Joulua, joulua, joulua 2018! / Christmas Carols, Christmas Concert etc.

8949648d-3061-49a8-906f-13dda31fc459

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH

Muutama blogi sitten iloitsin siitä, että olimme aloittamassa yhteistyötä Fort Lauderdalen suomalaisyhteisön, tai paremminkin sitä luotsaavan FinnsConnect-järjestön kanssa.

Tapasimme heitä pienellä porukalla Norjan merimieskirkolla paria päivää ennen etukäteen suunniteltua joulutapahtumaa. Silloin vasta kuulin, että Norjan pastori Audun, joka alla kuvassa yhdessä Kotikirkon Markon ja minun kanssa, on perheineen palaamassa Norjaan. Häntä tulee ikävä.

Screenshot (403)

Lauantai-iltapäivä oli yhtä juhlaa. Väkeä oli Merimieskirkon  kappeli pullollaan ja osa joutui jäämään kahvion puolelle. Lasten Lucia-kulkue oli tietysti tapahtuman kohokohta. Lauloimme kauneimpia joululauluja  Mikan ja Suvi-Katriinan johdolla. Minä pidin hartauspuheen ja Kotikirkon Marko ja Veikko hoitivat alku- ja loppurukoukset. FinnsConnectin Kati & Co. ja heidän edustamansa yritys tarjosivat jouluglögit ja pikkupurtavaa tapahtuman päätteeksi. Nyt voi todeta, että tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa ja kehittää.Screenshot (404)Screenshot (405)Meillä oli myös Lucia-kulkue omalla kirkollamme. Santa Lucia helähti kolmella eri kielellä joulukonserttimme aluksi. Mika-kanttori oli koonnut meille hienon ja monipuolisen kokonaisuuden erilaisia musiikki- ja lauluesityksiä. Kaiken kaikkiaan ilta oli korkeatasoinen, eikä tasosta tingitty konsertin jälkeen seurakunnan yhdessä kuorolaisten kanssa järjestämillä glögeilläkään.Screenshot (410)Screenshot (412)

 

Screenshot (409)Screenshot (411)

Screenshot (414)

Kauneimmat joululaulut vetivät perinteisesti kirkkosalin täyteen, vaikka ei meillä muutoinkaan ole kirkkokansasta ollut adventinaikaan puutetta. Joulun odotus saa ihmiset käymään kirkossa normaalia enemmän, mikä on hieno juttu! Saimme suostuteltua jo viime vuonna Kauneimmat joululaulut juontaneen,  Floridan laulumiesten johtajan, Keijo Räikkösen jälleen vetovastuuseen tilaisuudesta. Keijon rautainen ammattitaito näkyi ja kuului niin spiikeissä, kuin upeassa laulun johdossakin.

Screenshot (413)

Olemme erittäin kiitollisia Floridan laulumiehille ja Keijolle heidän palvelualttiudestaan. Sillä niin joulu- kuin koko talvisesonkikin on heille todella kiireistä aikaa, varsinkin kun kuoro viettää helmikuussa 50-vuotisjuhliaan. Samoin kiitämme monivuotisia yhteistyökumppaneitamme K.K. Car Co., Coastline Realty ja tietysti AnneChef, jotka tarjosiva tortut konsertin jälkikahveille.

Screenshot (408)Screenshot (415)

Joulukuun parhaimpiin tapahtumiin kuului meidän kirkon leikkikoulun joulukirkko- ja joulujuhla. Joulujuhlassa lapset lauloivat vanhemmille ja sukulaisille ja juhlassa kävi myös pukki paikalla. Alla muutaman kuva kirkkosalin lauluhetkestä.

Screenshot (407)

Lasten joulukirkossa pääsimme paimenten matkaan kedolle ja sieltä sitten tähteä  seuraten seimen luo Beetlehemiin. Matka oli jännittävä, mutta kaikki pääsivät perille ja saivat vielä Jeesus-vauvalta lumiukkopiparit kotiin viemisiksi. Kanttori muuntui oivaksi  Joosefiksi, toimistopäälliköstä tuli Maria ja luottohanuristista Paavo-paimen. Minä sain juontaa ja toimia enkelinä :D.

Screenshot (406)

Sitten joulu koitti. Ensin joulurauha julistettiin asiaan kuuluvin menoin Bryant-puistossa ja jouluaaton iltana meillä oli todella kaunis ja koskettava Candlelight Service, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvia.

