivulla:  Tarkoitus ei ole tuottaa mitään korkeatasoisia esityksiä, vaan antaa ystäville, jotka eivät pääse kirkkoon joko väsymyksen tai välimatkan takia, mahdollisuus osallistua yhteiseen juhlaan.

Helluntain alusviikolla meillä on tarkoitus kokoontua joka aamu reiluksi pariksi tunniksi yhteiseen rukoukseen, joka päättyy puolenpäivän aikaan lounaaseen. Rukousviikko huipenetuu englanninkielisesen rukous-ja ylistysiltaan, johon olemme saaneet vieraaksi  karismaattisen puhujan, pastori Beverly Abelin.

 

Tällaista tällä kertaa. Seuraavassa blogissa vietetään jo varmaan juhannusta! Siunauksin siihen asti,

Mia

ENGLISH VERSION STARTS HERE! 😍

It now seems like an eternity since Easter. The Christ candle burning at the altar and the white church textiles on Sundays tell us that we still are celebrating it. In fact, the entire church year is a celebration of the resurrection! Find below a picture of our English congregation taken on Easter Sunday.

On Easter Sunday evening our family, those who live here, headed north towards a small town called Franklin in North Carolina. On the way there, we stopped at the beautiful Florida winter home of Jon, Tapani’s AFS brother (in 1966-67!) and his wife Dee.

Also beautiful was the home of a pastor friend which we got to use for our mini vacation in the Great Smoky Mountains, close to the Tennessee border. An incredibly beautiful view faced us on the patio and in the living room. The night sky with the stars that we could admire in our jacuzzi was as bright and enchanting as the one in Kuusamo.

Elsa and AJ drove up from Gainesville for a couple of days to hike with us and to admire the numerous water falls, one of which, named Dry Falls, allowed us to walk under it without getting wet. Wonderful three days in the mountains! The highest elevation we visited was close to six thousand feet. The 12-hour drive back home was a bit challenging as poor Tessu had stomach problems. We made it however. 😊

The following Sunday we celebrated a bilingual musical service and Sarah’s farewell at the church. There was a lot of people there. No wonder, since Sarai had brough so much love and joy to the local Finnish community during the last three years. The farewell party continued over a delicious pasta lunch, prepared by Glenn Beckman. There were a lot of tears and laughter when bidding farewell to Sarai. She gave herself a wonderful and deep-spirited thank-you speech to the entire congregation. ”Dare to love, dare to trust!”. While missing her, we remain looking forward to a rendez-vous both in Finland and here in Florida.

Th next important milestone was Mothers’ Day. We were delighted to have the Florida Male Singers perform the song  ”Mother’s Heart” for us at the church .  I myself could not think of a Mother’ Day without it. Michael had also invited Lilly Theisen, the 15-year old piano virtuoso whose performance stunned the congregation again. Lilly has faithfully continued to perform in our church over many years.

 

On Mothers’s Day we also celebrated Jouko Jaakkola’s 75th birthday with Jouko and Annikki providing us a coffee hour with salmon sandwiches and Russian candy cake.On the same occasion, we got to honor Kyllikki Lehtonen, the 96-year old war veteran loved by us all.

My own Mothers’ Day continued after work with a walk on the beach. Tapsa and Elsa, of course, wanted to take me out for dinner, but I had already in advance expressed my preference for a god take-away at home.

Last week we celebrated the Pre-school graduation. These events are the kind of fun-filled fests where there are lots of laughter and tears.

 

We are starting to get ready for the Pentecost. During the week before it we intend to gather every morning for a couple of hours to a common prayer which will end with lunch at noon. The prayer week will culminate with an English language prayer and worship evening to which we are getting pastor Beverly Abel, a wonderful and charismatic speaker, to address us.

 

So much so for this time. In my next blog, we will probably celebrate Midsummer.

Till then, with blessings,

Pastor Mia

 

Hiljaisen viikon terveisiä / Holy Week Greetings from St. Andrew’s Church

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE ENGLISH VERSION 🙂

Kuva: Hessu Laaksonen

Täällä pienessä seurakunnassamme tämä pääsiäisen alusviikko, sunnuntaista sunnuntaihin,  tarkoittaa musiikkivastaavalle ja pastorille kuutta messua, kahta sanajumalanpalvelusta ja yhtä lasten jumalanpalvelusta sekä normaaleja viikkopiirejä.

Mikalla on lisäksi kolme leikkikoulun muskaria, oma konsertti ja kuoro- ja muut musatreenit. Minulle jää vielä yksi hartaus,  yksi onnittelu- ja neljä kuntoutuslaitoskäyntiä  sekä muutama sielunhoitokeskustelu ja viestintää. Niin ja tietty pari suunnittelukokousta ja saarnavalmistelut.

 

 

En usko, että kumpikaan meistä jaksaisi ilman syvää  kutsumusta ja puolestamme rukoilevaa seurakuntaa. Ja kyllähän tämä viikko on vuoden ehdottomasti tärkein. Saamme kulkea Jeesuksen kanssa aasinvarsan selässä Jerusalemin porteilta  viimeiselle aterialle, myötäelää Mestarin tuskaa Getsemanen puutarhassa, pidätystä, pilkkaa, kärsimystä ja kuolemaa. Sunnuntaina meitä odottaa ylösnousemusjuhla!

Alla vielä kuvia meidän paastonajan konsertista.

