Pääsiäiskuulumisia palmujen katveesta – Easter Greetings from Lake Worth

Screenshot (7)

(Please scroll down for the version in English 😊)

Pääsiäisen vietto alkoi kiirastorstain kaksikielisellä messulla, jonka lopuksi Suomestakin tuttuun tapaan alttari riisuttiin paastonajan väreistä ja puettiin mustaan. Alttarille tuotiin viisi punaista ruusua, jotka symboloivat Kristuksen haavoja ristillä. Esilaulajamme, Robert,  lauloi psalmia 22: ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!”

Pitkäperjantai-iltana vietimme kirkossa sekä suomen- että englanninkielisen koskettavan hartaushetken. En itse välttynyt kyyneliltä ja olikin lohdullista kuulla yhden ihanan seurakuntalaisrouvan sanovan, ettei hän  muista, koska olisi viimeksi kirkossa itkenyt.

Lankalauantaina kirkon ovet pysyivät kiinni ja pastori uurasti sunnuntain saarnojen parissa kotoa käsin. Elsa kavereineen otti vastuun perinteisestä pääsiäismunien maalauksesta – ja tytöt maalasivatkin meidän perheen pääsiäishistorian hienoimmat munat!

Sunnuntain vastaisena yönä jouduin ottamaan nukahtamislääkkeen, sen verran kovilla kierroksilla olin tämänvuotista pääsiäismatkaa tehnyt. Joka tapauksessa pyhäaamu koitti kauniina: ”Kristus on ylösnoussut; Jeesus elää!” Tapsan heittäessä minua anivarhain kirkolle ajatukseni pyörivät Jeesuksen läheisissä naisissa, jotka 2000 vuotta sitten aamuvarhaisella kiirehtivät Mestarin kalliohaudalle.

FullSizeRender_1

Molemmat pääsiäismessut olivat kauniit ja osallistujia oli Hanna-sihteerimme mukaan yllättävänkin paljon ajatellen, että suurin osa lumilinnuista oli jo lähtenyt. Meidän melko pieniksi käyneet kirkkokuoromme ylittivät itsensä laulaessaan hallelujaa Ylösnousseelle. Yhteinen ehtoollinen tuntui normaalia merkittävämmältä.

Pääsiäismessu

Minulle pääsiäisen merkittävin ehtoollinen oli iltapäivällä, kun sain kattaa yhteisen aterian  paikallisen amerikkalais-suomalaisen lepokodin asukkaille. Oli melkoinen etuoikeus saada olla toimittamassa juuri pääsiäishartaus hoitokodilla, meillä kun on kiertävät vuorot siellä muiden paikkakunnan suomalaispastorien kesken. Mukana oli kanttorimme Mika ja suureksi iloksemme saimme esilaulajaksi seurakunnan aktiivisen vapaaehtoisen ja luottamushenkilön Matin, joka oli vaimonsa kanssa hoitokodilla vierailemassa. Lepokodin asukkaita kohdatessa ei tule huomatuksi käsien vapinaa tai ontuvaa käyntiä, kun saa katsoa silmiin, jotka ovat täynnä menneen elämän viisautta ja pilkettä siitä tulevasta!

Kun pitkä ja antoisa työpäivä oli ohi, ei kotona enää ryhdytty lampaanpaistoon. Päädyimme viettämään juhlapäivällistä lähialueella sijaitsevaan meriruokaravintolaan nimeltään ”Mussel Beach”, ja pakkohan siellä oli simpukat syödä. Olivat oikein hyviä ja annokset riittävän runsaita (Brysselin vuosien jälkeen varsinkin Suomessa simpukka-annokset ovat yleensä tuntuneet turhan pieniltä).

