Joulun odotusta – December 2020

(SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH)

Viisi vuotta sitten kaamoksen ja kinosten keskellä Kuusamossa pakkasin papinpaitani matkalaukkuun ja suuntasin Helsingin kodin kautta kohti Floridaa. Edessä oli reilun viikon kestävä tutustumismatka mahdolliseen uuteen seurakuntaani. Ohjelmaan sisältyi neljä jumalanpalvelusta sekä valtuuston ja seurakuntalaisten tapaamisia kirkolla ja kodeissa. (Alla kaikki matkalla ottamani neljä kuvaa sekä maisemia ennen matkaa.)

Matkan tarkoituksena oli toisaalta selvittää uskaltaisiko seurakunta palkata minut pastorikseen ja toisaalta kokisinko itse, että työ oli minulle tarkoitettu. Kumpaakaan kysymykseen ei voinut odottaa vedenpitävää vastausta yhdeksän päivän aikana. Mutta seurakunta haki vahvistusta rekrytointipäätökselle rukouksesta ja itse puolestani odotin selkeää vastausta Jumalalta. Lentokoneessa menomatkalla kirjoitettamassani päiväkirjamerkinnässä lukee ”Anna tämän olla tahtosi mukainen matka ja anna myös rohkeutta kieltätyä työstä, jos et ole sitä minulle tarkoittanut.”

Tänne päädyin – tosin vasta melkein puolitoista vuotta myöhemmin johtuen pitkittyneestä työviisumiprosessista. Maaliskuussa olen ollut täällä neljä vuotta. Ensi kesän alussa on aika taas pakata papinpaidat, kirjat sekä kuution verran muuttotavaraa ja palata Suomeen. Vielä ei ole aika tehdä tilinpäätöstä, mutta paljon olen näiden vuosien aikana saanut kasvaa, kiittää ja rakastaa.

Seurakuntamme on tuhansien muiden seurakuntien tavoin astumassa uuteen aikaan. Rakenteelliset muutokset, joita olemme tehneet, mahdollistavat uudet askelmerkit ja varmistavat seurakunnan elinvoimaisuuden tulevina vuosina. Kaikki menee hyvin, kunhan edetään nöyrästi ja rukoillen. Sama koskee myös minua. Tulevasta ei ole tietoa, mutta luottavaisin mielin saa olla, kun pitää mielessä kenelle töitä tekee.

Marraskuu oli hyvä koronasta huolimatta. Meidän seurakuntalaisemme ovat välttyneet tartunnoilta,  vaikka muita vaivoja ja sairauksia onkin. Toivomme, ettei tuleva joulunaika aiheuta ikäviä yllätyksiä.

Tänäkin vuonna meillä pidetään suurin osa perinteisistä adventti- ja joulutapahtumista mutta pienemmällä toimittajaporukalla ja huomattavasti pienemmälle yleisölle. Kun katsoo viime joulukuun kuvia (video alla), niin isoin ero tämän hetkiseen seurakuntaelämään on väkimäärän lisäksi nyt täysin puuttuvat lukuisat kahvi- ja lounastilaisuudet.

Joulun odotus alkoi itselläni tänä vuonna aikaisin.  Pystytin vähäkoristeisen tekokuusen vähäkalusteisen kotini nurkaan jo ennen kiitospäivää muistuttamaan siitä, että joulu tulee kaikesta huolimatta. Pikkujoulu tulikin yllättäen tänään. Posti toi töihin täysin odottamattoman suklaa- ja salmiakkilähetyksen Lontoosta – ja illansuussa tuotiin kotiovelle lämmintä ruisleipää. Molemmat lähetykset toivat iloa ja lisäsivät kiitollisuutta entisestäänkin.

Meillä kaikilla on edessä erilainen joulu. Meidän perhe on hajallaan Lantanassa, Levillä ja Libanonissa. Missä ikinä sinä jouluasi vietät, yksin tai yhdessä, niin joulutähden valo yltää sinnekin. Tärkeää on keskittyä siihen (kaikkeen), mikä on hyvin ja antaa sen täyttää mieli ja sydän kiitoksella.

Rauhaa, iloa ja siunausta,

Mia – alla olevasta linkistä pääset lukemaan meidän tosi kivan joulukuun uutiskirjeen

 https://conta.cc/36krH03

Waiting for Christmas 2020

(you can find our December Newsletter by clicking:  https://conta.cc/2VpiT2E

Five years ago in the middle snow and “kaamos” in Kuusamo, I packed my pastor’s shirt and collar and headed to my home in Helsinki and then on the way to Florida. In front of me was a week-long trip to meet and greet my possible new congregation. On the schedule was four worship services, meeting the church council, and meeting congregation members at church and in their homes.

The purpose of the trip was to see if the congregation would dare to employ me as their pastor, and second, would I feel as if this position was meant for me. One cannot expect a watertight answer to either of these questions after nine days. But the congregation as well as myself left some of the decision making to be made in prayer,  actually I waited for a clear answer from God. On the plane trip over to Florida, I wrote the following entry in my journal: “ Let this trip be your will and also give me the courage to decline if this is not what you meant for me.” (Below all the four pictures I took during my visit here along with the scenery I left behind in Kuusamo)

I ended up here – but not until almost a year and a half later due to the prolonged work visa process. In March, I will have been here for four years. At the beginning of next summer, it’s time once again to pack up my pastor’s shirt, books and a cube worth of personal belongings and return to Finland. It’s not time for any final statements yet, but during the past years I have been able to grow, thank and love.

Our congregation, along with thousands of others is stepping into a new time. There has been physical – structural moves, which we have made, which will ensure the vitality of the congregation for years to come. Everything will go well as long as we adhere to prayer and remain humble. Same goes for me. My future is unknown, but I can go with a trusting feeling, when I keep in mind who I’m doing this work for.

November was a good month despite corona. Our congregation has avoided any infections, although other illnesses and ailments still persist. Let’s hope that the coming Christmas time does not bring any unwanted surprises.

This year, once again, we will have a majority of our traditional Advent and Christmas events, but with a smaller group of presenters and a noticeably smaller audience in attendance. When looking at last December’s pictures (video below), the biggest difference, in addition to the number of people, is the lack of our wonderful coffee socials and lunches.

The waiting for Christmas began early for me this year. I put up my lightly decorated, Christmas tree, in the corner of my lightly decorated home already before Thanksgiving to remind me that Christmas will come despite anything. A mini-Christmas came today as a surprise. The mailman brought a package from London full of chocolate and licorice, and in the evening I got a delivery of warm rye bread to my door at home. Both deliveries brought me joy and increased my thankfulness.

We all have a different Christmas ahead of us. My family will be separated in Lantana, Lappland and and Lebanon. Wherever you spend your Christmas, alone or together, the light from the Christmas star can shine there too. It is most important to focus on everything that is good and fill your mind and heart with thankfulness.

Peace, joy and blessing

Mia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s