Me olemme seurakunnassa tehneet tätä 40-päivän matkaa pääsiäiseen Raamattua lukien. Nyt aloitamme epistolatekstit ja vielä on tarkoitus kiriä Johanneksen ilmestys ennen pääsiäissunnuntaita. Meillä on ollut Pyhää kirjaa kirkossa ääneen lukemassa kaikkina arkipäivinä pieni uskollisten joukko. Viikonloppuisin on luettu kotona. Kyllä jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään lukea  Raamattu kannesta kanteen. Tänään, Paavalin seikkaluja kirkkosalissa kuunellessani, mietin jo, että otamme uusiksi ensi vuonna. 😊

Paastonaikaamme kuuluvat viime vuonna elvytetyt Bread & Broth- soppahartaudet. Vietimme niitä viitenä paastonajan keskiviikkona. Soppamestarina toimi Glenn Beckman apunaan Susanna Mackey-Morgan. Tämä kaksikielinen hartaus- ja lounashetki oli mukava keidashetki myös meille työntekijöille kiireisten työviikkojen keskellä. Tunnelma oli samaan aikaan harras, hauska ja kotoinen eli kaikkea sitä, mitä itse odotan seurakuntayhteydeltä.

Hauska ja yhteyttä lisäävä oli myös meidän maaliskuinen talkoopäivämme. Paljon saimme tehtyä sekä puutarhassa että sisätiloissa.

Tuula Nordström, jonka saatat muistaa iskelmätähti-Beritinä, on seurakuntamme rakas jäsen. Hän vietti maaliskuun puolessa välissä syntymäpäiviään kirkossamme ja mitkä ihanat juhlat ne olivatkaan! Tuula tietty lauloi niin kirkossa kuin seurakuntasalissa tarjoamillaan kakkukahveilla. Tupa oli niin täynnä, että istumapaikkoja ei riittänyt kaikille. Jäämme kaipaamaan Tuulaa kuten kaikkia lumilintujäseniämme ja  odottamaan heidän paluutaan taas ensi syksynä.

Pyöreitä merkkipäiviä alkuvuonna viettänyt Eino Grön on myös osa yhteisöämme. Me olemme niin kovin kiitollisia siitä, että hän aina täällä ollessaan tulee kirkkoomme niin messuvieraana kuin solistinakin ja laulaa taas meille tulevana pääsiäissunnuntaina. Viimeksi Eikka lauloi kirkossamme reilu viikko sitten viettäessämme Launosen Matin muistotilaisuutta. Suomalaisyhteisömme rakastetun jäsenen ja  monikertaisen paraolympiavoittajan yllättävä menehtyminen pysäytti meidät kaikki. Jäämme kaipaamaan Matin ympärilleen heijastamaa valoa ja iloa.

 

Erilainen surunaihe on meidän toimistopäällikkö-Sarain muutto Suomeen nyt toukokuun alussa. Sarai on elävöittänyt elämäämme täällä kirkolla nyt vuoden ajan – ja sitä ennen jo vapaaehtoisena Valon ja ilon yhteiskristillisissä illoissa.  Tämän nuoren naisen koko olemus säteilee sellaista rakkautta ja raikasta Kristuksen tuntemisen iloa, mitä harvoin kohtaa. Mika ja minä ja Sarai olemme viettäneet lukuisia terapeuttisia hetkiä sakastissa yhdessä pohtien elämän suuria ja pieniä kysymyksiä. Sarain jäähyväisjuhlaa vietämme kirkolla 28. huhtikuuta pidettävässä kaksikielisessä musiikkimessussa ja spahghettilounaalla. Tervetuloa mukaan!

 

Lopetetaan iloisimmilla uutisilla. Leikkikoululaisten vierailut jumalanpalveluksissa kahdesti vuodessa ovat yksiä parhaita tapahtumia. Suloisten oppilaiden lauluesitykset palmusunnuntaina sulattivat kaikkien paikallaolijoiden sydämet.

Toinen ilonaihe on neljän päivän vapaa pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Ajamme patikoimaan, lukemaan ja lepäämään North Carolinan Smokey Mountains – vuorille. Elsa ja A.J. liittyvät seuraan kahdeksi päiväksi. Jee! Tuomas olisi hieno lisä, mutta muistamme häntä rakkaudella ja rukouksin aliupseerikoulussa Suomessa.

 

Terveisiä ja Taivaan Isän siunausta meidän perheeltä,

Mia

 

 

HOLY WEEK GREETINGS

This last week before Easter in our congregation means for Michael and me eight services, one Preschool Chapel and the usual weekly group get-togethers. Mika has additionally three Preschool classses, a concert night for the orchestra he plays in as well as the choir and music rehearsals. I still have one devotional, one congratulation visit, four rehab visits, counseling and normal paper work plus staff meetings and sermon writing.

 

I do not believe that either of us could survive through this without a calling and our congregation praying for us. And, after all, this week is absolutely the most important in the entire year. We are given the opportunity to journey with Jesus, from the gates of Jerusalem to the upper room, to the Garden of Gethsemane; to share our Master’s  pain, arrest, mockery, suffering and death. Finally on Sunday, we will be celebrating the resurrection.

Find below some pictures of our fine Lenten Concert that Music Director Michael arranged for us:

We at the church have been making this 40-day trip to Easter while reading the Bible from cover to cover. We are now starting with the Epistles and intend to finish the whole Holy Book by this Sunday.  I feel that everyone should read the Bible as whole at least once during lifetime. Today, while listening to Paul’s adventures in the sanctuary, I was already thinking that we we should do this again next year. 😊

The Bread & Broth devotionals, which we revived last year, belong to our Lent. We celebrated them on five Lent Wednesdays. The soup chef was Glenn Beckman, with Susanna Mackey-Morgan as his sous-chef. This bilingual devotional and lunch event was a nice respite also for us employees amidst busy work weeks. The atmosphere was at the same time devout, full of fun and homily, in other words everything that I hope for a congregational connection.

