Seurakunnan kesää 2019 / Summer 2019

SCROLL DOWN FOR ENGLISH…. 🙂

Edellisessä blogistani on kaksi ja puoli kuukautta. Kun aloitin näiden kirjoittamisen huhtikuussa 2017, väli oli kaksi viikkoa. Pitkäksi venähtänyt väli kertoo siitä, että nelisen viikkoa sitten alkanut loma tuli tarpeeseen. Toki seurakunnan kuulumisia olen kirjoittanut kuukausittain uutiskirjeessämme. Ne muuten löytyvät nettisivuiltamme, jonka osoite: https://www.standrewsfl.com

Vietimme seurakunnassa kesäkuun alussa rukousviikkoa, joka kokosi päivittäin kirkkosaliin pienen uskollisen rukoilijajoukon. Aamupäivän kestänyt rukous päättyi aina yhteiseen lounaaseen. Rukousviikon päätti kaksikielinen rukous- ja opetusilta, jonka puhujavieraana oli pastori ja opettaja Beverly Abel.

Kesäkuun sunnuntait keräsivät parhaimmillan nelisenkymmentä osallistujaa, juhannuksen yhteisessä kansanlaulumessussa ja sitä seuranneella brunssilla väkimäärä meni yli viidenkymmenen. Tärkeää ei kuitenkaan ole pääluvun määrä, vaan se, että uskollisesti tullaan pienelläkin joukolla yhteen rukoilemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. Ihminen on luotu yhteyttä varten ja kristityille tämä tarkoittaa seurakuntaa ja sen tilaisuuksia. Niitä ei tule lyödä laimin. Kirkossa on oikeasti kivaa!!!

Seurakunnassamme järjestetään muitakin tilaisuuksia kuin jumalanpalveluksia, hartauksia tai rukous- ja raamattupiirejä. Meiltä löytyy lähetys- ja surupiirit, gospeljumppaa ja konsertteja sekä erilaisia teemailtoja ja -luentoja. Kesäkuussa saimme kuulla maailmanmatkaaja Timo Vainionpään matkakertomuksia Istanbulista ja sen historiallisista nähtävyyksistä. Timo on rento ja hauska luennoitsija, jonka matkakuvaukset keräävät aina väkeä paikalle säästä ja vuodenajasta riippumatta.

Vaikka elämme kesän hiljaiseloa, on meillä kirkolla virinnyt uutta musiikkitoimintaa. Tuomo Karvonen ja hänen ihastuttava vaimonsa Kristen ovat ottaneet sydämelleen seurakunnan bänditoiminnan yhdessä Suvi Manner-Smithin kanssa. Heidän lisäkseen bändissä ovat mukana seurakunnan uudet (tosin vain väliaikaiset ☹) vapaaehtoiset, Otto ja Inna sekä seurakunta-aktiivit, Sauli ja Elina, Mika-kanttoria tietysti unohtamatta.

Muita varsinaisia srk-kuulumisia minulla ei ole tällä erää. Olen ollut lomalla Suomessa nyt reilut kolme viikkoa. Viime viikonloppu meni Mikan kanssa Tampereella ulkosuomalaistyön seminaarissa.

Opetus oli monipuolista ja korkeatasoista. Viihdepuolesta huolehti koomikko Mikko Vaismaa. Jäimme Mikan kanssa kuitenkin kaipaamaan yhteistä rukousta. Kompensoimme tätä omilla raamattu- ja rukoustuokioilla milloin laiturin nokassa, milloin Aitolahden kylätiellä. Upeaa hengellistä antia oli kyllä sitten tarjolla sunnuntaiaamuna, kun saimme olla mukana Markku Ylipään ja Jouko Ikolan luomassa Matkalaisen messussa.

Tätä blogia viimeistelen Porista Evankelistapäiviltä. Ensimmäinen päivä takana täynnä rukousta ja hyviä ystäviä. Siunattu olo. Alla kuvia ihanista kohtaamisista viime päiviltä. Koetan keretä lähipäivinä kirjoittamaan blogin, jossa kerron vähän omia ja perheen kuulumisia tältä kesältä. Siihen asti, siunausta!

————————————————————————————————————————————

SUMMER AT THE CHURCH

It has been two and a half months since my previous blog. When I started writing these back in April 2017, the interval was two weeks. The prolonged interval tells you that my vacation that began about four weeks ago has been in need. Of course, I have meanwhile related news from our congregation in our monthly Newsletter. You may find them on our internet page:

https://ww.standrewsfl.com.

We celebrated in our congregation a prayer week at the beginning of June, which daily gathered a small faithful group to pray in our Sanctuary between 9 a.m. and 12 p.m. We ended our prayer with lunch together. The prayer week was concluded by a bilingual prayer and educational evening where we had Beverly Abel, pastor and teacher, as our guest speaker.

Below some pictures of our work day in June. Thank you all hard workers on that day!

Besides services, devotionals or prayer and Bible groups, we organize other events, too, in our church. We have mission and grief groups, gospel stretching and concerts as well as different kinds of thematic evenings and lectures.

At the beginning of June, we were able to hear Timo Vainionpää, a world traveller, talk about Istanbul and its historical sights. Timo is a relaxed and fun lecturer, whose travel stories always attract a lot of listeners, regardless of the weather or the time of the year.

Even now when it is quiet during the summer, we have new musical activity at our church. Tuome Karvonen and his wonderful wife Kristen have taken upon them to start a band with Suvi Manner-Smith. Besides them, the band includes Otto and Inna, the new – although just temporary 😦  –  church volunteers as well as Sauli and Elina, without forgetting cantor Mika, of course.

Tuomo and Marja-Liisa Palonen conducted the Finnish services at the end of July when I had left for my vacation. The English ones were lead by Deacon Beverly Slaugtherbeck with Michael and the Chapel Choir taking care of the music. I am so blessed to have such faithful and talented members in our Church family!

I have no other news from the church for the moment. I have been on vacation in Finland now for over three weeks. The last weekend I spent in Tampere with Mika in a seminar for Finnish overseas church staff. The program was diverse and of a high quality. The entertainment was taken care of by Mikko Vaismaa, a comedian.

Mika and I missed common prayer time though. We made up for the lack of this by having Bible and prayer groups alternately on a lakeside pier or on the Aittolahti country road. Sunday morning then provided us with a great spiritual experience at the Travellers Mass, held by markku Ylipää and Jouko Ikola.

(In the picture on the left you find Bishop Jukka Keskitalo with me. He is my “Finnish Bishop” as for being the bishop of Oulu, the Synod whose rostered minister I too am.)

I am completing this blog at the Evangelist Days in Pori. The first day was full of prayers and good friends. A blessed feeling. Please, find below pictures of my wonderful rendez-vous during the last few days.  I will try to find soon the time to write a blog about my personal and family news from the summer. Until then, be blessed!

Advertisements

Easter – Memorial Day Update from Florida

 

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH!

 

Nyt tuntuu siltä kuin pääsiäisestä olisi jo ikuisuus. Alttarilla vielä hetken palava Kristus-kynttilä ja valkoiset kirkkotekstiilit kertovat, että sitä tässä vielä juhlitaan. Oikeastihan koko kirkkovuosi on yhtä ylösnousemusjuhlaa!

 

Pääsiäissunnuntain iltana meidän täällä asuva perhe starttasi kohti pohjoista, määränpäänä pieni Franklin-niminen kaupunki Pohjois-Carolinassa. Pysähdyimme matkalla Tapsan AFS-veljen (vuodelta 1967!) Jonin ja tämän Dee-vaimon kauniissa uudessa Floridan talvikodissa.

Melkoisen kaunis oli myös pastori-ystävän koti, jonka saimme käyttöömme minilomamme ajaksi Smokey Mountains-vuorilla lähellä Tennesseen rajaa. Terassilta ja olohuoneesta avautui uskomattoman kaunis näköala sumuisille vuorille. Yöllinen tähtitaivas, jota ihailimme terassin porealtaasta käsin, oli yhtä kirkas ja lumoava kuin Kuusamossa ikään.

Elsa ja AJ ajoivat Gainesvillesta pariksi päiväksi kanssamme patikoimaan ja ihailemaan lukuisia lähialueiden vesiputouksia, joista yhden, Dry Falls-nimeltään, ali pääsi kävelemään lähes kastumatta. Vietmme upeat kolme vuorokautta vuorilla. Korkein kohta missä kävimme oli 2 km merenpinnan yläpuolella.  Kahdentoista tunnin ajo takaisin kotiin oli hieman haastava, sillä Tessu-raukka oli vatsataudissa. Siitäkin selvittiin. 😊

 

Seuraavana sunnuntaina vietimme kirkolla kaksikielistä musiikkipalvelusta ja Sarain läskiäislounasta. Paikalle oli tullut paljon väkeä, eikä ihme, sillä Sarai on tuonut länsänolollaan iloa ja rakkautta koko suomalaisyhteisölle täällä viimeisen kolmen vuoden ajan. Saimme jumalanpalveluksessa yhdessä siunata Sarain ja Rodenyn matkaan. Jäähyväisjuhla jatkui herkullisella pastalounaalla, jonka Glenn Beckman oli meille valmistanut.

Kyyneleitä ja naurua riitti Saraita hyvästellessä. Sarai itse piti valtavan hienon ja syvähengellisen kiitospuheen koko seurakunnalle. ”Uskaltakaa rakastaa, uskaltakaa luottaa!” Jäämme kaivaten odottamaan jälleennäkemistä sekä Suomessa että täällä Floridassa.

Seuraava merkittävä virstanpylväs oli sitten äitienpäivä. Iloitsimme siitä, että täällä paikalla olevat Floridan laulumiehet, ottivat jällen aikaa tulla rikastuttamaan messuamme. Saimme kuulla aina yhtä koskettan Äidin sydän- kappaleen. Itse en voisi kuvitella äitienpäivää ilman sitä. Mika oli kutsunut paikalle myös Lilly Theisenin, 15-vuotiaan pianovirtuoosin.

Juhlimme äitienpäivänä myös  Jaakkolan Joukon 75-vuotissyntymäpäivää, jonka kunniaksi Jouko ja Annikki tarjosivat meille kirkkokahvit lohileipien ja kinuksitäytekakun kera. Samalla saimme muistaa myös  Kyllikki Lehtosta, kaikille täällä rakasta 96 vuotta täyttävää sotaveteraania. Alla Kyllikki kuvassa keskellä muiden tyttöjen kanssa. 😊

 

Oma äitienpäiväni jatkui töiden jälkeen rantakävelyn merkeissä. Tapsa ja Elsa olisivat  halunneet viedä minut ulos syömään, mutta olin jo etukäteen ilmoittanut toiveeni pitkän työviikon päälle syödä hyvä take away-ateria kotona. Sain mitä toivoin –  ja mistä toivoin. Meidän lähellä on erinomainen aasialainen ravintola, Sushi Masa ja konsepti on hyväksi koettu: Tapsa tilaa, Masa valmistaa,  Tapsa toimittaa. Masan sushi-sashimiveneen voittanutta ei ole!

 

Viime viikolla juhlittiin Leikkikoulun valmistujaisia. Nämä ovat niitä ratkiriemukkaita juhlia, joista ei puutu naurua eikä kyyneleitä.

 

Olemme aloittaneet sunnuntaijumalanpalvelusten live-streamauksen, eli ne voi nähdä reaaliajassa tai jälkikäteen seurakuntamme FB-sivulla:  Tarkoitus ei ole tuottaa mitään korkeatasoisia esityksiä, vaan antaa ystäville, jotka eivät pääse kirkkoon joko väsymyksen tai välimatkan takia, mahdollisuus osallistua yhteiseen juhlaan.