Muutoinkin täällä ollaan oltu melko lailla ulkoruokinnassa, lähinnä take away-linjalla, kun äiti on pääsiäisen alla vain tehnyt töitä  Se on itseasiassa ihan mukavaa –  ja ylellistäkin välillä. Erityisen ihana yllätys oli pitkäperjantai-iltana kotiin tullessa Tapsan etukäteen tilaama sushi&sashimi-ateria, joka maistui taivaalliselta suoraan kuljetusrasioista syötynä! 😊

Tänään on pääsiäismaanantai ja vapaapäivä. Vaikka osa päivästäni meni Exel-taulukkojen parissa äheltäessä, niin silti ehdin rannalle. Eikä tähän ole oikeastaan mitään muuta lisättävää kuin eilisen psalmin sanat: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 118: 29).

IMG_0136

Siunaussadetta sinulle toivotellen,

Pastor Mia

Easter Greetings from Lake Worth

Easter celebration began with a bilingual service on Thursday. At the end of it, the altar was stripped of the colors of Lent and dressed in black. Five roses, symbolizing Christ’s wounds on the cross, were brought to the altar. Our lead singer Robert sang Psalm 22: “My God, my God, why have you forsaken me? Why are you so far from saving me, so far from my cries of anguish?”

On Good Friday we celebrated Finnish and English evening services in the church, both very touching. I myself could not keep my tears away, and it was comforting to hear a church member say that she did not remember when she last cried in church.

On Saturday the church doors remained closed and your pastor was busy preparing her sermons for Sunday. Elsa and her friends took the responsibility for painting Easter eggs in our home – and the girls did paint the finest eggs in the Easter history of our family!

On Sunday night I had to resort to a sleeping pill, as the this year’s many Easter activities had began to bear their toll on me. In any case, Sunday morning broke out beautifully:    “Christ is risen; Jesus lives!” Images of the women close to Jesus hurrying to the Master’s burial cave 2000 years ago were on my mind, while my husband drove me to the church at daybreak.

FullSizeRender_1

Both Easter services were beautiful and, according to Hanna, our Church Secretary, there were surprisingly many attendees in view of the fact that most snowbirds had already left. Our shrunken church choirs outperformed themselves in singing Hallelujah to the Risen. Our Holy Communion together felt more meaningful than normally.

Pääsiäismessu

The most meaningful communion for me personally, however, took place in the afternoon, when I got to set the Table to the residents of the Finnish-American Rest Home. It was quite a privilege to offer the Easter service at the Rest Home, as we the local Finnish pastors normally take turns in doing it. Our Cantor Mika was there and to my great delight, we were fortunate to have Matti, our council member to perform as the lead singer, as he happened to be visiting the Rest Home with his wife. When meeting residents of the Rest Home one does not pay attention to trembling hands and limping legs when you get to look into eyes full of wisdom from lives lived and with a twinkle of the life to come!

When the long and rewarding work day was over, we did not embark on roasting a lamb. We ended up eating out at the seafood restaurant “Mussel Beach” and went for their mussles, of course. They were excellent and the servings were abundant (after our years in Brussels, we’ve found mussles servings particularly in Finland to be small).

In general, we have resorted a lot to non-home cooking, mostly takeaways, when the mother has been so busy in her Easter preparations. In fact, it has been a nice change. I was served with a particularly wonderful surprise on Friday evening when arriving tired from work. Tapsa had ordered a takeaway sushi-sashimi dinner boat which tasted like heaven, eaten straight from the takeaway boxes!

Today is Easter Monday and my day off. Even if a good part of my day will be passed with some Exel hassle, I will have time to get to the beach. All I can add to this now are the words from yesterday’s Psalm: “Give thanks to the Lord, for he is good; his love endures forever.” (Psalm 118: 29)

IMG_0136

With blessings,

Pastor Mia

Ensitunnelmia – First Impressions

(Please scroll down for the version in English)

Laskeuduin Floridan lämpöön viikko ennen aprillipäivää. Olen huono matkustamaan ja erityisen huono matkustamaan aikavyöhykkeiden yli. Länteen lentäminen on aina helpompaa, mutta silti kuljin täällä silmät ristissä ja jonkinmoisessa aivosumussa viikon verran.

