Joulunaika – December 2020

SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Marraskuun lopulla toisen tartunta-aallon lainehtiessa piirikuntamme yli, ajattelin, että suljemme ovet yleisöltä uudestaan.  Valtuustomme kuitenkin päätti pitää kirkon auki, mikä olikin hyvä ratkaisu. Joulusesonki ei nostanut kävijämääräämme, sen verran varuillaan vanhempi väki täällä jo osasi olla. Emme myöskään peruneet yhtään joulunajan perinteistä tilaisuutta, mutta vähän luovuutta vaadittiin, että saimme ne kaikki toteutettua.

Jokavuotinen joulukonsertti oli ainoa tilaisuus, jonka päädyimme lähettämään pelkästään netin välityksellä, eli paikalla olivat vain esiintyjät sekä muutama perheenjäsen.  Esiintyjäkaarti oli puolet pienempi kuin aiempina vuosina, mutta taso oli totutun korkea. Normaalin musiikkiporukkamme lisäksi meille esiintyivät mm. Agape-kuorolaiset sekä upeaääninen oopperalaulaja Anna-Lisa Jakobsson. Alla myös kuva meidän ihanista Lucia-neidoista.

Kauneimmat joululaulut siirrettiin ulkotiloihin suomalais-amerikkalaisen senioritalon pihamaalle. Ajat ja olosuhteet huomioon ottaen olimme oikein tyytyväisiä tapahtumaan. Paikalle saapui kuutisenkymmentä pihalaulajaa. Tarjolla oli myös torttuja ja pipareita sekä kylmää ja lämmintä glögiä.

Muita joulukuun erityistapahtumia olivat itsenäisyyspäivän perinteinen lipunnosto samaisella palvelutalolla ja paikallisen veteraanijärjestön järjestämä kirkkojuhla.

Odotetun osallistujajoukon pienuuden tähden myös joulurauhan julistus pidettiin tänä vuonna senioritalon etupihalle, ajatuksena jälleen se, että tällä tavoin lähes täydessä vierailukiellossa olevan kodin asukkaat saisivat samalla ohjelmaa ja virikkeitä.

Jouluaattoiltana pidimme perinteisen englanninkielisen kynttilähartauden. Meitä oli yhteensä kolmisenkymmentä henkeä paikalla (Synodin sisätilasuositus on max. 25, mutta meillä onneksi iso kirkkosali). Suunnilleen samankokoinen joukko oli seuraavan aamun joulumessussa. Mukavaa on, että osallistujamäärät tuplaantuuvat streamauksen avulla.

Seurakunnan jäsenistä meillä on paikkakunnalla vähän alle puolet. Se toisen puolikkaan muodostavat ”lumilinnut”, jotka viettävät talvisesongin täälllä. Tänä vuonna vain muutamia on ”lentänyt” paikalle. Kanadan puolelta tai Suomesta ei edes pääse tulemaan ilman vihreää korttia tai kansalaisuutta. Vaikka tänne pääsisikin, niin Floridan verrattaen korkeat tartuntaluvut eivät varmasti monia houkuttele. Alla kuvia paikalla olevista maskein ja ilman. Valokuvaa varten voi joskus kasvosuojan laskea alas, kunhan turvavälit säilyvät tai vierellä omaa perhekuntaa. 😊

Joulun alla sain kunnian olla mukana laskemassa mereen yhden pitkäaikaisimman jäsenemme uurnaa. Tilaisuus oli mieleen painuva. Merenkäynti oli kovaa, mikä on aina itselleni suuri haaste. Ennalta laaditut puheet ja rukoukset jäivät pitämättä. Siunauksen ja uurnan laskun yhteyteen suunniteltu Mika-kanttorin kontrabassoesitys täytyi myös säästää sisävesikanavaan. Kovasta aallokosta ja karusta siunauskaavasta huolimatta näistä merijäähyväisistä jäi kaikille kaunis ja mieleenpainuva muisto. (Kuvat Timo Vainionpää)

Toinen joulunaikaan ajoittunut koskettava toimitus oli tämän ihanan pariskunnan pieni häätilaisuus. Morsiamen jo edesmenneet vanhemmat oli vihitty päivälleen seitemänkymmentä vuotta aiemmin. Tunnelmaa ja vähän jännittävyyttäkin lisäsi sähkökatko, joka kesti koko toimituksen ajan.

Oma joulun aika vilahti pääosin töiden merkeissä, jos en ollut kirkolla , niin kotona etätöissä. Toki vapaa-aikaakin jäi ja koetin aina kun mahdollista päästä rannalle kävelemään. Vuoden viimeiset päivät menivät tammikuun uutiskirjettä kirjoittaen ja koostaen. Jos kiinnostaa, niin voit sen käydä lukemassa täällä:


https://conta.cc/3hxAdg2

Jouluruokia en itselleni laittanut. Ruokapalvelulle tein joitain laatikoita sekä jouluista liha- ja kalamureketta, riisipuuroa unohtamatta. Pipareita leivoin meidän senioritalon asukkaille ja muutamille seurakuntalaisille.