 

Tuula Nordstöm celebrated her birthday  in mid-March at our church and what fun we had! Tuula naturally sang both at the service and at the coffee social that she sponsored in the Fellowship Hall. The place was so packed that we ran out of seats.  We will miss Tuula as well as all our Snowbird members and look forward to seeing their return again next fall.

 

Eino Grön, who had his 80th birthday early this year, is also a member of our church community. We are so deeply grateful to him that, whenever he is here, he attends our church as a mass visitor, and particularly for his being our soloist on this Easter Sunday. Eikka sang last in our church a little more than a week ago at the memorial service for Matti Launonen. The death of Matti, a beloved member our Finnish community and a multiple paraolympic winner stunned us all. We will miss Matti’s light and joy.

 

We will experience a different kind of sorrow when Sarai, our office manager, leaves us for Finland in early May. Sarai has brought light to our lives at the church for over a year – and before that at the inter-denominational Nights of Light and Joy. The entire demeanor of this young woman radiates such love and joy of knowing Christ that one rarely encounters. Michael, I and Sarai have spent numerous therapeutic moments in our sacristy reflecting on small and large questions of life. We will celebrate Sarai’s farewell at the church on April 28 in a bilingual musical mass and with a spaghetti lunch. Welcome!

 

Kasvua ja kipua…. / Pains and Gains of Growing…

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE ENGLISH VERSION.  🤩

 

Paastonaika alkoi jo yli viikko sitten, mutta siihen liittyvästä hiljentymisestä ja rauhoittumisesta ei kyllä tänäkään vuonna ole tietoa.  Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että sydämessäni on rauha, ja mieleni on täynnä kiitosta.

Iloitsen ja kiitän tästä meidän St. Andrew’s-seurakunnasta, jossa koko ajan tapahtuu hengellistä kasvua. Meillä on aito halu heijastaa  enenevissä määrin Kristuksen armoa ja rakkautta säteileviä kasvoja ja etsiä Jumalan valtakuntaa.

 

Helmikuun tähtihetkiä seurakunnassamme oli Suomi-kuoron ja sen johtajan, Terhi Miikki-Broesrman, sekä  seurakunnallemme rakkaan rovasti Jukka  Joensuun vierailu.

 

Iloa ja valoa toivat  myös päiväkodin kirkkohetki, seurakuntasalissa pidetyt evankeliointi-illat,  lämminhenkiset sunnuntaipalvelukset kirkossa ja Lepokodilla sekä kaikki eri piiritapaamiset viikolla.

Maaliskuun alussa Lake Worthissa vietettiin Midnight Sun -festivaalia, missä me emme seurakuntana olleet tänä vuonnna virallisesti mukana muutoin kuin sponsoroimassa sunnuntaiaamun gospel-konserttia. Toiveena on, että pääsemme sponsoroimaan samaa porukkaa taas ensi vuonna!

 

Tämä Pontus J. Back & AMB-kokoonpano soitti myös meidän kirkolla pidetyssä laskiaiskonsertissa. Näiltä pojilta ei katu-uskottavuutta puutu!

Pontuksesta kirjoitin täällä jo viime syksynä. Hänen missionsa kannattaa käydä tsekkaamassa ja sitä kannattaa myös tukea:  https://www.facebook.com/rokkipastori/  tai  https://www.pontusjback.com/ .

 

Seuraavana päivänä laskeuduimme paastonaikaan pukemalla kirkon alttarin violettiin ja viettämällä kaksikielistä tuhkakeskiviikon messua.

 

Viime lauantaina meillä oli kirkolla Dream Leaders’ Workshop, jonka meille veti kokenut pastori ja Hengen mies Jeff Linman. Jeff rohkaisi meitä unelmoimaan Jumalan valtakunnan kokoisia unelmia, odottamaan paljon enemmän kuin uskaltaisimme ja luottamaan.

 

Jeff saarnasi seuraavana päivänä meidän vuosikokousta edeltävässä messussamme samoista aiheista.

Vuosikokous oli haastava. Meillä oli tärkeitä ja isoja päätöksiä tehtävänä. Ammattitaitoinen työryhmä, jossa sain olla mukana,  oli lähes kahden vuoden ajan pohjustanut ja valmistanut esitystä tätä kokousta varten. Rukoustyötä tehtiin paljon ennen kokousta ja myös sen aikana. Huomasin vasta kokouksessa, miten paljon itselleni oli päässyt paineita kumuloitumaan tästä prosessista.  Kyse on kuitenkin seurakuntamme selviytymisestä ja sen toiminnan ja elinvoimaisuuden lisäämisestä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Kyyneleet nousivat silmiin, kun saimme myönteisen päätöksen. Itkua väänsin myös kiittäessäni edellistä valtuustoa hyvästä ja  hedelmällisestä yhteistyöstä viimeisen vuoden aikana. Suurin osa valtuustoa jatkaa, mutta nyt saatiin mukaan myös  sellaista vahvistusta, että uskallan pastori Jeffin  ohjeiden mukaisesti unelmoida suuria seurakuntamme tuleville vuosille.

 

Tällä viikolla starttasivat paastonajan soppahartaudet (Bread & Broth). Pidämme joka keskiviikko kaksikielisen keskipäivän hartauden, jonka päälle nautimme soppamestarimme Glenn Beckmanin valmistamia herkullisia keitoksia. Nämä ovat kotoisia ja yhteyttä lisääviä ihania keitaita keskellä viikkoa.