Helluntain alusviikolla meillä on tarkoitus kokoontua joka aamu reiluksi pariksi tunniksi yhteiseen rukoukseen, joka päättyy puolenpäivän aikaan lounaaseen. Rukousviikko huipenetuu englanninkielisesen rukous-ja ylistysiltaan, johon olemme saaneet vieraaksi  karismaattisen puhujan, pastori Beverly Abelin.

 

Tällaista tällä kertaa. Seuraavassa blogissa vietetään jo varmaan juhannusta! Siunauksin siihen asti,

Mia

ENGLISH VERSION STARTS HERE! 😍

It now seems like an eternity since Easter. The Christ candle burning at the altar and the white church textiles on Sundays tell us that we still are celebrating it. In fact, the entire church year is a celebration of the resurrection! Find below a picture of our English congregation taken on Easter Sunday.

On Easter Sunday evening our family, those who live here, headed north towards a small town called Franklin in North Carolina. On the way there, we stopped at the beautiful Florida winter home of Jon, Tapani’s AFS brother (in 1966-67!) and his wife Dee.

Also beautiful was the home of a pastor friend which we got to use for our mini vacation in the Great Smoky Mountains, close to the Tennessee border. An incredibly beautiful view faced us on the patio and in the living room. The night sky with the stars that we could admire in our jacuzzi was as bright and enchanting as the one in Kuusamo.

Elsa and AJ drove up from Gainesville for a couple of days to hike with us and to admire the numerous water falls, one of which, named Dry Falls, allowed us to walk under it without getting wet. Wonderful three days in the mountains! The highest elevation we visited was close to six thousand feet. The 12-hour drive back home was a bit challenging as poor Tessu had stomach problems. We made it however. 😊

The following Sunday we celebrated a bilingual musical service and Sarah’s farewell at the church. There was a lot of people there. No wonder, since Sarai had brough so much love and joy to the local Finnish community during the last three years. The farewell party continued over a delicious pasta lunch, prepared by Glenn Beckman. There were a lot of tears and laughter when bidding farewell to Sarai. She gave herself a wonderful and deep-spirited thank-you speech to the entire congregation. ”Dare to love, dare to trust!”. While missing her, we remain looking forward to a rendez-vous both in Finland and here in Florida.

Th next important milestone was Mothers’ Day. We were delighted to have the Florida Male Singers perform the song  ”Mother’s Heart” for us at the church .  I myself could not think of a Mother’ Day without it. Michael had also invited Lilly Theisen, the 15-year old piano virtuoso whose performance stunned the congregation again. Lilly has faithfully continued to perform in our church over many years.

 

On Mothers’s Day we also celebrated Jouko Jaakkola’s 75th birthday with Jouko and Annikki providing us a coffee hour with salmon sandwiches and Russian candy cake.On the same occasion, we got to honor Kyllikki Lehtonen, the 96-year old war veteran loved by us all.

My own Mothers’ Day continued after work with a walk on the beach. Tapsa and Elsa, of course, wanted to take me out for dinner, but I had already in advance expressed my preference for a god take-away at home.

Last week we celebrated the Pre-school graduation. These events are the kind of fun-filled fests where there are lots of laughter and tears.

 

We are starting to get ready for the Pentecost. During the week before it we intend to gather every morning for a couple of hours to a common prayer which will end with lunch at noon. The prayer week will culminate with an English language prayer and worship evening to which we are getting pastor Beverly Abel, a wonderful and charismatic speaker, to address us.

 

So much so for this time. In my next blog, we will probably celebrate Midsummer.

Till then, with blessings,

Pastor Mia

 

Hiljaisen viikon terveisiä / Holy Week Greetings from St. Andrew’s Church

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE ENGLISH VERSION 🙂

Kuva: Hessu Laaksonen

Täällä pienessä seurakunnassamme tämä pääsiäisen alusviikko, sunnuntaista sunnuntaihin,  tarkoittaa musiikkivastaavalle ja pastorille kuutta messua, kahta sanajumalanpalvelusta ja yhtä lasten jumalanpalvelusta sekä normaaleja viikkopiirejä.

Mikalla on lisäksi kolme leikkikoulun muskaria, oma konsertti ja kuoro- ja muut musatreenit. Minulle jää vielä yksi hartaus,  yksi onnittelu- ja neljä kuntoutuslaitoskäyntiä  sekä muutama sielunhoitokeskustelu ja viestintää. Niin ja tietty pari suunnittelukokousta ja saarnavalmistelut.

 

 

En usko, että kumpikaan meistä jaksaisi ilman syvää  kutsumusta ja puolestamme rukoilevaa seurakuntaa. Ja kyllähän tämä viikko on vuoden ehdottomasti tärkein. Saamme kulkea Jeesuksen kanssa aasinvarsan selässä Jerusalemin porteilta  viimeiselle aterialle, myötäelää Mestarin tuskaa Getsemanen puutarhassa, pidätystä, pilkkaa, kärsimystä ja kuolemaa. Sunnuntaina meitä odottaa ylösnousemusjuhla!

Alla vielä kuvia meidän paastonajan konsertista.

Me olemme seurakunnassa tehneet tätä 40-päivän matkaa pääsiäiseen Raamattua lukien. Nyt aloitamme epistolatekstit ja vielä on tarkoitus kiriä Johanneksen ilmestys ennen pääsiäissunnuntaita. Meillä on ollut Pyhää kirjaa kirkossa ääneen lukemassa kaikkina arkipäivinä pieni uskollisten joukko. Viikonloppuisin on luettu kotona. Kyllä jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään lukea  Raamattu kannesta kanteen. Tänään, Paavalin seikkaluja kirkkosalissa kuunellessani, mietin jo, että otamme uusiksi ensi vuonna. 😊

Paastonaikaamme kuuluvat viime vuonna elvytetyt Bread & Broth- soppahartaudet. Vietimme niitä viitenä paastonajan keskiviikkona. Soppamestarina toimi Glenn Beckman apunaan Susanna Mackey-Morgan. Tämä kaksikielinen hartaus- ja lounashetki oli mukava keidashetki myös meille työntekijöille kiireisten työviikkojen keskellä. Tunnelma oli samaan aikaan harras, hauska ja kotoinen eli kaikkea sitä, mitä itse odotan seurakuntayhteydeltä.

Hauska ja yhteyttä lisäävä oli myös meidän maaliskuinen talkoopäivämme. Paljon saimme tehtyä sekä puutarhassa että sisätiloissa.

Tuula Nordström, jonka saatat muistaa iskelmätähti-Beritinä, on seurakuntamme rakas jäsen. Hän vietti maaliskuun puolessa välissä syntymäpäiviään kirkossamme ja mitkä ihanat juhlat ne olivatkaan! Tuula tietty lauloi niin kirkossa kuin seurakuntasalissa tarjoamillaan kakkukahveilla. Tupa oli niin täynnä, että istumapaikkoja ei riittänyt kaikille. Jäämme kaipaamaan Tuulaa kuten kaikkia lumilintujäseniämme ja  odottamaan heidän paluutaan taas ensi syksynä.

Pyöreitä merkkipäiviä alkuvuonna viettänyt Eino Grön on myös osa yhteisöämme. Me olemme niin kovin kiitollisia siitä, että hän aina täällä ollessaan tulee kirkkoomme niin messuvieraana kuin solistinakin ja laulaa taas meille tulevana pääsiäissunnuntaina. Viimeksi Eikka lauloi kirkossamme reilu viikko sitten viettäessämme Launosen Matin muistotilaisuutta. Suomalaisyhteisömme rakastetun jäsenen ja  monikertaisen paraolympiavoittajan yllättävä menehtyminen pysäytti meidät kaikki. Jäämme kaipaamaan Matin ympärilleen heijastamaa valoa ja iloa.

 

Erilainen surunaihe on meidän toimistopäällikkö-Sarain muutto Suomeen nyt toukokuun alussa. Sarai on elävöittänyt elämäämme täällä kirkolla nyt vuoden ajan – ja sitä ennen jo vapaaehtoisena Valon ja ilon yhteiskristillisissä illoissa.  Tämän nuoren naisen koko olemus säteilee sellaista rakkautta ja raikasta Kristuksen tuntemisen iloa, mitä harvoin kohtaa. Mika ja minä ja Sarai olemme viettäneet lukuisia terapeuttisia hetkiä sakastissa yhdessä pohtien elämän suuria ja pieniä kysymyksiä. Sarain jäähyväisjuhlaa vietämme kirkolla 28. huhtikuuta pidettävässä kaksikielisessä musiikkimessussa ja spahghettilounaalla. Tervetuloa mukaan!

 

Lopetetaan iloisimmilla uutisilla. Leikkikoululaisten vierailut jumalanpalveluksissa kahdesti vuodessa ovat yksiä parhaita tapahtumia. Suloisten oppilaiden lauluesitykset palmusunnuntaina sulattivat kaikkien paikallaolijoiden sydämet.

Toinen ilonaihe on neljän päivän vapaa pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Ajamme patikoimaan, lukemaan ja lepäämään North Carolinan Smokey Mountains – vuorille. Elsa ja A.J. liittyvät seuraan kahdeksi päiväksi. Jee! Tuomas olisi hieno lisä, mutta muistamme häntä rakkaudella ja rukouksin aliupseerikoulussa Suomessa.

 

Terveisiä ja Taivaan Isän siunausta meidän perheeltä,

Mia

 

 

HOLY WEEK GREETINGS

This last week before Easter in our congregation means for Michael and me eight services, one Preschool Chapel and the usual weekly group get-togethers. Mika has additionally three Preschool classses, a concert night for the orchestra he plays in as well as the choir and music rehearsals. I still have one devotional, one congratulation visit, four rehab visits, counseling and normal paper work plus staff meetings and sermon writing.

 

I do not believe that either of us could survive through this without a calling and our congregation praying for us. And, after all, this week is absolutely the most important in the entire year. We are given the opportunity to journey with Jesus, from the gates of Jerusalem to the upper room, to the Garden of Gethsemane; to share our Master’s  pain, arrest, mockery, suffering and death. Finally on Sunday, we will be celebrating the resurrection.

Find below some pictures of our fine Lenten Concert that Music Director Michael arranged for us:

We at the church have been making this 40-day trip to Easter while reading the Bible from cover to cover. We are now starting with the Epistles and intend to finish the whole Holy Book by this Sunday.  I feel that everyone should read the Bible as whole at least once during lifetime. Today, while listening to Paul’s adventures in the sanctuary, I was already thinking that we we should do this again next year. 😊

The Bread & Broth devotionals, which we revived last year, belong to our Lent. We celebrated them on five Lent Wednesdays. The soup chef was Glenn Beckman, with Susanna Mackey-Morgan as his sous-chef. This bilingual devotional and lunch event was a nice respite also for us employees amidst busy work weeks. The atmosphere was at the same time devout, full of fun and homily, in other words everything that I hope for a congregational connection.

 

Tuula Nordstöm celebrated her birthday  in mid-March at our church and what fun we had! Tuula naturally sang both at the service and at the coffee social that she sponsored in the Fellowship Hall. The place was so packed that we ran out of seats.  We will miss Tuula as well as all our Snowbird members and look forward to seeing their return again next fall.

 

Eino Grön, who had his 80th birthday early this year, is also a member of our church community. We are so deeply grateful to him that, whenever he is here, he attends our church as a mass visitor, and particularly for his being our soloist on this Easter Sunday. Eikka sang last in our church a little more than a week ago at the memorial service for Matti Launonen. The death of Matti, a beloved member our Finnish community and a multiple paraolympic winner stunned us all. We will miss Matti’s light and joy.