Tyttäreni Elsa ja aviomies Tapsa olivat jo täällä Elsan koulunkäyntikuvioista johtuen. 18-vuotias poikamme Tuomas jäi vielä Suomeen yhdessä 6-vuotiaan kultaisennoutajamme Tessun kanssa.

tessu

Työpaikkanani täällä on vuonna 1953 perustettu St. Andrew’s Church. Seurakuntani muodostuu täällä ympäri vuoden asuvista suomalaisista ja suomalaisten jälkeläisistä sekä tänne talvikuukausiksi muuttavista nk.  lumilinnuista (snowbirds).

Suuri osa seurakuntalaisista ymmärtää ja puhuu suomenkieltä, mutta mukana
on myös suomalaisten jälkeläisiä, joille suomi ei koskaan ole ollut kotikieli. Meillä pidetäänkin messut ja sanajumalanpalvelukset joka sunnuntai kahteen kertaan, niin että yhdeksältä alkaa suomenkielinen palvelus ja yhdeltätoista englanninkielinen. Tähän väliin mahtuu seurakuntasalissa tapahtuva yhteinen kirkkokahvitteluhetki.

Työni alkoivat virallisesti 1.4., mutta jo ennen sitä sain osallistua uuden seurakuntaneuvoston kokoukseen ja tavata monenmonta mielenkiintoista seurakuntalaista ja tietysti ihanat työtoverini Hannan ja Mikan. Hanna on seurakuntasihteerimme ja Mika toimii meillä kanttorina. Mikan äiti, Merja Hulkkonen, toimi seurakunnalle kanttorina 30 vuoden ajan ennenkuin Mika otti kirkon urut hoitaakseen.

IMG_0026

Aprillipäivänä kirkollamme järjestettiin hieno tapahtuma. Monitaituri Terhi Miikki-Broersma Washingtonin osavaltiosta oli lentänyt tänne laulattamaan seurakuntalaisilla suomalaisia virsiä.  Eikä se ollut mikä tahansa virsien lauluhetki, vaan Terhin ideoima Virsikirjan läpilaulanta 100 virttä kerrallaan Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Virsiä lauletaan tämän vuoden aikana pitkin Yhdysvaltoja. Floridan Lake Worth oli järjestyksessä toinen paikkakunta ja sopivasti meidän virsiosuutemme alkoi   pääsiäisajan virsilläl. Alla näkyvä urhea joukko jaksoi laulaa virsiä yli kuusi tuntia yhteen menoon!

laulu

(kuva: Terhi Miikki-Broersma)

Tekemisen puutetta ei ole ollut sitten töiden alkamisen.  Laskin, että näiden kahden ensimmäisen viikon aikana, pääsiäissunnuntai mukaaan lukien, saan johtaa yhteensä 10 messua tai sanajumalanpalvelusta, toimittaa siunauksen sekä kokoustaa ja tavata seurakuntalaisia erilaisissa yhteyksissä.  Alla kuva aivan ihanasta tapaamisesta seurakuntamme Hanna-piirin kanssa.  Hanna-toimintaan voit tutustua täällä: https://www.youtube.com/watch?v=xWxIWnqiAZE  tai  https://sansa.fi/toimi/hanna-tyo/

naiset

Ihanat Hannat: Sirkka, Annukka, Arja ja Annikki

Töitä en pelkää, sillä niitä olen tullut tänne tekemään uskoen,  että Taivaan Isä kyllä varustaa tyttärensä ja antaa tarvittavat voimat! 😊 Myönnettävä kuitenkin on, että odotan pääsiäismaanantaita enemmän kuin aiempina vuosina. Ja olen NIIN kiitollinen, että St. Andrew’s seurakunta, Amerikan normista poiketen, suo pastorilleen kaksi päivää viikossa vapaata. Tämä oli valtavan ihana yllätys, kun odotin tekeväni kuusipäiväistä työviikkoa. Tietenkin olen täällä seurakuntalaisten käytettävissä tarvittaessa myös vapaapäivinä.  Tänään oli vapaapäivä – ja reippailin rannalle. Oli suorastaan taivaallista päästä tuulettamaan päätä ja kroppaa Atlantin kuohuihin, vaikken rantaihminen olekaan.

ranta

Tätä kirjoittaessani vietämme hiljaisen viikon maanantaita. Täällhän ollaan jatkuvasti palmunlehvien katveessa, mutta eilen, palmusunnuntaina,   myös kirkon sisällä heiluivat palmunoksat. Meidän kirkkomme vanhassa pappilassa toimivan leikkikoulun lapset esiintyivät sekä suomen- että englanninkielisesssä jumalanpalveluksessa.