 

Kotirintamalla eletään Tuomaksen aliupseerikoulutusta Suomen päässä, Elsan keväthuumaa täällä ja meidän, vanhempien, vanhenemista. 😁 Oman muistin ja näön selkeä heikkeneminen, polvinivelet ja pelastusrengas vyötäröllä vaivaavat. Mutta silti kiitän, sillä niin opetti isän äiti, ”Kaupungin mummi” (asui Kalliossa, kun taas me ”maaseudulla” Paloheinässä). Häntä on myös kiittäminen siitä, että löysin tien kotiin!

 

Eläköön rukoilevat isoäidit!

Sinua siunaten,

Mia

Lent began already over a week ago but quieting down has not happened to me yet. Somehow, I find this happening every year. On the other hand, I am happy to say that I have a perfect peace in my heart and my mind is filled with gratitude. Our St. Andrew’s church gives me joy and makes me grateful, as there is continuous spiritual growth within it. We have a genuine will to increasingly reflect the grace of Christ, his face that radiates love, and to seek God’s Kingdom.

The highlights of February were the visit of Suomi Choir and its conductor Terhi Miiki-Broersman as well as the visit of Jukka Joensuu, our beloved former substitute pastor, and his wife.

Also, the evangelizing evenings held in our Fellowship Hall, the warm-spirited Sunday services at the church and Resthome, Preschool Chapel and the mid-week prayer meetings brought us joy and light.

In early March, the Midnight Sun festival was celebrated in Lake Worth. This year we were not an official participant there, other than sponsoring the Sunday morning gospel concert. Hopefully we can sponsor the same group next year, too!

This ensemble of Pontus J. Back & AMB also performed at a Shrove Tuesday concert at our church. They sure did not lack street cred! I already wrote about Pontus here last fall.  It is worth checking his mission and supporting him:

https://www.facebook.com/rokkipastori/  or  https://www.pontusjback.com/ .

The next day we entered Lent by dressing the altar in purple and by having a bilingual Ash Wednesday mass.

Last Saturday we had a Dream Leaders Workshop at the church, run by Jeff Linman, an experienced pastor and a man of Spirit. Jeff encouraged us to have dreams the size of God’s Kingdom, to expect much more than we dare and to have faith. Jeff gave a sermon on the same topics the following day at the mass preceding our annual meeting.

The annual meeting was challenging. We were faced with making important and big decisions. A professional working group had spent two years preparing a proposal for this meeting. Much praying took place before and during the meeting. Only at the meeting did I realize how much pressure I had been accumulating during the process. After all, it was a question of how our congregation could survive and safeguard its vitality over the next years and decades. I got tears in my eyes when we got a positive resolution. Nor could I hold them back when I thanked the outgoing Council for their good and fruitful cooperation during the past year. Most of the Council members stay onboard, but we now also got such re-enforcements that, following Pastor Jeff’s advice, I dare dream big for the coming years for our congregation.

This week we started our Bread & Broth lent services. We will have a bilingual mid-day service every Wednesday, on top of which we will enjoy delicious soups prepared by Glenn Beckman, our soup chef. These are warm and connection-building, wonderful oases in the middle of the week.

As regards our home front, Tuomas is going through his NCO training in the Finnish Army, Elsa is living through her youthful spring time here in Florida and we the parents are growing older. 😁 Deteriorating memory and eyesight, bad and painful knees and the life-saver at my waist keep bothering me. But I am still grateful as my grandma taught me to be. I also owe her for having found the way to home! Hurray to all praying grandmas!

Blessings,

Pastor Mia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkuvuotta Floridasta /Busy January 2019

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 😊

Tervetuloa myös tutustumaan nettisivuumme:

https://www.standrewsfl.com/

Tammikuu vilahti samaan malliin kuin joulukuukin.

Joulunaika loppui seurakunnassamme komeasti yhteisellä loppiaismessulla ja makaronilaatikkolounaalla, jonka jyväskyläläiset meille loihtivat. Suomessa tunnettu laulaja Jippu oli poikansa ja ystäviensä kanssa mukana messussa ja lounaalla. Illalla saimme sukeltaa Jipun upean äänen, koskettavan todistuksen ja Pyhän Hengen läsnäolon suloiseen syleilyyn paikallisen helluntalaisseurakunnan tiloissa.

Konsertti oli osa Valon ja ilon yhteiskristillistä toimintaa, joka jatkuu vireänä vielä maaliskuun lopulle. Tammikuun Valon ja ilon musiikki-illassa kuulimme ”fillarievankelista” Miika Aaltoa ja opetusillassa meille puolestaan puhui toisena fillarievankelistana tunnettu Sami Ettanen. https://www.youtube.com/watch?v=GwuZKPIAmlU

Mainioita puhujia molemmat. Samia saamme kuulla lisää kirkollamme  järjestettävissä ”Elä ja evankelioi-illoissa”, joiden tarkoitus on syventää henkilökohtaista ja kollektiivista uskonelämää sekä rohkaista jokaista jakamaan ilosanomaa omalla tavallaan.

Meillä on ollut todella mukavasti väkeä kirkolla joulun jälkeenkin. Erityismaininnan ansaitsee letkeä kansalaulumessumme tammikuun viimeisenä sunnuntaina. Hengelliset laulut raikasivat täydessä kirkossa tuttujen kansanlaulujen sävelmillä. Tunnelma on joka sunnuntai lämmin niin kirkkosalin kuin seurakuntasalinkin puolella.

Sama rakkauden ja välittämisen henki on ollu läsnä myös rukous-, lähetys- ja surupiireissä. Surupiirin kanssa teimme tammikuussa retken paikalliseen puistoon, jonne on istutettu puu poisnukkuneen piiriläisemme pojan muistolle.