 

We will experience a different kind of sorrow when Sarai, our office manager, leaves us for Finland in early May. Sarai has brought light to our lives at the church for over a year – and before that at the inter-denominational Nights of Light and Joy. The entire demeanor of this young woman radiates such love and joy of knowing Christ that one rarely encounters. Michael, I and Sarai have spent numerous therapeutic moments in our sacristy reflecting on small and large questions of life. We will celebrate Sarai’s farewell at the church on April 28 in a bilingual musical mass and with a spaghetti lunch. Welcome!

 

Kasvua ja kipua…. / Pains and Gains of Growing…

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE ENGLISH VERSION.  🤩

 

Paastonaika alkoi jo yli viikko sitten, mutta siihen liittyvästä hiljentymisestä ja rauhoittumisesta ei kyllä tänäkään vuonna ole tietoa.  Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että sydämessäni on rauha, ja mieleni on täynnä kiitosta.

Iloitsen ja kiitän tästä meidän St. Andrew’s-seurakunnasta, jossa koko ajan tapahtuu hengellistä kasvua. Meillä on aito halu heijastaa  enenevissä määrin Kristuksen armoa ja rakkautta säteileviä kasvoja ja etsiä Jumalan valtakuntaa.

 

Helmikuun tähtihetkiä seurakunnassamme oli Suomi-kuoron ja sen johtajan, Terhi Miikki-Broesrman, sekä  seurakunnallemme rakkaan rovasti Jukka  Joensuun vierailu.

 

Iloa ja valoa toivat  myös päiväkodin kirkkohetki, seurakuntasalissa pidetyt evankeliointi-illat,  lämminhenkiset sunnuntaipalvelukset kirkossa ja Lepokodilla sekä kaikki eri piiritapaamiset viikolla.

Maaliskuun alussa Lake Worthissa vietettiin Midnight Sun -festivaalia, missä me emme seurakuntana olleet tänä vuonnna virallisesti mukana muutoin kuin sponsoroimassa sunnuntaiaamun gospel-konserttia. Toiveena on, että pääsemme sponsoroimaan samaa porukkaa taas ensi vuonna!

 

Tämä Pontus J. Back & AMB-kokoonpano soitti myös meidän kirkolla pidetyssä laskiaiskonsertissa. Näiltä pojilta ei katu-uskottavuutta puutu!

Pontuksesta kirjoitin täällä jo viime syksynä. Hänen missionsa kannattaa käydä tsekkaamassa ja sitä kannattaa myös tukea:  https://www.facebook.com/rokkipastori/  tai  https://www.pontusjback.com/ .

 

Seuraavana päivänä laskeuduimme paastonaikaan pukemalla kirkon alttarin violettiin ja viettämällä kaksikielistä tuhkakeskiviikon messua.

 

Viime lauantaina meillä oli kirkolla Dream Leaders’ Workshop, jonka meille veti kokenut pastori ja Hengen mies Jeff Linman. Jeff rohkaisi meitä unelmoimaan Jumalan valtakunnan kokoisia unelmia, odottamaan paljon enemmän kuin uskaltaisimme ja luottamaan.

 

Jeff saarnasi seuraavana päivänä meidän vuosikokousta edeltävässä messussamme samoista aiheista.

Vuosikokous oli haastava. Meillä oli tärkeitä ja isoja päätöksiä tehtävänä. Ammattitaitoinen työryhmä, jossa sain olla mukana,  oli lähes kahden vuoden ajan pohjustanut ja valmistanut esitystä tätä kokousta varten. Rukoustyötä tehtiin paljon ennen kokousta ja myös sen aikana. Huomasin vasta kokouksessa, miten paljon itselleni oli päässyt paineita kumuloitumaan tästä prosessista.  Kyse on kuitenkin seurakuntamme selviytymisestä ja sen toiminnan ja elinvoimaisuuden lisäämisestä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Kyyneleet nousivat silmiin, kun saimme myönteisen päätöksen. Itkua väänsin myös kiittäessäni edellistä valtuustoa hyvästä ja  hedelmällisestä yhteistyöstä viimeisen vuoden aikana. Suurin osa valtuustoa jatkaa, mutta nyt saatiin mukaan myös  sellaista vahvistusta, että uskallan pastori Jeffin  ohjeiden mukaisesti unelmoida suuria seurakuntamme tuleville vuosille.

 

Tällä viikolla starttasivat paastonajan soppahartaudet (Bread & Broth). Pidämme joka keskiviikko kaksikielisen keskipäivän hartauden, jonka päälle nautimme soppamestarimme Glenn Beckmanin valmistamia herkullisia keitoksia. Nämä ovat kotoisia ja yhteyttä lisääviä ihania keitaita keskellä viikkoa.

 

Kotirintamalla eletään Tuomaksen aliupseerikoulutusta Suomen päässä, Elsan keväthuumaa täällä ja meidän, vanhempien, vanhenemista. 😁 Oman muistin ja näön selkeä heikkeneminen, polvinivelet ja pelastusrengas vyötäröllä vaivaavat. Mutta silti kiitän, sillä niin opetti isän äiti, ”Kaupungin mummi” (asui Kalliossa, kun taas me ”maaseudulla” Paloheinässä). Häntä on myös kiittäminen siitä, että löysin tien kotiin!

 

Eläköön rukoilevat isoäidit!

Sinua siunaten,

Mia

Lent began already over a week ago but quieting down has not happened to me yet. Somehow, I find this happening every year. On the other hand, I am happy to say that I have a perfect peace in my heart and my mind is filled with gratitude. Our St. Andrew’s church gives me joy and makes me grateful, as there is continuous spiritual growth within it. We have a genuine will to increasingly reflect the grace of Christ, his face that radiates love, and to seek God’s Kingdom.

The highlights of February were the visit of Suomi Choir and its conductor Terhi Miiki-Broersman as well as the visit of Jukka Joensuu, our beloved former substitute pastor, and his wife.

Also, the evangelizing evenings held in our Fellowship Hall, the warm-spirited Sunday services at the church and Resthome, Preschool Chapel and the mid-week prayer meetings brought us joy and light.

In early March, the Midnight Sun festival was celebrated in Lake Worth. This year we were not an official participant there, other than sponsoring the Sunday morning gospel concert. Hopefully we can sponsor the same group next year, too!

This ensemble of Pontus J. Back & AMB also performed at a Shrove Tuesday concert at our church. They sure did not lack street cred! I already wrote about Pontus here last fall.  It is worth checking his mission and supporting him:

https://www.facebook.com/rokkipastori/  or  https://www.pontusjback.com/ .

The next day we entered Lent by dressing the altar in purple and by having a bilingual Ash Wednesday mass.

Last Saturday we had a Dream Leaders Workshop at the church, run by Jeff Linman, an experienced pastor and a man of Spirit. Jeff encouraged us to have dreams the size of God’s Kingdom, to expect much more than we dare and to have faith. Jeff gave a sermon on the same topics the following day at the mass preceding our annual meeting.

The annual meeting was challenging. We were faced with making important and big decisions. A professional working group had spent two years preparing a proposal for this meeting. Much praying took place before and during the meeting. Only at the meeting did I realize how much pressure I had been accumulating during the process. After all, it was a question of how our congregation could survive and safeguard its vitality over the next years and decades. I got tears in my eyes when we got a positive resolution. Nor could I hold them back when I thanked the outgoing Council for their good and fruitful cooperation during the past year. Most of the Council members stay onboard, but we now also got such re-enforcements that, following Pastor Jeff’s advice, I dare dream big for the coming years for our congregation.

This week we started our Bread & Broth lent services. We will have a bilingual mid-day service every Wednesday, on top of which we will enjoy delicious soups prepared by Glenn Beckman, our soup chef. These are warm and connection-building, wonderful oases in the middle of the week.

As regards our home front, Tuomas is going through his NCO training in the Finnish Army, Elsa is living through her youthful spring time here in Florida and we the parents are growing older. 😁 Deteriorating memory and eyesight, bad and painful knees and the life-saver at my waist keep bothering me. But I am still grateful as my grandma taught me to be. I also owe her for having found the way to home! Hurray to all praying grandmas!

Blessings,

Pastor Mia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkuvuotta Floridasta /Busy January 2019

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 😊

Tervetuloa myös tutustumaan nettisivuumme:

https://www.standrewsfl.com/

Tammikuu vilahti samaan malliin kuin joulukuukin.

Joulunaika loppui seurakunnassamme komeasti yhteisellä loppiaismessulla ja makaronilaatikkolounaalla, jonka jyväskyläläiset meille loihtivat. Suomessa tunnettu laulaja Jippu oli poikansa ja ystäviensä kanssa mukana messussa ja lounaalla. Illalla saimme sukeltaa Jipun upean äänen, koskettavan todistuksen ja Pyhän Hengen läsnäolon suloiseen syleilyyn paikallisen helluntalaisseurakunnan tiloissa.

Konsertti oli osa Valon ja ilon yhteiskristillistä toimintaa, joka jatkuu vireänä vielä maaliskuun lopulle. Tammikuun Valon ja ilon musiikki-illassa kuulimme ”fillarievankelista” Miika Aaltoa ja opetusillassa meille puolestaan puhui toisena fillarievankelistana tunnettu Sami Ettanen. https://www.youtube.com/watch?v=GwuZKPIAmlU

Mainioita puhujia molemmat. Samia saamme kuulla lisää kirkollamme  järjestettävissä ”Elä ja evankelioi-illoissa”, joiden tarkoitus on syventää henkilökohtaista ja kollektiivista uskonelämää sekä rohkaista jokaista jakamaan ilosanomaa omalla tavallaan.

Meillä on ollut todella mukavasti väkeä kirkolla joulun jälkeenkin. Erityismaininnan ansaitsee letkeä kansalaulumessumme tammikuun viimeisenä sunnuntaina. Hengelliset laulut raikasivat täydessä kirkossa tuttujen kansanlaulujen sävelmillä. Tunnelma on joka sunnuntai lämmin niin kirkkosalin kuin seurakuntasalinkin puolella.

Sama rakkauden ja välittämisen henki on ollu läsnä myös rukous-, lähetys- ja surupiireissä. Surupiirin kanssa teimme tammikuussa retken paikalliseen puistoon, jonne on istutettu puu poisnukkuneen piiriläisemme pojan muistolle.

Tammikuulle mahtui myös Eikka Grönin ja Marianne Mäenpään yhteiskonsertti diakoniatyömme hyväksi. Konsertin puuhanaisena toimi  Raija Sipinen, jonka vuosittaisia nimipäiväkahveja juotiin monen moisten suomalaisherkkujen saattelemina.

Seurakuntamme Aktiviteettitioimikunta on ollut nimensä  veroinen,  ja kirkolla on järjestetty useita info- ja luentotilaisuuksia. Lumilinnuille on ollut tarjolla tietoa paikallisista terveyspalveluista, ajokortti- ja vakuutuskäytänteistä ja verenpainettakin on saanut mittauttaa. Tässä kuussa on bussimatka Miamiin.  Itse nautin erityisesti ”Paavalin jalanjäljissä”- esitelmätilaisuudessa. Maailman matkaaja Timo Vainionpää näytti kuvia ja esitelmöi meille elävästi Turkin alueella sijaitsevista raamatullisista kohteista. Lisää Timon esitelmiä luvassa kesällä ja ensi talvisesonkina.

Meillä on myös tulevan kuukauden aikana tiedossa upeita konsertteja ja erityistapahtumia sekä seurakunnan vuosikokous.  Toivon, että seurakunta tekee yhdessä viisaita päätöksiä, joilla mahdollistamme sen elinvoimaisuuden tulevina vuosikymmeninä. Itselläni on vahva  usko siihen, että seurakunnallamme on jatkossakin erittäin merkittävä tehtävä alueen hengellisen hyvinvoinnin lisääjänä  ja ylläpitäjänä yhdessä muiden suomalaistoimijoiden kanssa.