Screenshot (402)

Jouluaamun messua vietti kanssamme lähemmäs parisataa henkeä ja moni heistä jäi myös joulukahveille, jotka järjestettiin nyt kirkolla ensimmäistä kertaa. Oli niin mukavaa kuin keittiöllä hääri joukko nuoria auttamassa. Kiitos Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa ja Tuomas! John ja Mirjam Konkola tekivät ison työn jälkien korjauksen kanssa, kiitos heille ja kaikille muillekin auttaville käsille ja nopsille jaloille. Uskon, että ensi vuonnakin pidämme jouluaamun kahvitilaisuuden lohi- ja sillileipineen ja pienine makeineen.

Screenshot (416)Screenshot (417)Screenshot (418)

Joulun paras uutinen evankeliumin lisäksi on se, että seurakuntamme saavutti  joulukeräyksen tavoitteen. Saimme myytyä kirkkosalin joulukuusen täyteen pikku-taloja, jotka kuvasivat keräyksen kohdetta, uutta kotia köyhälle perheelle Karibian saarilla. Talon kustannukset saatiin kasaan ja yksi seurakuntalainen sai sydämelleen lahjoittaa keräämämme summman päälle varat toiseen taloon. Ts. St. Andrew’s- joulukeräys tuottaa tulevana vuonna kahdelle perheelle kunnon kodin ja antaa mahdollisuuden uuteen elämään.  Tämä oli monille meistä se joulun paras lahja.  Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos myös ornamettien askartlelujoukolle sekä koristeita tunnollisesti eri tilaisuuksissa myyneelle Merja Hulkkoselle.

Sitten siirrymmekin vuoden päätöspiknikille. Yhteiskristillinen, jo traditioksi muodostunut (2. kerta jo!) piknik John Prince-puistossa yhdessä Kotikirkon kanssa keräsi lähes kaksisataa kävijää. Ruoka riitti, kiitos Kotikirkon Sinikan hyvän arviointikyvyn. Meidän seurakunnalla oli musiikki- ja lettuvastuu.  Kiitos Merjan Hanuripartiolle ja esilaulajille, Matille ja Tuulalle.

Onneksi olimme Mikan ja Mariannen kanssa paistaneet kirkon keittiöllä reilusti yli sata lettua valmiiksi – ja onneksi saimme  lopputaikinan ja paistamisen kanssa apua, muuten olisi moni osa piknik-väestä jäänyt lettua vaille. Kiva, rento lopetus vuodelle hyvässä yhteishengessä!

Screenshot (421)Screenshot (422)Screenshot (423)Screenshot (424)Screenshot (425)

Koko joulukuun on ollut kova kiire normaalitoimintojen pyöriessä kaiken kivan jouluhässäkän rinnalla. Kaikesta on kuitenkin selvitty riittävän hyvin. Perhe on nähnyt äitiä vähän, mutta se oli odotettavissa. Enemmän aikaa olisin itse viettänyt mielelläni poikamme Tuomaksen kanssa hänen reilun viikon vierailunsa aikana, mutta onneksi on Facetime ym.

Screenshot (420)

Joulupäivänillan ja Tapaninpäivän vietimme tiiviisti yhdessä, seuraavaksi perheemme on ehkä koolla ensi kesänä. Pidetään toisitamme huolta, se on tärkeintä.

Siunaavin ajatuksin,

Mia

 

CHRISTMAS 2018

A few blogs ago I expressed my joy over the fact that we were launching co-operation with the Finnish community in Fort Lauderdale, or rather with FinnsConnect organization there.

We met them with a small group at the Scandinavian Center a couple of days before  a planned Christmas event. Only then did I hear that Pastor Audun of Norway , pictured here with Marko of Kotikirkko and myself, is returning to Norway with his family. We will miss him.

Saturday afternoon was a one big celebration. The Chapel of the Center was full and a few had to sit at the café with a view to the sanctuary. The children’s Lucia procession was, of course, the highlight of the event. We sang Christmas carols, accompanied by Mika and Suvi-Katriina. I delivered the Christmas message  and Marko and Veikko from Kotikirkko led the prayers. Kati & Co. of FinnsConnect and the company they represented served Christmas glogg and hors-douvres at the end of the event. We now can conclude that it is worth our while to continue and develop our cooperation.