Tammikuulle mahtui myös Eikka Grönin ja Marianne Mäenpään yhteiskonsertti diakoniatyömme hyväksi. Konsertin puuhanaisena toimi  Raija Sipinen, jonka vuosittaisia nimipäiväkahveja juotiin monen moisten suomalaisherkkujen saattelemina.

Seurakuntamme Aktiviteettitioimikunta on ollut nimensä  veroinen,  ja kirkolla on järjestetty useita info- ja luentotilaisuuksia. Lumilinnuille on ollut tarjolla tietoa paikallisista terveyspalveluista, ajokortti- ja vakuutuskäytänteistä ja verenpainettakin on saanut mittauttaa. Tässä kuussa on bussimatka Miamiin.  Itse nautin erityisesti ”Paavalin jalanjäljissä”- esitelmätilaisuudessa. Maailman matkaaja Timo Vainionpää näytti kuvia ja esitelmöi meille elävästi Turkin alueella sijaitsevista raamatullisista kohteista. Lisää Timon esitelmiä luvassa kesällä ja ensi talvisesonkina.

Meillä on myös tulevan kuukauden aikana tiedossa upeita konsertteja ja erityistapahtumia sekä seurakunnan vuosikokous.  Toivon, että seurakunta tekee yhdessä viisaita päätöksiä, joilla mahdollistamme sen elinvoimaisuuden tulevina vuosikymmeninä. Itselläni on vahva  usko siihen, että seurakunnallamme on jatkossakin erittäin merkittävä tehtävä alueen hengellisen hyvinvoinnin lisääjänä  ja ylläpitäjänä yhdessä muiden suomalaistoimijoiden kanssa.

Kotirintamallamme on kaikki hyvin, mistä iso kiitos taas Taivaan Isälle. Pojan varusmiespalvelus Suomesssa, Karjalan prikaatissa, on alkanut hyvin, vaikka vanha polvivamma vähän vihoittelikin aluksi. Olisi ollut hienoa päästä valojen vannomiseen mukaan, mutta etäisyys oli liian suuri.

Elsa lähtee hiihtolomalla käymään Suomessa ja luulenpa, että veljen yksiö kokee vierailun aikana  muodon muutoksen. 😊

Minä odotan omaa minilomaani, jonka pidän parin viikon kuluttua, kun rovasti Jukka Joensuu Kanadasta on täällä sijaistamassa. Jukka toimi meillä seurakunnassamme talvipastorina kahtena sesonkina ennen tuloani tänne. Häntä on kaivattu ja odotettu vieras täällä. Jukan ja Suomikuoron tänne tulon lisäksi odotamme tänne Jarkko Hautalan Blues-bandia yhdessä Pontus J. Backin kanssa pitämään meille unohtumatonta laskiaistiistain konserttia. Sen jälkeen edessä onkin paastonaika,  ja olen haastanut seurakuntamme yhdessä lukemaan/kuulemaa koko Raamatun läpi 40 päivän aikana. Kädet ristiin, että muutkin kuin pastori löytävät tiensä kirkolle tuona aikana.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Siu!

Mia

 

Busy times in the early year…

January went by as quickly as December.

Christmas time finished in style in our church  when we had a combined Epiphany mass and a Finnish macaroni casserole luncheon on top of it. The meal was prepared by our friends from Jyväskylä. Jippu, a singer  well-known in Finland, attended the mass and the luncheon with her son and friends. In the evening, we were able to immerse ourselves in her wonderful singing, touching testimonial and the presence of the Holy Spirit a the local Finnish Pentecostal church.

The concert was a part of the Light and Joy inter-denominational activity which still continues till the end of March. In the January Light and Joy music evening we heard Miika Aalto, a ”bike evangelist”, and in the study evening we listened to Sami Ettanen, another ”bike evangelist”.

Excellent speakers, both of them. We will be able to listen more of Sami in the ”Live and Evangelize evenings”. Their purpose is to deepen one’s personal and collective faith as well as to encourage everyone to spread the Gospel in her/his own way.

We have had nice turnouts at the services also after Christmas. Our relaxed folk song mass on the last Sunday of January deserves a special mention. Spiritual songs with familiar melodies blared in the full church. The atmosphere both in the sanctuary and the fellowship hall has been warm on all Sundays.

The same spirit of love and care has prevailed in our prayer, missionary and grief groups. In December, the grief group made an excursion to a local park where a tree has been planted to commemorate a deceased son of our group member.

In December, we also had a joint concert by Eikka Grön and Marianne Mäenpää in support of our charitable work. The mastermind behind the concert was Raija Sipinen whose annual name day celebration was filled with many Finnish delicacies.

Our Activity Committee has lived up to its name, and we have had many information and lecture events at the church. Snowbirds have been offered information about local health services, drivers licences, insurance policies, and we have even had blood pressures measured.

This month, there will be a bus tour to Miami. I myself was particularly fascinated by ”In St. Paul’s Footsteps” lecture. Timo Vainionpää, a world traveller, showed slides and spoke colorfully about Biblical sites in Turkey. We can expect more of Timo’s presentations in summer and during the winter season.

We can also look forward to wonderful concerts and special events during the coming month, as well as to the annual meeting of the congregation. I do hope that the congregation will make wise decisions in order to maintain its sustainability in the future. I myself strongly believe that our chuch will have a significant role in contributing to and maintainining of to the spiritual wellbeing in our area, together with other Finnish actors.

I am looking forward to my mini vacation which I will have in two weeks when Reverand Jukka Joensuu from Canada will serve as my substitute. Jukka acted as our pastor during the two winter seasons before my arrival here. He is a long-awaited and welcome visitor here.