Kotirintamallamme on kaikki hyvin, mistä iso kiitos taas Taivaan Isälle. Pojan varusmiespalvelus Suomesssa, Karjalan prikaatissa, on alkanut hyvin, vaikka vanha polvivamma vähän vihoittelikin aluksi. Olisi ollut hienoa päästä valojen vannomiseen mukaan, mutta etäisyys oli liian suuri.

Elsa lähtee hiihtolomalla käymään Suomessa ja luulenpa, että veljen yksiö kokee vierailun aikana  muodon muutoksen. 😊

Minä odotan omaa minilomaani, jonka pidän parin viikon kuluttua, kun rovasti Jukka Joensuu Kanadasta on täällä sijaistamassa. Jukka toimi meillä seurakunnassamme talvipastorina kahtena sesonkina ennen tuloani tänne. Häntä on kaivattu ja odotettu vieras täällä. Jukan ja Suomikuoron tänne tulon lisäksi odotamme tänne Jarkko Hautalan Blues-bandia yhdessä Pontus J. Backin kanssa pitämään meille unohtumatonta laskiaistiistain konserttia. Sen jälkeen edessä onkin paastonaika,  ja olen haastanut seurakuntamme yhdessä lukemaan/kuulemaa koko Raamatun läpi 40 päivän aikana. Kädet ristiin, että muutkin kuin pastori löytävät tiensä kirkolle tuona aikana.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Siu!

Mia

 

Busy times in the early year…

January went by as quickly as December.

Christmas time finished in style in our church  when we had a combined Epiphany mass and a Finnish macaroni casserole luncheon on top of it. The meal was prepared by our friends from Jyväskylä. Jippu, a singer  well-known in Finland, attended the mass and the luncheon with her son and friends. In the evening, we were able to immerse ourselves in her wonderful singing, touching testimonial and the presence of the Holy Spirit a the local Finnish Pentecostal church.

The concert was a part of the Light and Joy inter-denominational activity which still continues till the end of March. In the January Light and Joy music evening we heard Miika Aalto, a ”bike evangelist”, and in the study evening we listened to Sami Ettanen, another ”bike evangelist”.

Excellent speakers, both of them. We will be able to listen more of Sami in the ”Live and Evangelize evenings”. Their purpose is to deepen one’s personal and collective faith as well as to encourage everyone to spread the Gospel in her/his own way.

We have had nice turnouts at the services also after Christmas. Our relaxed folk song mass on the last Sunday of January deserves a special mention. Spiritual songs with familiar melodies blared in the full church. The atmosphere both in the sanctuary and the fellowship hall has been warm on all Sundays.

The same spirit of love and care has prevailed in our prayer, missionary and grief groups. In December, the grief group made an excursion to a local park where a tree has been planted to commemorate a deceased son of our group member.

In December, we also had a joint concert by Eikka Grön and Marianne Mäenpää in support of our charitable work. The mastermind behind the concert was Raija Sipinen whose annual name day celebration was filled with many Finnish delicacies.

Our Activity Committee has lived up to its name, and we have had many information and lecture events at the church. Snowbirds have been offered information about local health services, drivers licences, insurance policies, and we have even had blood pressures measured.

This month, there will be a bus tour to Miami. I myself was particularly fascinated by ”In St. Paul’s Footsteps” lecture. Timo Vainionpää, a world traveller, showed slides and spoke colorfully about Biblical sites in Turkey. We can expect more of Timo’s presentations in summer and during the winter season.

We can also look forward to wonderful concerts and special events during the coming month, as well as to the annual meeting of the congregation. I do hope that the congregation will make wise decisions in order to maintain its sustainability in the future. I myself strongly believe that our chuch will have a significant role in contributing to and maintainining of to the spiritual wellbeing in our area, together with other Finnish actors.

I am looking forward to my mini vacation which I will have in two weeks when Reverand Jukka Joensuu from Canada will serve as my substitute. Jukka acted as our pastor during the two winter seasons before my arrival here. He is a long-awaited and welcome visitor here.

My homefront is doing fine, for which we are grateful to our Heavenly Father. My son Tuomas’ military service in Karjalan Prikaati (Karelian Brigade) in Finland started out great, despite his old knee problem resurfacing for a while. It would have been wonderful to witness his oath-taking ceremonies, but the distance is too much.

Elsa will travel to Finland during the winter break and I have a feeling that her brother’s one-room apartment might get an overhaul during the visit.

Till next time, may God bless you,

mia

Joulua, joulua, joulua 2018! / Christmas Carols, Christmas Concert etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Muutama blogi sitten iloitsin siitä, että olimme aloittamassa yhteistyötä Fort Lauderdalen suomalaisyhteisön, tai paremminkin sitä luotsaavan FinnsConnect-järjestön kanssa.

Tapasimme heitä pienellä porukalla Norjan merimieskirkolla paria päivää ennen etukäteen suunniteltua joulutapahtumaa. Silloin vasta kuulin, että Norjan pastori Audun, joka alla kuvassa yhdessä Kotikirkon Markon ja minun kanssa, on perheineen palaamassa Norjaan. Häntä tulee ikävä.

Lauantai-iltapäivä oli yhtä juhlaa. Väkeä oli Merimieskirkon  kappeli pullollaan ja osa joutui jäämään kahvion puolelle. Lasten Lucia-kulkue oli tietysti tapahtuman kohokohta. Lauloimme kauneimpia joululauluja  Mikan ja Suvi-Katriinan johdolla. Minä pidin hartauspuheen ja Kotikirkon Marko ja Veikko hoitivat alku- ja loppurukoukset. FinnsConnectin Kati & Co. ja heidän edustamansa yritys tarjosivat jouluglögit ja pikkupurtavaa tapahtuman päätteeksi. Nyt voi todeta, että tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa ja kehittää.Meillä oli myös Lucia-kulkue omalla kirkollamme. Santa Lucia helähti kolmella eri kielellä joulukonserttimme aluksi. Mika-kanttori oli koonnut meille hienon ja monipuolisen kokonaisuuden erilaisia musiikki- ja lauluesityksiä. Kaiken kaikkiaan ilta oli korkeatasoinen, eikä tasosta tingitty konsertin jälkeen seurakunnan yhdessä kuorolaisten kanssa järjestämillä glögeilläkään.

 

Kauneimmat joululaulut vetivät perinteisesti kirkkosalin täyteen, vaikka ei meillä muutoinkaan ole kirkkokansasta ollut adventinaikaan puutetta. Joulun odotus saa ihmiset käymään kirkossa normaalia enemmän, mikä on hieno juttu! Saimme suostuteltua jo viime vuonna Kauneimmat joululaulut juontaneen,  Floridan laulumiesten johtajan, Keijo Räikkösen jälleen vetovastuuseen tilaisuudesta. Keijon rautainen ammattitaito näkyi ja kuului niin spiikeissä, kuin upeassa laulun johdossakin.

Olemme erittäin kiitollisia Floridan laulumiehille ja Keijolle heidän palvelualttiudestaan. Sillä niin joulu- kuin koko talvisesonkikin on heille todella kiireistä aikaa, varsinkin kun kuoro viettää helmikuussa 50-vuotisjuhliaan. Samoin kiitämme monivuotisia yhteistyökumppaneitamme K.K. Car Co., Coastline Realty ja tietysti AnneChef, jotka tarjosiva tortut konsertin jälkikahveille.

Joulukuun parhaimpiin tapahtumiin kuului meidän kirkon leikkikoulun joulukirkko- ja joulujuhla. Joulujuhlassa lapset lauloivat vanhemmille ja sukulaisille ja juhlassa kävi myös pukki paikalla. Alla muutaman kuva kirkkosalin lauluhetkestä.

Lasten joulukirkossa pääsimme paimenten matkaan kedolle ja sieltä sitten tähteä  seuraten seimen luo Beetlehemiin. Matka oli jännittävä, mutta kaikki pääsivät perille ja saivat vielä Jeesus-vauvalta lumiukkopiparit kotiin viemisiksi. Kanttori muuntui oivaksi  Joosefiksi, toimistopäälliköstä tuli Maria ja luottohanuristista Paavo-paimen. Minä sain juontaa ja toimia enkelinä :D.

Sitten joulu koitti. Ensin joulurauha julistettiin asiaan kuuluvin menoin Bryant-puistossa ja jouluaaton iltana meillä oli todella kaunis ja koskettava Candlelight Service, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvia.

Jouluaamun messua vietti kanssamme lähemmäs parisataa henkeä ja moni heistä jäi myös joulukahveille, jotka järjestettiin nyt kirkolla ensimmäistä kertaa. Oli niin mukavaa kuin keittiöllä hääri joukko nuoria auttamassa. Kiitos Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa ja Tuomas! John ja Mirjam Konkola tekivät ison työn jälkien korjauksen kanssa, kiitos heille ja kaikille muillekin auttaville käsille ja nopsille jaloille. Uskon, että ensi vuonnakin pidämme jouluaamun kahvitilaisuuden lohi- ja sillileipineen ja pienine makeineen.

Joulun paras uutinen evankeliumin lisäksi on se, että seurakuntamme saavutti  joulukeräyksen tavoitteen. Saimme myytyä kirkkosalin joulukuusen täyteen pikku-taloja, jotka kuvasivat keräyksen kohdetta, uutta kotia köyhälle perheelle Karibian saarilla. Talon kustannukset saatiin kasaan ja yksi seurakuntalainen sai sydämelleen lahjoittaa keräämämme summman päälle varat toiseen taloon. Ts. St. Andrew’s- joulukeräys tuottaa tulevana vuonna kahdelle perheelle kunnon kodin ja antaa mahdollisuuden uuteen elämään.  Tämä oli monille meistä se joulun paras lahja.  Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos myös ornamettien askartlelujoukolle sekä koristeita tunnollisesti eri tilaisuuksissa myyneelle Merja Hulkkoselle.

Sitten siirrymmekin vuoden päätöspiknikille. Yhteiskristillinen, jo traditioksi muodostunut (2. kerta jo!) piknik John Prince-puistossa yhdessä Kotikirkon kanssa keräsi lähes kaksisataa kävijää. Ruoka riitti, kiitos Kotikirkon Sinikan hyvän arviointikyvyn. Meidän seurakunnalla oli musiikki- ja lettuvastuu.  Kiitos Merjan Hanuripartiolle ja esilaulajille, Matille ja Tuulalle.

Onneksi olimme Mikan ja Mariannen kanssa paistaneet kirkon keittiöllä reilusti yli sata lettua valmiiksi – ja onneksi saimme  lopputaikinan ja paistamisen kanssa apua, muuten olisi moni osa piknik-väestä jäänyt lettua vaille. Kiva, rento lopetus vuodelle hyvässä yhteishengessä!

Koko joulukuun on ollut kova kiire normaalitoimintojen pyöriessä kaiken kivan jouluhässäkän rinnalla. Kaikesta on kuitenkin selvitty riittävän hyvin. Perhe on nähnyt äitiä vähän, mutta se oli odotettavissa. Enemmän aikaa olisin itse viettänyt mielelläni poikamme Tuomaksen kanssa hänen reilun viikon vierailunsa aikana, mutta onneksi on Facetime ym.

Joulupäivänillan ja Tapaninpäivän vietimme tiiviisti yhdessä, seuraavaksi perheemme on ehkä koolla ensi kesänä. Pidetään toisitamme huolta, se on tärkeintä.

Siunaavin ajatuksin,

Mia

 

CHRISTMAS 2018

A few blogs ago I expressed my joy over the fact that we were launching co-operation with the Finnish community in Fort Lauderdale, or rather with FinnsConnect organization there.

We met them with a small group at the Scandinavian Center a couple of days before  a planned Christmas event. Only then did I hear that Pastor Audun of Norway , pictured here with Marko of Kotikirkko and myself, is returning to Norway with his family. We will miss him.