We also had a Lucia procession at our church. Sancta Lucia aired in three languages at the beginning of our Christmas concert. Cantor Michael had assembled us a beautiful and versatile program of songs and instrumental pieces. All in all, the evening was of a high quality and this quality was kept also at the glogg reception organized by the congregation and the choir together after the concert.

The Finnish Christmas Carol Sing Along, in tradition, drew  the church full, and nor did we have any lack of attendance during the Advent period as a whole. Waiting for Christmas makes people to attend church services more than normally, which is a good thing! As in last year, we were able to convince Keijo Räikkönen, the leader of Floridian Malesingers, to act as the MC of the event. Keijo both lead the event with his professional speaks as well as with his excellent conducting of singing. We are very grateful to him and to Floridian Malesingers for their willingness to serve. Especially since the Christmas season – and the entire winter season – is extremely busy time for them, particularly now that the choir celebrates its 50th anniversary in February.

The pre-school Christmas service and party belong to the best events of our December. Children of the school sang for their parents and family members and even Santa Claus came to visit. Please find in the Finnish text some pictures of the singing in the sanctuary as well as the Christmas Chapel…

Where the children were able to join the shephards to the pasture and from there, following the star, to the manger in Bethlehem. The journey was exciting, but everyone made it and was rewarded by baby Jesus giving them gingerbread cookies to take home. Our cantor transformed into an able Joseph, office manager into Maria and our trusted accordionist into an old shepherd. I was honored to act as the MC and an angel. 😊

Then came Christmas. We had a really beautiful and touching Candlelight Service on Christmas Eve, but I do not, unfortunately, have any pictures of it. The Christmas morning mass was attended by some 200 people and many stayed over for the Christmas coffee which was served now for the first time. It was so nice to have a group of young people helping out in the kitchen. Thank you Sarai, Joel, Mimmu, Marianne, Mika, Elsa and Tuomas! John and Mirjam Konkola did a big job in cleaning out afterwards, thank you to them and the other helping hands and quick feet! I believe we will serve coffee with herring and salmon sandwiches as well as with small sweet bites also next year.

The best Christmas news, besides the Gospel, was that our congregation reached its target for Christmas Charity Project. We were able to fill our Christmas tree with paper house ornaments which symbolized the object of our fund raisinig, a house for a poor family in the Caribbean. The costs of the house were raised and one parishioner enriched her heart by donating a matching amount for another house. In other words, the St. Andrew’s fundraising facilitates the construction of two proper homes for two families who thus get a chance for a better new life.

For many of us this was the best gift. A warm thank you to all who participated and a thank you also to the group that prepared the ornaments and to Merja Hulkkonen who so diligently sold the ornaments at various events!

We then move on to our year-end picnic. Our cross-denominational, already traditional (second time!) picnic in John Prince park together with Kotikirkko drew close to 200 attendees. Food was sufficient, thanks to Sinikka’s (from Kotikirkko) good ability to estimate the need. Our congregation had the responsibillity for the music and the Finnish pancakes. Fortunately we had pre-cooked with Michael and Marianne over 100 pancakes beforehand – and fortunately we were aided by more skilful individuals with the preparation of the dough and cooking of the pancakes. If not, many might have missed their pancakes. A great, relaxed way to end the years, in a wonderful spirit of cooperation!

We have been very busy all December. Despite it, we have made it pretty well. My family has not seen much of their mother, but that we knew ahead of the time. I would have preferred to spend more time with our son Tuomas during his one-week plus visit, but fortunately there is Facetime, etc. We spent the Christmas Day evening and Boxing Day closely together. The next time our entire family will see other will be in summer.

Let us take care of each other. That is most important.

 

Rock for Jesus, First Advent Sunday with Confirmation etc.

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH 

Marraskuusta tuntuu olevan pieni ikuisuus – ja onkin. Yritän vielä ehtiä  vuoden 2018 puolella tällä aikavyöhykkeellä saada  tämän ”raporttini” valmiiksi.

Viimeisessä blogissa oli kuulumisia marraskuun alkupuolelta, jatkan nyt marraskuun lopulta ja Kiitospäivän viikonlopusta. Tuona sunnuntaina vietimme kirkolla juhlaa lumilintujen ja uusien jäsenien kunniaksi.