My homefront is doing fine, for which we are grateful to our Heavenly Father. My son Tuomas’ military service in Karjalan Prikaati (Karelian Brigade) in Finland started out great, despite his old knee problem resurfacing for a while. It would have been wonderful to witness his oath-taking ceremonies, but the distance is too much.

Elsa will travel to Finland during the winter break and I have a feeling that her brother’s one-room apartment might get an overhaul during the visit.

Till next time, may God bless you,

mia

Joulua, joulua, joulua 2018! / Christmas Carols, Christmas Concert etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Muutama blogi sitten iloitsin siitä, että olimme aloittamassa yhteistyötä Fort Lauderdalen suomalaisyhteisön, tai paremminkin sitä luotsaavan FinnsConnect-järjestön kanssa.

Tapasimme heitä pienellä porukalla Norjan merimieskirkolla paria päivää ennen etukäteen suunniteltua joulutapahtumaa. Silloin vasta kuulin, että Norjan pastori Audun, joka alla kuvassa yhdessä Kotikirkon Markon ja minun kanssa, on perheineen palaamassa Norjaan. Häntä tulee ikävä.

Lauantai-iltapäivä oli yhtä juhlaa. Väkeä oli Merimieskirkon  kappeli pullollaan ja osa joutui jäämään kahvion puolelle. Lasten Lucia-kulkue oli tietysti tapahtuman kohokohta. Lauloimme kauneimpia joululauluja  Mikan ja Suvi-Katriinan johdolla. Minä pidin hartauspuheen ja Kotikirkon Marko ja Veikko hoitivat alku- ja loppurukoukset. FinnsConnectin Kati & Co. ja heidän edustamansa yritys tarjosivat jouluglögit ja pikkupurtavaa tapahtuman päätteeksi. Nyt voi todeta, että tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa ja kehittää.Meillä oli myös Lucia-kulkue omalla kirkollamme. Santa Lucia helähti kolmella eri kielellä joulukonserttimme aluksi. Mika-kanttori oli koonnut meille hienon ja monipuolisen kokonaisuuden erilaisia musiikki- ja lauluesityksiä. Kaiken kaikkiaan ilta oli korkeatasoinen, eikä tasosta tingitty konsertin jälkeen seurakunnan yhdessä kuorolaisten kanssa järjestämillä glögeilläkään.

 

Kauneimmat joululaulut vetivät perinteisesti kirkkosalin täyteen, vaikka ei meillä muutoinkaan ole kirkkokansasta ollut adventinaikaan puutetta. Joulun odotus saa ihmiset käymään kirkossa normaalia enemmän, mikä on hieno juttu! Saimme suostuteltua jo viime vuonna Kauneimmat joululaulut juontaneen,  Floridan laulumiesten johtajan, Keijo Räikkösen jälleen vetovastuuseen tilaisuudesta. Keijon rautainen ammattitaito näkyi ja kuului niin spiikeissä, kuin upeassa laulun johdossakin.

Olemme erittäin kiitollisia Floridan laulumiehille ja Keijolle heidän palvelualttiudestaan. Sillä niin joulu- kuin koko talvisesonkikin on heille todella kiireistä aikaa, varsinkin kun kuoro viettää helmikuussa 50-vuotisjuhliaan. Samoin kiitämme monivuotisia yhteistyökumppaneitamme K.K. Car Co., Coastline Realty ja tietysti AnneChef, jotka tarjosiva tortut konsertin jälkikahveille.

Joulukuun parhaimpiin tapahtumiin kuului meidän kirkon leikkikoulun joulukirkko- ja joulujuhla. Joulujuhlassa lapset lauloivat vanhemmille ja sukulaisille ja juhlassa kävi myös pukki paikalla. Alla muutaman kuva kirkkosalin lauluhetkestä.

Lasten joulukirkossa pääsimme paimenten matkaan kedolle ja sieltä sitten tähteä  seuraten seimen luo Beetlehemiin. Matka oli jännittävä, mutta kaikki pääsivät perille ja saivat vielä Jeesus-vauvalta lumiukkopiparit kotiin viemisiksi. Kanttori muuntui oivaksi  Joosefiksi, toimistopäälliköstä tuli Maria ja luottohanuristista Paavo-paimen. Minä sain juontaa ja toimia enkelinä :D.

Sitten joulu koitti. Ensin joulurauha julistettiin asiaan kuuluvin menoin Bryant-puistossa ja jouluaaton iltana meillä oli todella kaunis ja koskettava Candlelight Service, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvia.

Jouluaamun messua vietti kanssamme lähemmäs parisataa henkeä ja moni heistä jäi myös joulukahveille, jotka järjestettiin nyt kirkolla ensimmäistä kertaa. Oli niin mukavaa kuin keittiöllä hääri joukko nuoria auttamassa. Kiitos Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa ja Tuomas! John ja Mirjam Konkola tekivät ison työn jälkien korjauksen kanssa, kiitos heille ja kaikille muillekin auttaville käsille ja nopsille jaloille. Uskon, että ensi vuonnakin pidämme jouluaamun kahvitilaisuuden lohi- ja sillileipineen ja pienine makeineen.

Joulun paras uutinen evankeliumin lisäksi on se, että seurakuntamme saavutti  joulukeräyksen tavoitteen. Saimme myytyä kirkkosalin joulukuusen täyteen pikku-taloja, jotka kuvasivat keräyksen kohdetta, uutta kotia köyhälle perheelle Karibian saarilla. Talon kustannukset saatiin kasaan ja yksi seurakuntalainen sai sydämelleen lahjoittaa keräämämme summman päälle varat toiseen taloon. Ts. St. Andrew’s- joulukeräys tuottaa tulevana vuonna kahdelle perheelle kunnon kodin ja antaa mahdollisuuden uuteen elämään.  Tämä oli monille meistä se joulun paras lahja.  Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos myös ornamettien askartlelujoukolle sekä koristeita tunnollisesti eri tilaisuuksissa myyneelle Merja Hulkkoselle.