Saturday afternoon was a one big celebration. The Chapel of the Center was full and a few had to sit at the café with a view to the sanctuary. The children’s Lucia procession was, of course, the highlight of the event. We sang Christmas carols, accompanied by Mika and Suvi-Katriina. I delivered the Christmas message  and Marko and Veikko from Kotikirkko led the prayers. Kati & Co. of FinnsConnect and the company they represented served Christmas glogg and hors-douvres at the end of the event. We now can conclude that it is worth our while to continue and develop our cooperation.

We also had a Lucia procession at our church. Sancta Lucia aired in three languages at the beginning of our Christmas concert. Cantor Michael had assembled us a beautiful and versatile program of songs and instrumental pieces. All in all, the evening was of a high quality and this quality was kept also at the glogg reception organized by the congregation and the choir together after the concert.

The Finnish Christmas Carol Sing Along, in tradition, drew  the church full, and nor did we have any lack of attendance during the Advent period as a whole. Waiting for Christmas makes people to attend church services more than normally, which is a good thing! As in last year, we were able to convince Keijo Räikkönen, the leader of Floridian Malesingers, to act as the MC of the event. Keijo both lead the event with his professional speaks as well as with his excellent conducting of singing. We are very grateful to him and to Floridian Malesingers for their willingness to serve. Especially since the Christmas season – and the entire winter season – is extremely busy time for them, particularly now that the choir celebrates its 50th anniversary in February.

The pre-school Christmas service and party belong to the best events of our December. Children of the school sang for their parents and family members and even Santa Claus came to visit. Please find in the Finnish text some pictures of the singing in the sanctuary as well as the Christmas Chapel…

Where the children were able to join the shephards to the pasture and from there, following the star, to the manger in Bethlehem. The journey was exciting, but everyone made it and was rewarded by baby Jesus giving them gingerbread cookies to take home. Our cantor transformed into an able Joseph, office manager into Maria and our trusted accordionist into an old shepherd. I was honored to act as the MC and an angel. 😊

Then came Christmas. We had a really beautiful and touching Candlelight Service on Christmas Eve, but I do not, unfortunately, have any pictures of it. The Christmas morning mass was attended by some 200 people and many stayed over for the Christmas coffee which was served now for the first time. It was so nice to have a group of young people helping out in the kitchen. Thank you Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa and Tuomas! John and Mirjam Konkola did a big job in cleaning out afterwards, thank you to them and the other helping hands and quick feet! I believe we will serve coffee with herring and salmon sandwiches as well as with small sweet bites also next year.

The best Christmas news, besides the Gospel, was that our congregation reached its target for Christmas Charity Project. We were able to fill our Christmas tree with paper house ornaments which symbolized the object of our fund raisinig, a house for a poor family in the Caribbean. The costs of the house were raised and one parishioner enriched her heart by donating a matching amount for another house. In other words, the St. Andrew’s fundraising facilitates the construction of two proper homes for two families who thus get a chance for a better new life.

For many of us this was the best gift. A warm thank you to all who participated and a thank you also to the group that prepared the ornaments and to Merja Hulkkonen who so diligently sold the ornaments at various events!

We then move on to our year-end picnic. Our cross-denominational, already traditional (second time!) picnic in John Prince park together with Kotikirkko drew close to 200 attendees. Food was sufficient, thanks to Sinikka’s (from Kotikirkko) good ability to estimate the need. Our congregation had the responsibillity for the music and the Finnish pancakes. Fortunately we had pre-cooked with Michael and Marianne over 100 pancakes beforehand – and fortunately we were aided by more skilful individuals with the preparation of the dough and cooking of the pancakes. If not, many might have missed their pancakes. A great, relaxed way to end the years, in a wonderful spirit of cooperation!

We have been very busy all December. Despite it, we have made it pretty well. My family has not seen much of their mother, but that we knew ahead of the time. I would have preferred to spend more time with our son Tuomas during his one-week plus visit, but fortunately there is Facetime, etc. We spent the Christmas Day evening and Boxing Day closely together. The next time our entire family will see other will be in summer.

Let us take care of each other. That is most important.

 

Rock for Jesus, First Advent Sunday with Confirmation etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 

Marraskuusta tuntuu olevan pieni ikuisuus – ja onkin. Yritän vielä ehtiä  vuoden 2018 puolella tällä aikavyöhykkeellä saada  tämän ”raporttini” valmiiksi.

Viimeisessä blogissa oli kuulumisia marraskuun alkupuolelta, jatkan nyt marraskuun lopulta ja Kiitospäivän viikonlopusta. Tuona sunnuntaina vietimme kirkolla juhlaa lumilintujen ja uusien jäsenien kunniaksi.

Muutama vuosi sitten kirkkomme sai Florida-Bahama-hiippakunnan piispalta erityisluvan  seurakuntajäsenyyttä koskien. Me voimme nyt ottaa täysjäseniksi täällä osan vuotta viettäviä Suomen ja Kanadan kansalaisia ilman, että heidän täytyy erota kotimaansa kirkosta. Amerikassa ei yleensä yhdellä kertaa voi kuulua kuin yhteen seurakuntaan. Viime vuoden aikana jäsenmäärämme nousi reilulla kymmenellä prosentilla ja nyt meillä on listoilla noin parisen sataa seurakuntalaista.

Jokainen kirkkomme ovista sisään astuva on kuitenkin meille tärkeä, olipa jäsen tai ei. Toivon, että kaikki voisivat tuntea yhtälailla itsensä tervetulleiksi ja huomioiduksi kaikissa tilaisuuksissamme.

Kaiken kaikkiaan lumilintujen ja uusien jäsenten sunnuntai oli mieleenpainuva monella tapaa. Siihen mahtui Esko Airikan upeaa laulua, Erja ja Helge Monosen musiikkiesitykset, monipuolista kirkkomusiikkia sekä uusien jäsenten huomioiminen pienellä lahjalla kirkkokahvien lomassa.

Seuraavana viikonloppuna olimme jo siirtyneet joulukuun puolelle. Lauantai-iltapäivän vietimme kirkolla ”Rock for Jesus”-teemalla. Tatuointien peittämä, parrakas rantahurri (miehensä itsensä käyttämä nimitys 😊) ja taitava muusikko sekä evankelista Pontus J. Back oli  kertomassa omasta uskostaan sanoin ja sävelin. Tunnelma oli letkeä ja lämmin. Jäämme odottamaan Pontuksen paluuta tälle mantereelle ensi maaliskuussa.

Sunnuntai alkoi ensimmäisen adventin perinteisissä tunnelmissa. Hoosianna-hymni soi molemmissa aamun messuissa ja  vielä kertaalleen Lepokodilla iltapäivän ehtoollisjumalanpalveluksessa. Alla kuva myös Hannu Halosesta, joka jälleen tuli soittamaan Hoosiannaa kanssamme komeaäänisellä baritonitorvellaan. Lepokodin messussa kuulimme Manu Haaksio kannelta. Soittimen ääni vei monen paikalla olijan ajatukset lapsuuden jouluihin.

Erityisen juhlavaksi adventinajan aloituksen teki englanninkielisen messun yhteydessä vietetty konfirmaatiojuhla.

Kaarlo, Kassidy ja Janne olivat jaksaneet sitkeästi käydä kirkolla kerran kuukaudessa viettämässä sunnuntai-iltapäiviään viimeisen puolentoista vuoden ajan. En tiedä, minkä verran Katekismuksen opetuksista jää pitkässä juoksussa nuorten päähän, mutta  me opettajat (Sarai ja minä) olemme tyytyväisiä, jos he ymmärtävät oman ainutlaatuisuutensa ja muistavat kuinka paljon Jumala heitä rakastaa.

Samaan aikaan nuorten kanssa konfirmoitiin Suvi-Katriina ja Brian, joiden mukanaolosta toiminnassamme olemme saaneet iloita jo vuoden päivät. Onnea vielä teille kaikille ja suurta siunausta uskon ihmeelliselle taipaleelle!

Seuraavalla viikolla vietimme Suomen 101. itsenäisyyspäivää kirkkojuhlassa, jonka  järjestivät  Suomalaiset veteraanit Amerikassa- järjestö puheenjohtajansa  Hans Nyholmin johdolla hänen vaimonsa Mirjan juontaessa tilaisuus.

Perjantaiaamuna starttasimme Tapanin kanssa nostalgiamatkalle maan pääkaupunkiin. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt D.C.:ssa sitten Suomeen muuttomme v. 2010. Siksikin olimme äärettömän ilahtuneita, kun sain kutsun  pitämään joulujumalanpalvelusta Suomen suurlähetystöön, mikä  antoi meille hyvän syyn lähteä matkaan.

Majapaikaksi olimme valinneet Georgetownin sydämessä sijaitsevan 7-huoneisen pikku-hotellin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Ensimmäisen matkapäivän ohjelmaan kuului metroseikkailu vanhoille kotikulmille.   Selviydyimme haasteesta ja päädyimme Bethesdan asemalle, joka oli Chevy Chasessa sijaitsevan silloisen vuokratalomme lähiasema.

Kyllä oli mukavaa kävellä tätä aikoinaan pyöräillen, sauvakävellen 😊 ja jopa murtsikaa hiihtäen tutuksi tullutta Capitol  Crescent Trailia Bethesdan keskustasta vanhalle kotitalolle. Siellä se oli paikallaan. Pihasta oli pätkäisty kaksi kahdeksasta kirksikkapuusta, muuten kaikki  näytti olevan ennallaan.

Ilta alkoi jo hämärtää ja suuntasimme samaa tietä takaisin Bethesdan keskustaan. Päädyimme vanhaan tuttuun Jaleos-kantaravintolaan, missä nutimme loistavan tapas-illallisen. Illan päätteeksi otimme metron takaisin keskustan Dupont Circlelle, mistä kävellen hotelliin. Memory Lane indeed!

Lauantaina hyppäsin Uber-kyytiin ja hurautin Virginian puolelle Arlingtoniin, jossa Marketta-ystävä oli järjestänyt meidän naisten raamattupiirin muistelulounaan. Voi sitä iloa! Mikä voimavara ja pelastusrengas tämä naisporukka onkaan ollut minulle viimeisen kahdentoista vuoden ajan. Kiitos siskot, myös te, jotka ette päässeet paikalle!❤

Sunnuntain kohokohtaa ei tarvitse arvailla. Suomen suurlähetystö on tullut meille molemmille monista eri syistä kovin rakkaaksi. Olen niin kiitollinen, että sain toimittaa täällä jouluhartauden, edellisestä ollen yhdeksän vuotta.

Minulle oli erityisen merkityksellistä, että kanttori Stefan Brodd pääsi soittamaan hartauteen. Stefan tai Steve on palvellut suomalaista seurakuntaa muun työnsä ohessa D.C.:ssa jo vuosia. Hän oli minulle rakas ja luotettava työtoveri  ja ystävä kaikkien Washington-vuosiemme ajan. Toivottavasti vielä polkumme risteävät!

Alla vielä muutamia kuvia kivasta tapaamisesta vanhan ystäväni Kirsin kanssa sekä kanttori-Mikan orkesterin syyskonsertista ja meidän työtiimistä, eli Saraista ja Mikasta. On ollut valtava siunaus saada tehdä töitä heidän kanssaan menneenä syksynä. Rukous siivittää yhteistyötämme ja se on aistittavissa toimiston ilmapiirissä.

Ja pikaiset perhekuulumiset: Elsan Kiitospäivä meni AJ:n  laajennetun perheen kanssa Key Largossa. AJ on asunut koko elämänsä valtameren rannalla ja onneksi myös Elsa viihtyy vedessä ja veneellä, joten nuorilla riittää yhteistä tekemistä.