Screenshot (396)

Muutama vuosi sitten kirkkomme sai Florida-Bahama-hiippakunnan piispalta erityisluvan  seurakuntajäsenyyttä koskien. Me voimme nyt ottaa täysjäseniksi täällä osan vuotta viettäviä Suomen ja Kanadan kansalaisia ilman, että heidän täytyy erota kotimaansa kirkosta. Amerikassa ei yleensä yhdellä kertaa voi kuulua kuin yhteen seurakuntaan. Viime vuoden aikana jäsenmäärämme nousi reilulla kymmenellä prosentilla ja nyt meillä on listoilla noin parisen sataa seurakuntalaista.

Jokainen kirkkomme ovista sisään astuva on kuitenkin meille tärkeä, olipa jäsen tai ei. Toivon, että kaikki voisivat tuntea yhtälailla itsensä tervetulleiksi ja huomioiduksi kaikissa tilaisuuksissamme.

Screenshot (394)Screenshot (395)

Kaiken kaikkiaan lumilintujen ja uusien jäsenten sunnuntai oli mieleenpainuva monella tapaa. Siihen mahtui Esko Airikan upeaa laulua, Erja ja Helge Monosen musiikkiesitykset, monipuolista kirkkomusiikkia sekä uusien jäsenten huomioiminen pienellä lahjalla kirkkokahvien lomassa.

Screenshot (397).png

Seuraavana viikonloppuna olimme jo siirtyneet joulukuun puolelle. Lauantai-iltapäivän vietimme kirkolla ”Rock for Jesus”-teemalla. Tatuointien peittämä, parrakas rantahurri (miehensä itsensä käyttämä nimitys 😊) ja taitava muusikko sekä evankelista Pontus J. Back oli  kertomassa omasta uskostaan sanoin ja sävelin. Tunnelma oli letkeä ja lämmin. Jäämme odottamaan Pontuksen paluuta tälle mantereelle ensi maaliskuussa.

Sunnuntai alkoi ensimmäisen adventin perinteisissä tunnelmissa. Hoosianna-hymni soi molemmissa aamun messuissa ja  vielä kertaalleen Lepokodilla iltapäivän ehtoollisjumalanpalveluksessa. Alla kuva myös Hannu Halosesta, joka jälleen tuli soittamaan Hoosiannaa kanssamme komeaäänisellä baritonitorvellaan. Lepokodin messussa kuulimme Manu Haaksio kannelta. Soittimen ääni vei monen paikalla olijan ajatukset lapsuuden jouluihin.

Erityisen juhlavaksi adventinajan aloituksen teki englanninkielisen messun yhteydessä vietetty konfirmaatiojuhla.

Kaarlo, Kassidy ja Janne olivat jaksaneet sitkeästi käydä kirkolla kerran kuukaudessa viettämässä sunnuntai-iltapäiviään viimeisen puolentoista vuoden ajan. En tiedä, minkä verran Katekismuksen opetuksista jää pitkässä juoksussa nuorten päähän, mutta  me opettajat (Sarai ja minä) olemme tyytyväisiä, jos he ymmärtävät oman ainutlaatuisuutensa ja muistavat kuinka paljon Jumala heitä rakastaa.

IMG_2583IMG_2582

Samaan aikaan nuorten kanssa konfirmoitiin Suvi-Katriina ja Brian, joiden mukanaolosta toiminnassamme olemme saaneet iloita jo vuoden päivät. Onnea vielä teille kaikille ja suurta siunausta uskon ihmeelliselle taipaleelle!

Seuraavalla viikolla vietimme Suomen 101. itsenäisyyspäivää kirkkojuhlassa, jonka  järjestivät  Suomalaiset veteraanit Amerikassa- järjestö puheenjohtajansa  Hans Nyholmin johdolla hänen vaimonsa Mirjan juontaessa tilaisuus.

Screenshot (400)Screenshot (401)Screenshot (399)

Perjantaiaamuna starttasimme Tapanin kanssa nostalgiamatkalle maan pääkaupunkiin. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt D.C.:ssa sitten Suomeen muuttomme v. 2010. Siksikin olimme äärettömän ilahtuneita, kun sain kutsun  pitämään joulujumalanpalvelusta Suomen suurlähetystöön, mikä  antoi meille hyvän syyn lähteä matkaan.