Sitten siirrymmekin vuoden päätöspiknikille. Yhteiskristillinen, jo traditioksi muodostunut (2. kerta jo!) piknik John Prince-puistossa yhdessä Kotikirkon kanssa keräsi lähes kaksisataa kävijää. Ruoka riitti, kiitos Kotikirkon Sinikan hyvän arviointikyvyn. Meidän seurakunnalla oli musiikki- ja lettuvastuu.  Kiitos Merjan Hanuripartiolle ja esilaulajille, Matille ja Tuulalle.

Onneksi olimme Mikan ja Mariannen kanssa paistaneet kirkon keittiöllä reilusti yli sata lettua valmiiksi – ja onneksi saimme  lopputaikinan ja paistamisen kanssa apua, muuten olisi moni osa piknik-väestä jäänyt lettua vaille. Kiva, rento lopetus vuodelle hyvässä yhteishengessä!

Koko joulukuun on ollut kova kiire normaalitoimintojen pyöriessä kaiken kivan jouluhässäkän rinnalla. Kaikesta on kuitenkin selvitty riittävän hyvin. Perhe on nähnyt äitiä vähän, mutta se oli odotettavissa. Enemmän aikaa olisin itse viettänyt mielelläni poikamme Tuomaksen kanssa hänen reilun viikon vierailunsa aikana, mutta onneksi on Facetime ym.

Joulupäivänillan ja Tapaninpäivän vietimme tiiviisti yhdessä, seuraavaksi perheemme on ehkä koolla ensi kesänä. Pidetään toisitamme huolta, se on tärkeintä.

Siunaavin ajatuksin,

Mia

 

CHRISTMAS 2018

A few blogs ago I expressed my joy over the fact that we were launching co-operation with the Finnish community in Fort Lauderdale, or rather with FinnsConnect organization there.

We met them with a small group at the Scandinavian Center a couple of days before  a planned Christmas event. Only then did I hear that Pastor Audun of Norway , pictured here with Marko of Kotikirkko and myself, is returning to Norway with his family. We will miss him.

Saturday afternoon was a one big celebration. The Chapel of the Center was full and a few had to sit at the café with a view to the sanctuary. The children’s Lucia procession was, of course, the highlight of the event. We sang Christmas carols, accompanied by Mika and Suvi-Katriina. I delivered the Christmas message  and Marko and Veikko from Kotikirkko led the prayers. Kati & Co. of FinnsConnect and the company they represented served Christmas glogg and hors-douvres at the end of the event. We now can conclude that it is worth our while to continue and develop our cooperation.

We also had a Lucia procession at our church. Sancta Lucia aired in three languages at the beginning of our Christmas concert. Cantor Michael had assembled us a beautiful and versatile program of songs and instrumental pieces. All in all, the evening was of a high quality and this quality was kept also at the glogg reception organized by the congregation and the choir together after the concert.

The Finnish Christmas Carol Sing Along, in tradition, drew  the church full, and nor did we have any lack of attendance during the Advent period as a whole. Waiting for Christmas makes people to attend church services more than normally, which is a good thing! As in last year, we were able to convince Keijo Räikkönen, the leader of Floridian Malesingers, to act as the MC of the event. Keijo both lead the event with his professional speaks as well as with his excellent conducting of singing. We are very grateful to him and to Floridian Malesingers for their willingness to serve. Especially since the Christmas season – and the entire winter season – is extremely busy time for them, particularly now that the choir celebrates its 50th anniversary in February.

The pre-school Christmas service and party belong to the best events of our December. Children of the school sang for their parents and family members and even Santa Claus came to visit. Please find in the Finnish text some pictures of the singing in the sanctuary as well as the Christmas Chapel…

Where the children were able to join the shephards to the pasture and from there, following the star, to the manger in Bethlehem. The journey was exciting, but everyone made it and was rewarded by baby Jesus giving them gingerbread cookies to take home. Our cantor transformed into an able Joseph, office manager into Maria and our trusted accordionist into an old shepherd. I was honored to act as the MC and an angel. 😊

Then came Christmas. We had a really beautiful and touching Candlelight Service on Christmas Eve, but I do not, unfortunately, have any pictures of it. The Christmas morning mass was attended by some 200 people and many stayed over for the Christmas coffee which was served now for the first time. It was so nice to have a group of young people helping out in the kitchen. Thank you Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa and Tuomas! John and Mirjam Konkola did a big job in cleaning out afterwards, thank you to them and the other helping hands and quick feet! I believe we will serve coffee with herring and salmon sandwiches as well as with small sweet bites also next year.

The best Christmas news, besides the Gospel, was that our congregation reached its target for Christmas Charity Project. We were able to fill our Christmas tree with paper house ornaments which symbolized the object of our fund raisinig, a house for a poor family in the Caribbean. The costs of the house were raised and one parishioner enriched her heart by donating a matching amount for another house. In other words, the St. Andrew’s fundraising facilitates the construction of two proper homes for two families who thus get a chance for a better new life.

For many of us this was the best gift. A warm thank you to all who participated and a thank you also to the group that prepared the ornaments and to Merja Hulkkonen who so diligently sold the ornaments at various events!