Tapsan kanssa kerettiin viimeisen kahden kuukauden aikana yhdessä kerran golffaamaan ja pari kertaa syömään. Tuomas lensi tänne jouluksi, mitä olin odottanut koko syksyn, mutta siitä lisää pikapuoliin ilmestyvässä jatko-osassa.

Vuosi on vaihtunut nyt Suomessa, täällä vielä reilu tunti uutten vuoteen. 🙂 Kerkesin siis!

Rauhaa, iloa ja lepoa meille kaikille tulevana vuonna!

Mia

ROCK FOR JESUS, CONFIRMATION & THE BEGINNING OF ADVENT

It seems like a small eternity since November – and it is. I am trying to finish this ”report” during 2018 in our time zone.

My latest blog dealt with events in early November. I am now continuing from late November and the Thanksgiving weekend. We celebrated snowbirds and new members during that weekend.

A few years ago, our congregation got a special permission from the Florida-Bahamas Synod bishop concerning our membership criteria. We now can accept as full members citizens of Finland and Canada who spend only a part of their year here without having them resign from their home country churches. In America, one can only belong to one church at a time. Our membership increased my some ten percent last year and now amounts to a couple of hundred.

Everyone who enters through our church doors is important to us, however, no matter whether she or he is a member or not.  I hope that all people would feel themselves welcome and well received in all of our events.

All in all, the Sunday service of snowbirds and new members was memorable in many ways. It included wonderful singing by Esko Airikka, music by Erja and Helge Mononen, versatile church music as well as presenting our new members with a small gift during the coffee social.

During the next weekend, we already were in December. We spent the Saturday afternoon at the church following the ”Rock For Jesus” theme. Pontus J. Backman, a bearded and tattooed ”Rantahurri” (a somewhat deragotary name, used by Pontus himself, for a Swedish-speaking Finn from the coastal regions of Finland), a great musical talent and an evangelist, told us about his faith with his songs. The atmosphere was relaxed and warm. We are waiting for Pontus to return to this continent in March.

The Sunday started in the traditional Advent way. ”Hosianna” was sung in both church services and again in the afternoon service at Rest Home. Below you can find a picture of Hannu Halonen who played ”Hosianna” with us with his euphonium. At the Rest Home service we also heard Manu Haaksio play his Finnish zither (kantele). The sound of his instrument took the thoughts of many listeners to childhood Christmases.

The beginning of Advent was made particularly festive by the Confirmation ceremony at the English service.

Kaarlo, Kassidy and Janne had endured Sunday afternoon attendances at the church once a month during the last year-and-a-half. I am not sure what they could memorize from the Cathecismus in the long run, but we the teachers (Sarai and myself) are happy, if they could understand their own uniqueness and how much Jesus loves them.

Suvi-Katriina and Brian, whose participation in our activities we had enjoyed for a year, were also confirmed with the kids. Good luck to all of you, and may your wonderful journey of faith be blessed!

The following weekend we celebrated the 101th Independence of Finland in a church event which was organized by the Finnish Veterans in America, led by Hans Nyholm, their chairman.

On Friday morning, Tapani and I started our nostagia trip to the capital. Neither of us two had visited D.C. since we moved from there in 2010. We were therefore extremely delighted when I received an invitation to lead the Christmas worship service at the Finnish Embassy, which gave us a reason to make the trip.

We had chosen an idyllic seven-room boutique hotel in the heart of old Georgetown as our accommodation. This turned out to be a winner.

A metro adventure to our former home was a part of our first day. We cleared the challenge and ended up at the Bethesda station which was the nearest station to our former rental house in Chevy Chase.

Was is it ever so fun to walk from downtown Bethesda to our former home along the good old Capitol Crescent Trail where we used to bike, Nordic walk and even cross-country ski! There it stood as before. Two of the eight cherry trees in the yard had been felled, otherwise everything was as before.

It was already getting dark when we headed back to Bethesda the same way we came. We ended up in Jaleo, our favorite restaurant where we enjoyed an excellent tapas dinner. After that we closed the night by taking the Metro to Dupont Circle and walked to our hotel. Down the Memory Lane, indeed!

On Saturday, I picked an Uber ride and swirled to Arlington, Virginia, where my friend Marketta had organized a reunion lunch for our women’s Bible study group. Oh, what joy! What a resource and life preserver this group of women has been to me during the last twelve years! Thank you sisters, also the ones who could not make it this time!

There is no guessing about the highlight of the Sunday. The Embassy of Finland had become very dear to both of us over the years. I am so grateful for having been given the chance of delivering the Christmas worship service there. The previous one was nine years ago.

It was particularly meaningful to me to have Cantor Stefan Brodd to play at the service. Stefan, or Steve, has served the Finnish congregation in D.C. already for years alongside his main job. He was a dear and trusted colleague for me during all our Washington years. I am hoping that our paths will cross again.

In the third last set of pictures above you can find a few pictures from a rendez-vous with my old friend Kirsi as well as from the fall concert of the orchestra of Michael, our Cantor. It has been a huge blessing to work with Michael and Sarai during the past fall. Our work has been carried by prayers and it shows in the office atmosphere.

A quick glance at our family: Elsa spent Thanksgiving with AJ’s extended family in Key Largo. AJ has lived all his life by the ocean and, fortunately, Elsa also likes water and boats, so the kids have much to enjoy together.

I found the time for one semi golf round and a couple of private dinners with Tapsa during the past month. Tuomas flew over for Christmas, something that I had eagerly waited for all fall. More on Christmas in my next blog.

Wishing you a Happy New Year!

Pastor Mia

 

 

Marraskuun puoliväli / Mid-November News

Please scroll down for the text in English 

Apua, kohta vietetään Suomessa pikkujoulua!

Täällä ensimmäiset tekokuuset ilmestyivät kauppoihin syyskuun lopulla. Väliin mahtui karmiva Halloween-hömppä. Nyt joulukrääsän lisäksi vievät vielä viikon verran kauppojen hyllytilaa  erilaiset sadonkorjuuaiheiset kiitospäiväkoristeet. Paljonhan toki meillä onkin kiitoksen aiheita, mutta yksi  niistä ei ole tämä järjetön kerskakulutuskulttuuri.

(Kuvat alla leikkikoulun hilpeistä Halloween-juhlista, joihin pääsi mukaan myös leikkikoulun opettajan Karenin lemmikkipython / Pics from Preschool Halloween celebration with a guest python owned by Miss Karen 😊 )

 

Meidän seurakuntamme mm. kiittää kaikista loistavista puhujista, jotka ovat vierailleet kirkossamme viimeisen  puolentoista kuukauden aikana. Syyskuun puolella saimme kuulla Venäjän lähetystyöhön kutsutun Hans Nyholmin saarnaa. Englanninkielisellä puolella puhui teologiaa opiskellut kristillisen media- ja musiikkialan osaaja Tuomo Karvonen.

 

Eläkkeellä oleva ELCA:n pastori Richard Zuber kävi viehättävän Eileen-vaimonsa kanssa meillä lokakuun puolessa välissä. Pastori piti käsinukkensa Theon kanssa mieleenpainuvan saarnan armosta.  Richard, Eileen ja Theo nähdään seuraavan kerran kirkossamme sunnuntaina, 9. joulukuuta.

 

Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina vietimme pyhäinpäivän yhteistä musiikillista palvelusta, jossa oli puhumassa pastori Bob Berger. Hän kertoi edustamansa Food for The Poor-järjestön tärkeästä avustustyöstä Karibian maissa ja seurakuntalaiset saivat myös mahdollisuuden avustaa toimintaa. Jumalanpalveluksen musiikista vastasi Mika-kanttorin kokoama taitava muusikko- ja laulajakaarti. Oopperalaulaja Anna-Lisa Jakobssonin kaksi sooloa kruunasi palveluksen, jonka päälle nautimme yhteisen lounaan seurakuntasalissa.

 

 

Viime sunnuntaina saimme vieraita Suomesta. Kristillinen muusikko, lauluntekijä, liikemies ja kirjailija Risto Huvila oli Floridassa käymässä yhdessä museonjohtaja Peter Didrichsenin kanssa. Risto piti kirkossa vaikuttavan ja mielenkiintoisen puheen, minkä lisäksi saimme nauttia hänen oivallisesta soitostaan ja laulustaan. Risto ja Peter esiintyivät ja luennoivat viikonlopun aikana myös helluntalaisella Kotikirkolla Riston kirjoittaman kirjan ”Israelin ihme ja presidentti Truman” tiimoilta.

 

Lokakuussa käynnistyi jälleen yhteiskristillinen Valon ja ilon toiminta Kotikirkolla järjestetyllä piknikillä. Tilaisuudessa puhui ja lauloi rock-evankelista Pontus J. Back, jonka todistuksesta ei puuttunut katu-uskottavuutta. Kotikirkon vapaaehtoiset vastasivat pikinikin herkullisista eväistä. Tarjolla oli mm. A-luokan grillimakkaraa ja muurinpohjalettuja. 😊 Kenelläkään ei jäänyt näistä juhlista vatsa kurnimaan.

 

Vietimme Valon ja ilon ensimmäistä opetusiltaa pian pikinikin jälkeen. Kotikirkolle täksi kaudeksi vapaaehtoistyöhön tullut pastoripariskunta Veikko ja Kerttu-Kaarina Kokkonen isännöivät iltaaa. Veikko puhui aiheesta ”Armon lähteellä”. Sanoman syvällisyys ja henkilökohtaisuus kosketti ja ravitsi kaikkia kuulijoita. Iloitsemme yhdesä kotikirkkolaisten kanssa Kokkosten kutsumuksesta palvella Floridan suomalaisyhteisöä.

 

Töistä ei täällä ole pulaa. Siksi olen äärettömän kiitollinen kaikille, jotka osallistuiva kirkkomme talkoisiin menneenä lauantaina. Talkoiden päätteeksi söimme yhteisen lounaan (kiitos Mirjam Konkolalle maittavasta lasagnesta!) sekä vietimme aikaa dioja katsellen ja laulaen.

 

Kaikki työ on mielekästä, mutta erityisesti iloitsen, kun sain menneellä viikolla jälleen saatella yhden nuoren parin kristillisen avioliiton satamaan. Siunatkoon Taivaan Isä tätä vastavihittyä pariskuntaa heidän yhteisen taipaleensa jokaisena päivänä!

Siunausta tarvitsen minäkin. Rakastan työtäni niin paljon, että välillä lepo jää turhan lyhyeksi. Jouluna onneksi laitamme kirkon välipäiviksi kiinni. Yksi toinen jouluun liittyvä kiitosaihe on se, että sain kutsun  pitämään Suomen suurlähetystön jouluhartautta Washington D.C.:n. Edellisestä kerrasta on aikaa yhdeksän vuotta. Odotan kovasti vanhojen ystävien, erityisesti rakkaiden raamattupiiri-siskojen, näkemistä. Alla kuva meistä “tytöistä” kymmenen vuoden takaa sekä toinen kuva pääsiäiskirkostamme.

 

Kotirintamalla uutisia ovat Elsan saama ajokortti (ja sen myötä 100% kohonnut vakuutusmaksu) ja pari päivää sitten vietetty isänpäivä, jota juhlistimme seurakunnalta saamallani ravintolalahjakortilla. Omaa Eki-isää on ikävä. Onneksi sentään kerkesimme soittelemaan sunnutaina työtehtävieni lomassa. Omien lasteni isä, Tapani, joutui tällä kertaa tyytyä viettämään juhlapäivää minun ja Elsan, yhden neljästä valtavan upeasta lapsestaan, kanssa.

 

Siunattua adventin odotusta,

Mia

My blog at mid-November

Help, we are soon celebrating Little Christmas in Finland! Here in Florida, the first fake Christmas trees appeared in stores already in September. In between, we had the horrible Halloween folly. Store shelves will now also be filled with Thanksgiving decorations for another week. We do have a lot to be grateful for, but this senseless consumerism is not one of them.