Joulun ja syyskauden jäätyä taakse huomaan olevani loman tarpeessa. Puhelimen näytölle ponnahti  kuva Tapsasta ja minusta vuoden takaa, ja kuvaa katsoessani muistin, miten väsynyt tuolloin olin. Tajusin myös, etten ole tuon kuvan ottamisen jälkeen edelleenkään viettänyt yhtään kunnon lomaa, eli ollut edes kahta perättäistä viikkoa pois töistä. En valita, vaan kiitän Taivaan Isää ja joukkoa esirukoilijoita, joiden avulla pää on pysynyt jollain tavalla toimivana.

Rokotusten myötä pitäisi sijaisia alkaa taas paikan päältä löytyä – ja heti kun rajat aukeavat, odotamme apujoukkoja myös Suomesta. Elsakin on luvannut äidille lentää tänne heti, kun viranomaiset sallivat. Tapsa ei ymmärrettävsti tule ennen rokotuksia ja Tuomas on kiinni turvaajatöissään.

Näillä mennään nyt. Olen valtavan kiitollinen valtavan upeille ja sitoutuneille vapaaehtoisillemme, jotka uupumatta käyvät kirkolla harjoituksissa ja palvelemassa, pitävät piirejä ja rukoushetkiä kotoa käsin ja muistavat työntekijöitä rukouksin ja erilaisin yllätyksin. Elämä Jumalan yhteydessä yllättää aina ihanasti!

Pieniä ja suuria yllätyksiä omaan alkuvuoteesi toivotellen,

Mia

Christmas time 2020

At the end of November, in the midst of another wave of infections, my thoughts were to close the doors to our congregation once again. The council, however, decided to keep the door open, which ended up being a good decision. There was no increase in attendance over the Christmas season, our senior members already knew better, and were cautious due to the situation. We also did not cancel any traditional Christmas events, but we did have to compromise on some things in order to make them a reality.

Our annual Christmas concert was the only event which we decided to have online only, as only the performers and a few family members were in attendance. The amount of performers was nearly half that of a normal year, and this allowed room for some English and Finnish carols to be sung as well. In addition to our music own group, lovely young girls Ella and Lilli performed for us, then the slightly older Agape-choir, as well as the magnificent opera singer Anna-Lisa Jakobsson.

Our most beautiful Christmas Carols Sing-Along was moved to the outdoor spaces of the Finnish-American Rest Home. Times and venue taken into consideration, we were very satisfied at how it turned out. About sixty singers came to the outdoor event. The guests were served Christmas tarts, gingerbread cookies and warm and cold glög.

Other special events in December included the Flag raising for independence day at the same rest home, as well as the local veterans organizing a church celebration.

Due to expectations of a small crowd, the traditional Christmas peace declaration was also moved to the front yard of the senior home; the thought being that the residents, who are mostly in isolation, would get some stimulation and something to see.

We held a traditional candlelight service on Christmas eve. There were about thirty in attendance (the Synod’s recommendation is 25 max, but luckily we have a large enough church to accommodate this.) Approximately the same amount was present for our Christmas morning mass. Participation doubled with those watching online.

There are a little less than half of our congregation members here locally. The other half consists of “snowbirds” who spend their winter with us. This year only a few have “flown” here. You cannot travel from Canada or Finland without a green card or citizenship. Even if you could travel to the U.S., the amount of infections would not tempt very many to make the trip. Below are a few photos of some locals, masked and without. Sometimes you can lower face coverings for pictures, as long as distancing is observed or those next to you are your own family members.

During Christmas, I had the privilege of being present while lowering a long-time members ashes into the ocean. The experience was very memorable and touching. The seas were pretty rough, which is always a challenge for me. My plans for prayers and speeches did not happen due to the rough waters. The planned music by Michael, which was to take place during the lowering of the ashes, was also moved to calmer inland waters. Despite the big waves, the farewell was very beautiful and left everyone with a great memory of the event.

Another very memorable and touching event was the small wedding of a wonderful couple. The brides already passed away parents, were married on the same day seventy years earlier. There was a little excitement added to the situation, as there was a power outage which lasted throughout the entire ceremony.

My own Christmas time went by very quickly; if I wasn’t at church, I was doing work at home. Of course there was some free time as well, and I took every opportunity to take walks on the beach. The last few days of the year were taken up by putting together our January Newsletter. If you are interested in reading it click here:


https://conta.cc/2Mn06DP

I did not make any traditional Christmas dishes for myself. I did, however, make some casseroles, meat and fish roasts and rice pudding for our Food Service to our seniors. I baked some gingerbread cookies for our rest home residents and for a few congregation members.

Having Christmas and the Fall season behind us, I realize that I am in need of a vacation. A picture of Tapsa and myself appeared on my phone screen, and gazing at the picture, I remember how tired I was then. I also realized that I have not had a proper vacation since then, not two weeks away from work. I am not complaining, but I thank our Heavenly Father and people praying for me; with their help I have somehow kept my head in working order.

After vaccinations, we should be able to find supply pastors here locally, and as soon as the borders open, we await some support from Finland also. Elsa has also promised to fly over and see her mother as soon as the authorities allow. Tapsa will not come over before vaccination and Tuomas is busy with his peace keeping duties.

Let’s go with this for now. I am tremendously thankful for our great volunteers, who tirelessly come to church for rehearsals and services, hold groups and prayer moments from home and remember the church staff in prayer and different kinds of surprises. We are so privileged to live in togetherness with God, and his wonderful surprises.

In hopes of big and small surprises to your new year,

Mia