Majapaikaksi olimme valinneet Georgetownin sydämessä sijaitsevan 7-huoneisen pikku-hotellin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Ensimmäisen matkapäivän ohjelmaan kuului metroseikkailu vanhoille kotikulmille.   Selviydyimme haasteesta ja päädyimme Bethesdan asemalle, joka oli Chevy Chasessa sijaitsevan silloisen vuokratalomme lähiasema.

Kyllä oli mukavaa kävellä tätä aikoinaan pyöräillen, sauvakävellen 😊 ja jopa murtsikaa hiihtäen tutuksi tullutta Capitol  Crescent Trailia Bethesdan keskustasta vanhalle kotitalolle. Siellä se oli paikallaan. Pihasta oli pätkäisty kaksi kahdeksasta kirksikkapuusta, muuten kaikki  näytti olevan ennallaan.

Ilta alkoi jo hämärtää ja suuntasimme samaa tietä takaisin Bethesdan keskustaan. Päädyimme vanhaan tuttuun Jaleos-kantaravintolaan, missä nutimme loistavan tapas-illallisen. Illan päätteeksi otimme metron takaisin keskustan Dupont Circlelle, mistä kävellen hotelliin. Memory Lane indeed!

Lauantaina hyppäsin Uber-kyytiin ja hurautin Virginian puolelle Arlingtoniin, jossa Marketta-ystävä oli järjestänyt meidän naisten raamattupiirin muistelulounaan. Voi sitä iloa! Mikä voimavara ja pelastusrengas tämä naisporukka onkaan ollut minulle viimeisen kahdentoista vuoden ajan. Kiitos siskot, myös te, jotka ette päässeet paikalle!❤

Sunnuntain kohokohtaa ei tarvitse arvailla. Suomen suurlähetystö on tullut meille molemmille monista eri syistä kovin rakkaaksi. Olen niin kiitollinen, että sain toimittaa täällä jouluhartauden, edellisestä ollen yhdeksän vuotta.

Minulle oli erityisen merkityksellistä, että kanttori Stefan Brodd pääsi soittamaan hartauteen. Stefan tai Steve on palvellut suomalaista seurakuntaa muun työnsä ohessa D.C.:ssa jo vuosia. Hän oli minulle rakas ja luotettava työtoveri  ja ystävä kaikkien Washington-vuosiemme ajan. Toivottavasti vielä polkumme risteävät!

Alla vielä muutamia kuvia kivasta tapaamisesta vanhan ystäväni Kirsin kanssa sekä kanttori-Mikan orkesterin syyskonsertista ja meidän työtiimistä, eli Saraista ja Mikasta. On ollut valtava siunaus saada tehdä töitä heidän kanssaan menneenä syksynä. Rukous siivittää yhteistyötämme ja se on aistittavissa toimiston ilmapiirissä.

Ja pikaiset perhekuulumiset: Elsan Kiitospäivä meni AJ:n  laajennetun perheen kanssa Key Largossa. AJ on asunut koko elämänsä valtameren rannalla ja onneksi myös Elsa viihtyy vedessä ja veneellä, joten nuorilla riittää yhteistä tekemistä.

Tapsan kanssa kerettiin viimeisen kahden kuukauden aikana yhdessä kerran golffaamaan ja pari kertaa syömään. Tuomas lensi tänne jouluksi, mitä olin odottanut koko syksyn, mutta siitä lisää pikapuoliin ilmestyvässä jatko-osassa.

Vuosi on vaihtunut nyt Suomessa, täällä vielä reilu tunti uutten vuoteen. 🙂 Kerkesin siis!

Rauhaa, iloa ja lepoa meille kaikille tulevana vuonna!

Mia

ROCK FOR JESUS, CONFIRMATION & THE BEGINNING OF ADVENT

It seems like a small eternity since November – and it is. I am trying to finish this ”report” during 2018 in our time zone.

My latest blog dealt with events in early November. I am now continuing from late November and the Thanksgiving weekend. We celebrated snowbirds and new members during that weekend.

A few years ago, our congregation got a special permission from the Florida-Bahamas Synod bishop concerning our membership criteria. We now can accept as full members citizens of Finland and Canada who spend only a part of their year here without having them resign from their home country churches. In America, one can only belong to one church at a time. Our membership increased my some ten percent last year and now amounts to a couple of hundred.

Everyone who enters through our church doors is important to us, however, no matter whether she or he is a member or not.  I hope that all people would feel themselves welcome and well received in all of our events.