Our congregation is grateful for the several excellent speakers who have visited our church during the last six weeks. At the end of September, we had a chance to hear Hans Nyholm who has received a call to Russian missionary work. On the English side, we had Tuomo Karvonen speak. He is an expert in Christian media and music and has studied Theology.

Richard Zuber, a retired ELCA pastor visited us in mid-Ocober with his lovely wife Eileen. He gave a memorable sermon on grace with his puppet Theo. We will see Richard, Eileen and Theo again in our church on Sunday, December 9.

On the first Sunday of November we celebrated the first combined service of All Saints Day with pastor Bob Berger delivering the sermon. He told us about the important Caribbean aid programs of Food for the Poor, the organization that he represents, and our parishioners were given the opportunity to contribute to its activities. The music of the service was provided by a group of talented musicians and singers, led by our cantor Mika. The songs by opera singer Anna-Liisa Jakobsson crowned the event on top of which we enjoyed a luncheon in the Fellowship Hall.

Last Sunday, we had visitors from Finland. Risto Huvila, a Christian musician, song-writer, businessman and author, was in Florida with Peter Didrichsen, a museum director. Risto gave an impressive and interesting speech in the church, in addition to which we were able to enjoy his skillful piano playing and singing. Risto and Peter gave presentations during the weekend also at Kotikirkko, centered around Risto’s book ”The Miracle of Israel and President Truman”.

In October, we relaunched the cross-denominational ”Light and Joy” activities with a picnic at Kotikirkko. The rock evangelist Pontus J. Back spoke and sang at the event. His testimony sure did not lack in street-cred. Volunteers from Kotikirkko were in charge of the delicacies of the picnic. We were served grilled sausages and ”muurinpohjalettuja”, Finnish crepes cooked in a big cast-iron pan. For sure, no-one left the picnic with an empty stomach.

We held the first Joy and Light lecture night soon after the picnic. Veikko and Kerttu-Kaarina Kokkonen, who work as Kotikirkko volunteers during this season, hosted the evening. Veikko spoke about wells of grace. The depth and the personal approach of his message touched and nourished all listeners. We take delight with Kotikirkko members in the Kokkonens’ call to serve the Finnish community in Florida.

There is no shortage of work here. Therefore, I am infinitely grateful to all who participated in our work party (”talkoot”) last Saturday. After all the  work, we shared a lunch (thank you, Mirja Konkola, for your tasty lasagne!) and spent time watching slides and singing together.

All work is meaningful, but last week I took special delight in being able to escort one young couple to the haven of the holy Christian matrimony. May our Holy Father bless this young couple, married on a beach in Miami, during every day of their common journey!

I also need blessings. I love my work so much that occasionally my rest remains too short. At Christmas time, we fortunately close our church between Christmas Day and the New Year. Another reason for gratitude at Christmas time is that I was invited to deliver the Christmas Mass at the Finnish Embassy in Washington D.C..  I last did that nine years ago. I so look forward to seeing old friends, especially my dear Bible study group sisters.

On the home front, the latest news relate to Elsa getting her driver’s license (and our insurance premiums going up with 100% 😒) and the Finnish Fathers’ Day. I miss my dear father in Finland. Fortunately, we were able to talk in between my work duties on Sunday. Tapani had to be satisfied with celebrating the day with me and Elsa, the youngest of his four wonderful children.

Have a blessed Thanksgiving!

Mia

 

 

 

 

 

Saldo syyskuulta – September Balance

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Picture: Rodney Paavola

Kahdeksantoista vuotta sitten syyskuussa St. Elisabethin sairaalassa Brysselissä tyttäremme tuli maailmaan sellaisella vauhdilla, että synnytyslääkäri Puttemans juoksi ovelta vihreä kaapu vain puoliksi päällä ottamaan lapsen vastaan. Toki paikalla oli hoitaja ja synnytysekspertti Elsan isä 😊, joten hätää ei ollut missään vaiheessa.

Elsan virallisesti 1. kouluvuosi vierähti D.C.:n kansainvälisessä ranskalaisessa koulussa ja viimeinen, senior-vuosi täällä Floridassa. Väliin mahtui kuusi vuotta Helsingin ranskalaisessa koulussa ja yksi vuosi Munkkiniemen lukiossa. Nyt Elsa suorittaa viimeisiä Suomen lukion kursseja täältä etänä netin välityksellä ja  nauttii olostaan.

Varsinainen 18-vuotissyntymäpäivä meni ystävien kanssa, mutta meidän vuoromme tuli, kun äidillä koitti vapaat. Juhlimme Elsan aikuistumista parin vuorokauden matkalla pittoreskiin St. Augustinen vanhaan kaupunkiin. Majapaikkana oli vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva Old City House Inn, joka oli aikoinaan toiminut viereisten, ”kaupungin isän” Henry Flaglerin omistamien, hotellien tallitupana. Auto sai seistä parkissa koko ajan, sillä nähtävyyksiä ihastelimme sighseeing-trolleyn ja skootterin kyydistä.

Seurakunnassakin on syyskuun aikana nautittu lukuisia syntymäpäiväkahveja kakun kera. Usein kirkkokahvien iloista puheensorinaa on siivittänyt kaunis ja välillä kaihoisa hanurimusiikki, jota Paavo Kukkaro, seurakuntamme uusi jäsen, on meille soittanut. Olemme saaneet jälleen myös kuulla molempia kirkkokuorojamme, kun kuorolaisia on palannut kesänvietosta. Kirkkokuoroihin kaivataan kipeästi vahvistusta ja etsimme myös ympärivuotista esilaulajaa suomalaiselle puolelle, jos tiedät alueelta jonkun, niin pyydä ottamaan yhteyttä.

Matti Mecklin, ahkera ja aikaansaava valtuustonjäsenemme, piti seurakunnastamme esitelmän Kannelmäen lähetyspiirissä Suomessa. Saimme tilaisuudesta viehättävät videoterveiset pastori Nina Rajamäen välittäminä. Valitettavasti tämä ilmainen blogipohjani ei salli videoiden postausta, mutta voit käydä katsomassa sen FB-sivultamme ja myöhemmin uusilta nettisivuiltamme, jotka aukeavat marraskuun alussa.

Meille on luvassa touhua ja toimintaa syyskaudella. Valon ja ilon yhteistyö yhdessä Kotikirkon kanssa käynnistyy lokakuun 20. päivä pidettävällä Valon ja ilon iltapäivä & piknik-tapahtumalla. Luvassa on myös yhteisiä opetus- ja luentoiltoja molemmillla kirkoilla. Englanninkielisellä puolella aloitamme uudet kaikenikäisille tarkoitetut Fellowship & Fun-tapaamiset, joissa on tarkoitus rennossa ilmapiiriissä laulaa, syödä ja tutustua toisiimme. Lemmikit ja lapset ovat tervetulleita mukaan!

Torstaiaamupäivisin pidetään suomenkielistä Rukousklinikkaa, jonne voi tulla ilojensa ja surujensa kanssa rukoiltavaksi ja myös kuulemaan hengellistä musiikkia. Elämän kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin etsimme vastauksia Sururyhmässä, jonka käynnistyy 17.10. Olen kovin kiitollinen Pirjo-Leena Koskiselle, joka on kanssani tätä ideaa kehittänyt ja lupautunut olemaan toiminnassa mukana. Lepokodilla ovat uutta siellä pitämäni perjantaiset aamurukouspiirit klo 7.45 alkaen.

Monet meistä tuntevat sanonnan: Family that prays together, stays together – perhe, joka rukoilee yhdessä, pysyy yhdessä. Annoin seurakunnalle elokuussa haasteen lähteä yhteiselle kahdeksantoista viikon rukousmatkalle kohti adventtia. Tokihan me kokoonnumme aina sunnuntaisin yhteen rukoilemaan, mutta on tärkeää, että meillä on rukousyhteys myös muina aikoina. Jaan joka sunnuntai Raamatun jakeen ja siitä kummunneen rukouksen ja postaan myös Facebookissa.

Toiveeni on, että voimme yhdessä – myös seurakuntaan kuulumattomien kanssa – pyytää eheytymistä ja Jumalan tahdon toteutumista omassa elämässämme, seurakunnassamme ja koko suomalais-amerikkalaisessa yhteisössämme.  Kiitos, jos olet laittanut rukouksen jääkaapin oveen tai yöpöydälle, kiitos jos vain kerran sen viikon aikana kanssamme rukoilet.

Siunaavin ajatuksin,

Mia

 

SEPTEMBER BALANCE

In September eighteen years ago, at St. Elisabeth hospital in Brussels, our daughter entered into this world at such speed that Dr. Puttemans, our obstetrician, ran from the door with his green gown only partially on him to receive her. Of course, there were a nurse and Elsa’s dad, the delivery expert (😉) as well, so there was no panic at any moment. Elsa spent her first official school year at the French International School in D.C. and the last one, her senior year, here in Florida. There were six years at the French School in Helsinki and a year at the Munkkiniemi High School in between. Currently, Elsa is completing her Finnish high school online and enjoying life at home in Florida.

Elsa celebrated her 18th birthday with her friends, but our turn came when Mom got her days off. We celebrated Elsa’s adulthood by making a two-day trip to the picturesque old town of St. Augustine. Our lodging was at Old City House Inn which had served as the stables house of the neighboring hotels owned by Henry Flagler, the ”father of the town”. We left our car at the parking lot, as we did our sightseeing by trolley and by scooter.

We have celebrated many birthdays, with coffee and cake, also at the church in September. Often the lively conversation of our coffee hour has been enhanced by beautiful and longing accordion music provided by Paavo Kukkaro, our new member. We have also enjoyed singing by our church choir, back from summer holidays. The choir sorely needs strengthening, and we also need a lead singer to the Finnish side, so in case you know someone suitable, please ask him/her to get in touch.

Matti Mecklin, an industrious and accomplishing member of the Council, held a presentation on our church in his congregation in Helsinki. We received a charming video greeting from the event from pastor Nina Rajamäki. Unfortunately, this template does not allow playing of videos, but you may check it out on our Facebook page and later ond our new webpage that will open in early November.

We have a lot of activities and action in our books for the fall. The Light and Joy cooperation with Kotikirkko will kick off on October 20 with a Light and Joy afternoon and picnic. We have also scheduled joint teaching and lecture evenings at both churches. On the English side, we will launch Fellowship & Fun get-togethers, directed to all age groups, where we will be able to sing, eat and socialize in a relaxed atmosphere. Pets and children are welcome!

On Thursday mornings we will condcuct Prayer Clinics where you may come with your joys and sorrows for prayers and also to listen to spiritual music. We will be seeking answers to the most difficult questions of life in our Sorrow Group which will start on October 17. I am very grateful to Pirjo Koskinen who has developed this concept with me and kindly has promised to be involved in the activity. My Friday morning prayer groups at 7:45 are new at Rest Home.

Many of us know the saying ”A family that prays together, stays together”. In September, I gave our congregation a challenge to join in an eighteen-week prayer journey towards Advent. Of course, we always meet on Sundays to pray together, but it is important that we maintain a prayer connection also at other times. I will distribute a Bible verse and a prayer inspired by it every Sunday. I will post them also in Facebook.

It is my hope that we be able to – also with non-members – ask for a healing and the coming true of God’s will in our lives, in our church and in the entire Finnish-American community. Thank you if you have placed a prayer on your refrigerator door or on your bedside table. Thank you, if you only once a week pray with us.

With many blessings,

Pastor Mia

Muutto, gospelia ja lihapullia ym. / New Home, Meatballs, Great Gospel Night etc.

Please scroll down for the text in English.