We then move on to our year-end picnic. Our cross-denominational, already traditional (second time!) picnic in John Prince park together with Kotikirkko drew close to 200 attendees. Food was sufficient, thanks to Sinikka’s (from Kotikirkko) good ability to estimate the need. Our congregation had the responsibillity for the music and the Finnish pancakes. Fortunately we had pre-cooked with Michael and Marianne over 100 pancakes beforehand – and fortunately we were aided by more skilful individuals with the preparation of the dough and cooking of the pancakes. If not, many might have missed their pancakes. A great, relaxed way to end the years, in a wonderful spirit of cooperation!

We have been very busy all December. Despite it, we have made it pretty well. My family has not seen much of their mother, but that we knew ahead of the time. I would have preferred to spend more time with our son Tuomas during his one-week plus visit, but fortunately there is Facetime, etc. We spent the Christmas Day evening and Boxing Day closely together. The next time our entire family will see other will be in summer.

Let us take care of each other. That is most important.

 

Rock for Jesus, First Advent Sunday with Confirmation etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 

Marraskuusta tuntuu olevan pieni ikuisuus – ja onkin. Yritän vielä ehtiä  vuoden 2018 puolella tällä aikavyöhykkeellä saada  tämän ”raporttini” valmiiksi.

Viimeisessä blogissa oli kuulumisia marraskuun alkupuolelta, jatkan nyt marraskuun lopulta ja Kiitospäivän viikonlopusta. Tuona sunnuntaina vietimme kirkolla juhlaa lumilintujen ja uusien jäsenien kunniaksi.

Muutama vuosi sitten kirkkomme sai Florida-Bahama-hiippakunnan piispalta erityisluvan  seurakuntajäsenyyttä koskien. Me voimme nyt ottaa täysjäseniksi täällä osan vuotta viettäviä Suomen ja Kanadan kansalaisia ilman, että heidän täytyy erota kotimaansa kirkosta. Amerikassa ei yleensä yhdellä kertaa voi kuulua kuin yhteen seurakuntaan. Viime vuoden aikana jäsenmäärämme nousi reilulla kymmenellä prosentilla ja nyt meillä on listoilla noin parisen sataa seurakuntalaista.

Jokainen kirkkomme ovista sisään astuva on kuitenkin meille tärkeä, olipa jäsen tai ei. Toivon, että kaikki voisivat tuntea yhtälailla itsensä tervetulleiksi ja huomioiduksi kaikissa tilaisuuksissamme.

Kaiken kaikkiaan lumilintujen ja uusien jäsenten sunnuntai oli mieleenpainuva monella tapaa. Siihen mahtui Esko Airikan upeaa laulua, Erja ja Helge Monosen musiikkiesitykset, monipuolista kirkkomusiikkia sekä uusien jäsenten huomioiminen pienellä lahjalla kirkkokahvien lomassa.

Seuraavana viikonloppuna olimme jo siirtyneet joulukuun puolelle. Lauantai-iltapäivän vietimme kirkolla ”Rock for Jesus”-teemalla. Tatuointien peittämä, parrakas rantahurri (miehensä itsensä käyttämä nimitys 😊) ja taitava muusikko sekä evankelista Pontus J. Back oli  kertomassa omasta uskostaan sanoin ja sävelin. Tunnelma oli letkeä ja lämmin. Jäämme odottamaan Pontuksen paluuta tälle mantereelle ensi maaliskuussa.

Sunnuntai alkoi ensimmäisen adventin perinteisissä tunnelmissa. Hoosianna-hymni soi molemmissa aamun messuissa ja  vielä kertaalleen Lepokodilla iltapäivän ehtoollisjumalanpalveluksessa. Alla kuva myös Hannu Halosesta, joka jälleen tuli soittamaan Hoosiannaa kanssamme komeaäänisellä baritonitorvellaan. Lepokodin messussa kuulimme Manu Haaksio kannelta. Soittimen ääni vei monen paikalla olijan ajatukset lapsuuden jouluihin.

Erityisen juhlavaksi adventinajan aloituksen teki englanninkielisen messun yhteydessä vietetty konfirmaatiojuhla.

Kaarlo, Kassidy ja Janne olivat jaksaneet sitkeästi käydä kirkolla kerran kuukaudessa viettämässä sunnuntai-iltapäiviään viimeisen puolentoista vuoden ajan. En tiedä, minkä verran Katekismuksen opetuksista jää pitkässä juoksussa nuorten päähän, mutta  me opettajat (Sarai ja minä) olemme tyytyväisiä, jos he ymmärtävät oman ainutlaatuisuutensa ja muistavat kuinka paljon Jumala heitä rakastaa.

Samaan aikaan nuorten kanssa konfirmoitiin Suvi-Katriina ja Brian, joiden mukanaolosta toiminnassamme olemme saaneet iloita jo vuoden päivät. Onnea vielä teille kaikille ja suurta siunausta uskon ihmeelliselle taipaleelle!

Seuraavalla viikolla vietimme Suomen 101. itsenäisyyspäivää kirkkojuhlassa, jonka  järjestivät  Suomalaiset veteraanit Amerikassa- järjestö puheenjohtajansa  Hans Nyholmin johdolla hänen vaimonsa Mirjan juontaessa tilaisuus.

Perjantaiaamuna starttasimme Tapanin kanssa nostalgiamatkalle maan pääkaupunkiin. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt D.C.:ssa sitten Suomeen muuttomme v. 2010. Siksikin olimme äärettömän ilahtuneita, kun sain kutsun  pitämään joulujumalanpalvelusta Suomen suurlähetystöön, mikä  antoi meille hyvän syyn lähteä matkaan.

Majapaikaksi olimme valinneet Georgetownin sydämessä sijaitsevan 7-huoneisen pikku-hotellin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.