” Jesus loves me! This I know, for the Bible tells me so; little ones to Him belong; they are weak, but He is strong.”

Esitys, yhteensä kuusi laulua, oli kerrassaan upea! Kiitos kaikki esiintyjät, kuoronjohtaja Mika sekä leikkikoulun johtaja Pirjo uutterine apuopettajineen!

lapset

”Little ones to Him belong; They are weak, but He is strong!”

Me kaikki saamme olla niitä pieniä, jotka kuuluvat Hänelle. Ja tiedättekö, on niin hyvä olla pieni ja heikko, jotta Hänelle on minussa tilaa olla suuri ja vahva!

”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”     (Sef. 3:17).

The Lord your God is with you, the Mighty Warrior who saves.
He will take great delight in you; in his love he will no longer rebuke you, but will rejoice over you with singing.” (Zeph. 3:17).

Lämpimin terveisin ja halauksin,

Pastor Mia

 

First Impressions

I landed in the Floridian warmth a week before April Fool’s Day. I am a poor traveler and particularly poor in crossing time zones. Flying west is always easier, but I still wandered around here with my eyes crossed and my brain in slow gear for about a week.

My daughter Elsa and my husband Tapsa were here already before me due to her school arrangements. Our 18-year-old son Tuomas still stayed in Finland with our six-year old golden retriever Tessu.

My work place here is St. Andrew’s Church, established in 1953. My congregation is made up of Finns and their descendants living here permanently and of “snow birds”, people who migrate to Florida for the winter season.

A large part of the parishioners understands and speaks Finnish, but there are also Finnish decendants who never had Finnish as their mother tongue. Therefore, we have two separate services on Sundays, one at nine in Finnish and the other one at eleven in English. There is an intermission in between them when coffee, sandwiches and pastries are served in the church meeting hall.

My work here started officially on April 1, but even before that I got to attend the Church Council and to meet many interesting parishioners and, above all, my wonderful colleagues Hanna and Mika. Hanna is our Church Secretary and Mika our Cantor. His mother Merja Hulkkonen worked as our Cantor for 30 years before Mika took over the organ.

IMG_0026

On April 1 there was a wonderful event at our church. Multitalented Terhi Miikki-Broersma from Washington State had flown here to lead a Finnish hymn marathon.  The brave group in the picture continued to sing six hours in a row.

There has been no lack of activities since I started. A quick calculation tells that during me  first week I got to deliver 10 services, one funeral and several meetings with church members on different occasions.

Below you can find a picture of the Hanna Circle of our church. You may find more about it here:

https://www.youtube.com/watch?v=xWxIWnqiAZE

naiset

 

I am not afraid of work, because that is why I have come here, believing that our Father in heaven will epuip and strengthen His daughter!

We are celebrating the Monday of the Silent Week while I am writing this. We are by palm trees here continuously, but yesterday, on Palm Sunday, palm leaves were being waved in our church. Children from the kindergarten, which is run in the church premises, were performing both in the Finnish and English services.

The performance, six songs altogether, was downright great! Thank you all performers, the choir conductor Mika as well as Pirjo, Director of the kindergarden with her hardworking teacher assistants.

lapset

” Jesus loves me! This I know, for the Bible tells me so; little ones to Him belong; they are weak, but He is strong.”

We all are allowed to be those little ones who belong to Him. You know that is good to be little and weak, so that He has the space in me to be great and strong!

The Lord your God is with you, the Mighty Warrior who saves.
He will take great delight in you; in his love he will no longer rebuke you, but will rejoice over you with singing.” (Zeph. 3:17).

 

With warm thoughts,

 

Pastor Mia