Pitäisi kirjoittaa useammin kuin kerran kuukaudessa. Niin paljon kaikkea kivaa tehtyä ja tapahtunutta kerkeää painua unhoon, ennen kuin saan ne paperille tai siis tänne nettiin.  Kirjoitan näitä blogeja myös itselleni ikään kuin elektronisena päiväkirjana. Laitan tänne myös paljon kuvia. Niissä säilyvät muistot parhaiten, ja tiedän että monelle ne ovat tekstiäni tärkeämpiä.

Alla kaksi kuvaa työntekijägolfista kanttori-Mikan ja pääsuntio-Eskon kanssa.

 

Heti elokuun alussa sain vastauksen pitkäaikaiseen rukoukseen. Pirjo Pedersen tarttui Lepokodilla hihaani ja sanoi haluavansa puhua heidän gospelmissiostaan. Silmänräpäyksessä tiesin, että tämä olisi siunaus meille ja heille. Jo kolmen viikon kuluttua saimme viettää kirkolla ensimmäistä Freedom Reigns-iltaa. Ilta on syntynyt ylistysjohtaja ja muusikko Bob Mishaneyn näystä, jota yhdessä hänen kanssaan todentaa joukko taitavia muusikoita. Seuraavat gospel-pitoiset illat järjestetään 14. ja 28. syyskuuta.

 

Taivaasta tippui keskellemme myös lahja nimeltä Marianne. Hän on jyväskyläläinen nuori nainen, joka on viettänyt ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien osan lomistaan täällä Floridassa. Mariannen isoäiti, Raija Sipinen, on koko seurakuntamme tuntema tehopakkaus niin koti-Suomessa kuin täällä Floridassakin. Raijan perustama arvostettu pitopalvelu vietti elokuun alussa Jyväskylässä 40-vuotisjuhliaan. Oli todella hienoa saada Marianne tänne Suomesta juhlahumun jälkeen ”lepäämään”. Mariannea vietiin niin Lepokodilla kuin kirkollakin ja kaikkialla hän palveli auliisti ja suurella sydämellä. Mariannen laulun-, seurustelun-, kuuntelun- ja ruoanlaiton lahjat otettiin täällä kiitollisina vastaan. Jäämme odottamaan Mariannen paluuta perheensä kanssa tänne taas jouluksi.

 

Ja sitten lihapulliin. Viime vuonna vietimme elokuun lopulla  Suomen 100-vuotisjuhlien generoimaa Finnish Your Lunch-lihapullalounasta kirkollamme. Se oli niin mukava tapahtuma, että päätin tehdä siitä  perinteen.

Tänä vuonna lihapullia syömässä oli hieman vähemmän ihmisiä kuin viime vuonna, mutta tunnelma oli aivan yhtä korkealla ja taas erityisen lämpöinen. Muutoinkin meillä on ollut monta kotoisaa ja siunattua sunnuntaiaamua kirkolla viettäessämme palveluksia seurakuntasalin puolella. Jatkamme vielä syyskuun ajan jumalanpalveluksia samassa tilassa, mutta lokakuussa siirrymme kirkkosalin puolelle. Lokakuussa myös vaihtuvat kirkonmenojen alkamisajat niin, että  suomenkielinen jumalanpalvelus alkaa  klo 10 ja englanninkielinen klo 11.30.  Alla kimara kuvia elokuun ihanista hetkistä kirkolla.

 

Kotirintamallani on myös ollut haipakkaa. Elsa palasi Floridaan 12. elokuuta hurjien lentokäänteiden jälkeen. Ennen kuin kirjoitan enempää, sanon, että meidän Elsa on kokenut matkaaja ja lentänyt jo pari vuotta mannerten välisiä lentoja yksin. Tämä kerta oli erilainen.

Perutut ja myöhästyneet lennot käänsivät tytön Tukholman kautta suunnitellun Floridan-lennon ensin Lissaboniin. Kun lento Helsingistä sinne myöhästyi, myöhästyi Elsa myös jatkolennolta Miamiin. Lentoyhtiö, jonka nimeä en mainitse, kirjoitti Elsalle uudet liput Rio de Janeiron kautta Floridaan!!! Tämä merkitsi matkan pitkittymistä ylimääräisellä 12 tunnilla.  Tyttö itki väsyneenä puhelimessa ja sanoi virkailijoiden sanoneen, ettei seuraavan päivän suoralle lennolle Miamiin ollut tilaa. Meidän vanhempien hälytyskellot soivat. Ne soivat erityisen kovaa, kun Tapanin piti puhelimen kautta antaa lupa kentän passivirkailijalle päästää Elsa 17 v. Rion koneen odotusaulaan. Nyt riitti, ajattelimme. Onneksi tyttö on ja oli reipas ja käskystämme jaksoi vielä etsiä käsiinsä uuden virkailijan lentoyhtiön Transfer-tiskiltä. Kun tämä kuuli, että Elsa on alaikäinen ja lentämässä Rioon, alkoi tapahtua. Rio de Janeiron kentältä eivät alaikäiset kuulemma pääse lentämään eteenpäin. Lentoyhtiö olisi lähettänyt Elsan Etelä-Amerikan maahan, jossa alaikäiset eivät voi lain mukaan lentää yksin.

Nyt Elsalle ihmeellisesti löytyikin tilaa seuraavan päivän suoralle lennolle ja tyttö vietiin lentokenttähotelliin valvojan alaisena syömään ja nukkumaan ennen tulevaa lentoa. Ymmärrettävästi meidän perheemme ei enää osta tämän lentoyhtiön lentoja. Meidän perheemme toivoisi voivansa matkustaa Atlantin yli laivalla tai ajatuksen siirrolla ihan vaan jo ilmastollisista syistä.

 

Elsa nautti päästessään tapaamaan täkäläisiä kavereitaan. Äitikin pääsi nauttimaan, kun erityinen täkäläinen ystävä on innokas kalastaja ja meneillään oli hummerisesonki. Tuore, suoraan merestä nostettu hummeri, on harvinaista herkkua!

Meillä oli Elsan paluun jälkeen edessä muutto uuteen asuntoon. Muutto oli minulle järjestyksessä 14. ja Elsalle 7. Se oli myös meidän  perheen tyttöjen 1. yksin hoitama. Luovuimme ylimääräisestä makuuhuoneesta eli (Suomeen jääneen) Tuomaksen vanhasta huoneesta ja muutimme neliöstä kolmioon. Tällä säästämme ison rahan asumiskuluissa. Kaikki vieraat ovat edelleen tervetulleita; sopu sijaa antaa ja lattiatilaa löytyy.

 

Tapani ja Tessu selvisivät tänne ilman viiveitä tai ikäviä yllätyksiä ja arki alkaa löytää uomansa uudessa kodissa. Tuomaskin pääsee Suomessa muuttamaan ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon parin viikon kuluttua. Kiitosta ja jännitystä ilmassa riittää edelleen ja Herran pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu päivittäin. Koitetaan me puolestamme kulkea silmät ja sydän avoinna, jotta ne eivät meiltä jäisi huomaamatta.

 

Täällä taas ensi kuussa. Siihen asti muistetaan toisiamme rukouksin. Mia

IN ENGLISH:

I should write more often than once a month. So many fun things happen and get forgotten before I get them written and  to the internet. I write these blogs also for myself as a sort of an electronic diary. As you have noticed, I attach a lot of photos here as well. Memories are best stored in pictures and I know they are more important than my texts for many.

So the August news.

An answer to my prayer fell from Heaven and gave me a reason for tremendous gratitude right after my return from Finland. Pirjo Pedersen of Rest Home grabbed me by the arm and said that she wants to speak about their music mission. I instantly realized that this was blessing for us and them. The mission is called Freedom Reigns and was born from a vision of Bob Mishaney, a worship leader and a musician, and is brought to us by his group, Bob Mishaney & Friends who are all highly talented musicians!

The next Freedom Reigns Nights will be held at our church on September 14 and 28 starting at 7:00 PM.

A gift called Marianne also fell from Heaven to the midst of us. She is a young lady from Jyväskylä who has spent parts of her vacations here in Florida from her early years. Raija Sipinen, Marianne’s grandma, is the powerpack of our entire congregation both in Finland as well as here in Florida. Raija’s esteemed catering service had its 40th anniversary in Jyväskylä in July. It was really great to get Marianne from Finland to spend her holiday ”resting” with us after the anniversary hullabaloo. Marianne was dragged around from Rest Home to the church and she gladly served everywhere with a big heart. We were happy and grateful to enjoy from her singing, conversation, listening and cooking skills here. We look forward to Marianne’s return, with her family, here again for Christmas.

Then about the meatballs. At the end of August last year, inspired by the 100th Anniversary of Finnish Independence, we celebrated Finnish Your Lunch meatball lunch at our church. It was such a fun event that we decided to make it a tradition.

This year we had a little fewer people eating meatballs than last year, but the atmosphere just as good and especially warm. Even otherwise, we have had many really cozy and blessed Sunday mornings at the church while having the service in Fellowship Hall. We will continue to have the services in that same hall, but in October we will move over to the church sanctuary. Also, the service times will change, so that the Finnish service will begin at 10:00 AM and the English one at 11:30AM. Please, find a photo compilation of some of the wonderful moments at the church in August.

It has been pretty busy on my home front as well. Elsa returned to Florida on August 12 after some harrowing turns in her flight schedule and routing. Before I get any further, let me assure you that Elsa is a seasoned traveller and has crossed the Atlantic a couple of times on her own already. This time was different.

Canceled and late flights made her change her routing to Florida from Stockholm to Lisbon. When the Helsinki-Lisbon flight was delayed, she also missed the Lisbon-Miami flight. The airline, whose name I do not mention, wrote Elsa new tickets via Rio de Janeiro to Miami!!! This meant an increase of 12 hours to her travel time. The tired girl cried over the phone telling us that the airline staff had informed her that there are no seats on the next day Miami flight. That is when alarm bells started to ring with us, the parents. They started to ring particularly loud when Tapani was asked by a Lisbon airport official to grant a permission to allow Elsa, 17 years old, to proceed through the passport control to the gate area. This is enough, we thought. Luckily the girl was still able to follow our advice and go and find a helpful staff member at an airline transfer desk. When she heard that Elsa was a minor and about to fly to Rio, things started to happen. Minors are not permitted to leave Rio on their own without proper documentation. The airline was about to send Elsa to a country which does not allow minors to exit there.

Well, all of a sudden a seat was found for Elsa on the next day direct flight to Miami and she was escorted to an airport hotel for dinner and overnight accommodation. Understandably, our family will not fly on this airline any more. Our family would, even for climate saving reasons, prefer to travel across the Atlantic by sea or by telepathic means.

Home again, Elsa was happy to meet her local friends. Mom was also extra happy since Elsa’ special local friend is an avid fisherman and when lobster season was on. A fresh lobster, just taken out of the ocean, is a rare delicacy!

Elsa and I were confronted with the challenge of a move to a new apartment right after her return. It was made ever more challenging, since our boys were in Finland. This was the 14th move in my life, the seventh in Elsa’s and the first one undertaken by the girls alone. We gave up an extra bedroom, occupied by Tuomas (who now stayed in Finland) before and moved from a three-bedroom home to a two-bedroom one. This meant considerable savings in rent. All guest still are welcome, as there is ample space, including on the floor.

My heart is full of gratitude. Tapani and Tessu made it here without delays and unwelcome surprises and life is finding its pattern in our new home. I still feel some anxiety over Tuomas’ move to his first own rental apartment in a couple of weeks in Finland. This little concern, together with a few similar ones, only gives me a reason to be grateful. There is excitement and gratitude in the air and small and big miracles by our Lord occur daily. Let us walk with our eyes and hearts open in order not to miss them.

Until October, at the latest, with prayers,

Mia