All in all, the Sunday service of snowbirds and new members was memorable in many ways. It included wonderful singing by Esko Airikka, music by Erja and Helge Mononen, versatile church music as well as presenting our new members with a small gift during the coffee social.

During the next weekend, we already were in December. We spent the Saturday afternoon at the church following the ”Rock For Jesus” theme. Pontus J. Backman, a bearded and tattooed ”Rantahurri” (a somewhat deragotary name, used by Pontus himself, for a Swedish-speaking Finn from the coastal regions of Finland), a great musical talent and an evangelist, told us about his faith with his songs. The atmosphere was relaxed and warm. We are waiting for Pontus to return to this continent in March.

The Sunday started in the traditional Advent way. ”Hosianna” was sung in both church services and again in the afternoon service at Rest Home. Below you can find a picture of Hannu Halonen who played ”Hosianna” with us with his euphonium. At the Rest Home service we also heard Manu Haaksio play his Finnish zither (kantele). The sound of his instrument took the thoughts of many listeners to childhood Christmases.

The beginning of Advent was made particularly festive by the Confirmation ceremony at the English service.

Kaarlo, Kassidy and Janne had endured Sunday afternoon attendances at the church once a month during the last year-and-a-half. I am not sure what they could memorize from the Cathecismus in the long run, but we the teachers (Sarai and myself) are happy, if they could understand their own uniqueness and how much Jesus loves them.

Suvi-Katriina and Brian, whose participation in our activities we had enjoyed for a year, were also confirmed with the kids. Good luck to all of you, and may your wonderful journey of faith be blessed!

The following weekend we celebrated the 101th Independence of Finland in a church event which was organized by the Finnish Veterans in America, led by Hans Nyholm, their chairman.

On Friday morning, Tapani and I started our nostagia trip to the capital. Neither of us two had visited D.C. since we moved from there in 2010. We were therefore extremely delighted when I received an invitation to lead the Christmas worship service at the Finnish Embassy, which gave us a reason to make the trip.

We had chosen an idyllic seven-room boutique hotel in the heart of old Georgetown as our accommodation. This turned out to be a winner.

A metro adventure to our former home was a part of our first day. We cleared the challenge and ended up at the Bethesda station which was the nearest station to our former rental house in Chevy Chase.

Was is it ever so fun to walk from downtown Bethesda to our former home along the good old Capitol Crescent Trail where we used to bike, Nordic walk and even cross-country ski! There it stood as before. Two of the eight cherry trees in the yard had been felled, otherwise everything was as before.

It was already getting dark when we headed back to Bethesda the same way we came. We ended up in Jaleo, our favorite restaurant where we enjoyed an excellent tapas dinner. After that we closed the night by taking the Metro to Dupont Circle and walked to our hotel. Down the Memory Lane, indeed!

On Saturday, I picked an Uber ride and swirled to Arlington, Virginia, where my friend Marketta had organized a reunion lunch for our women’s Bible study group. Oh, what joy! What a resource and life preserver this group of women has been to me during the last twelve years! Thank you sisters, also the ones who could not make it this time!

There is no guessing about the highlight of the Sunday. The Embassy of Finland had become very dear to both of us over the years. I am so grateful for having been given the chance of delivering the Christmas worship service there. The previous one was nine years ago.

It was particularly meaningful to me to have Cantor Stefan Brodd to play at the service. Stefan, or Steve, has served the Finnish congregation in D.C. already for years alongside his main job. He was a dear and trusted colleague for me during all our Washington years. I am hoping that our paths will cross again.

In the third last set of pictures above you can find a few pictures from a rendez-vous with my old friend Kirsi as well as from the fall concert of the orchestra of Michael, our Cantor. It has been a huge blessing to work with Michael and Sarai during the past fall. Our work has been carried by prayers and it shows in the office atmosphere.

A quick glance at our family: Elsa spent Thanksgiving with AJ’s extended family in Key Largo. AJ has lived all his life by the ocean and, fortunately, Elsa also likes water and boats, so the kids have much to enjoy together.

I found the time for one semi golf round and a couple of private dinners with Tapsa during the past month. Tuomas flew over for Christmas, something that I had eagerly waited for all fall. More on Christmas in my next blog.

Wishing you a Happy New Year!

Pastor Mia