Lehtien pudottua – Piles of Fallen Leaves

PLEASE SCROLL DOWN FOR THE TEXT IN ENGLISH ☺

Floridaan on tullut syksy, kertoo kalenteri.

Lämpömittari näyttää silti edelleen yli kolmeakymmentä astetta!  Eikä kerro syksystä sekään, että monet puut ja pensaat ovat tiputtaneet lehtensä ja teiden varret ovat täynnä valtavia lehti- ja oksakasoja odottamassa kunnan viherjäteautoja. Nämä kasat ovat vielä peruja Irma-hurrikaanin jäljiltä.

Irman jälkeen sähköt palautuivat alueellemme viikkossa. Tosin taas viime viikolla hikoilimme yhden yön, kun ihan tavallinen ukkonen poikkasi sähköt. Sen siitä saa, kun suuri osa sähköistä kulkee täällä edelleen johtoina maan päällä pylväästä pylvääseen.

Viimeiset kaksi sunnuntaita on meidän kirkossa ja Lepokodilla muistettu kovasti kiittää siitä, miten vähällä tämä meidän Palm Beach-kunnan alue pääsi hurrikaanin kourissa. No, vielä on kuukausi hurrikaanisesonkia elettävänä…

Meille varma merkki syksystä on se, että seurakuntamme lumilinnut alkavat palata. Lumilinnut- nimellä kutsutaan sitä joukkoa, joka lähtee pohjoisiin osavaltioihin tai koti-Suomeen kesäkuukauksiksi ja sitten taas syksyn tullen palaa Floridan lämpöön talvea viettämään.

Meillä kirkolla koko kesän kokoontunut pieni  ja uskollinen 25 – 40 hengen joukko sunnuntain suomalaisiin jumalanpalveluksiin. Englanninkielisten joukko on ollut vielä pienempi. Mutta nyt alkavat  kirkon penkit taas pikkuhiljaa täyttyä.

Myös viime viikon lasten kirkkohetkessä oli mukana parinkymmenen hengen iloinen ja innokas joukko. Lapset tekivät kierroksen kirkkorakennuksessa ennen jumalanpalvelusta. Eipä ole aiemmin näin iloinen pulina työhuonettani täyttänyt, kun tämän joukon siellä vieraillessa.

FullSizeRender (10)

Tänään on maanantai – ja vietän vapaapäivää. Tähän mennessä päivään on kuulunut kaksista hautajaisita sopiminen, sähköpostin ja kaleterin hoitoa sekä kokous kirkolla englanninkielisen Music and Worship-toimikunnan kanssa. Yleensä pyrin fyysisesti pysymään kirkolta poissa vapaapäivinä, mutta nyt oli mukava käväistä kokouksessa kertomassa syksyn suunnitelmista.

Keskiviikkona menen parin tunnin koulutustapaamiseen siitä, miten seurakuntalaisia voi paremmin sitouttaa yhdessä kantamaan taloudellista vastuuta kirkon toiminnasta.  Seurakuntamme, kuten kaikki amerikkalaiset seurakunnat,  toimii täysin lahjoitusten varassa. Rahasta täytyy valitettavasti myös hengellisen työntekijän pystyä täällä puhumaan.

181P4657

Kuva: Rodney Paavola

Muutenkin täällä pastorina joutuu kohtaamaan erilaisia – tai ehkä paremminkin moninaisimpia – haasteita kuin Suomen ev.lut. kirkon palveluksessa. Siksikin on hienoa, että meillä on aktiivista hiippa-ja rovastikunnan järjestämää kollegialista toimintaa ja koulutusta Florida-Bahama Synodin papeille. Alla kuva viimeisestä rovastikunnan pastoritapaamisesta.

FullSizeRender (2)

Tässä myös kuva kirkossamme toimivan latinoseurakunnan pastoripariskunnasta ja tyttärestä lapsineen.  Heidän kanssaan on ilo ja siunaus tehdä yhteistyötä!

FullSizeRender (1)

Viime sunnuntain tekstit ja saarna käsittelivät Jumalan avaraa ja arvaamatonta armoa, jota ei myöskään omalla kohdalla lakkaa ihmettelemästä!

Armon ja rauhan toivotuksin,

Mia-pastori

IMG_1851

PILES OF FALLEN LEAVES

Fall has arrived in Florida, says the calendar.

The thermometer still is showing 90 degrees or more. The fact that many trees and bushes have lost their leaves and that there are huge piles of leaves and branches by roadside does not testify to the arrival of fall either. For the trees are short of leaves and branches because of Hurricane Irma.

Power was restored a week after the storm hit in our area.  Although last week we got to sweat out another night when an ordinary thunderstorm caused an outage. That is to be expected considering that a major part of power disribution here still relies on aerial, overhead cables from one pole to another.

During the last Sundays we have been thanking God in our church for the moderate impact of the hurricane on our Palm Beach County. Well, another month remains of the hurricane season.

The surest sign of fall for us is that Snowbirds are beginning to return.  A small group of 25 to 40 people have gathered at our church throughout the summer for Finnish services. The English-speaking group has been even smaller. But now the pews will begin to fill up again.

There was a cheerful and excited group of some 20 kids at Children’s Chapel last week. They toured the church premises before the service. I don’t think there has earlier been as much happy babble in my office as there was during this visit.

FullSizeRender (10)

We started to have  mid-week services of communion last week at the Finnish- American Resthome. The idea was well received by our dear friends there. ❤

Today is Monday – and my day off. So far, it has included agreeing on two funerals, managing emails and organizing calender as well as a meeting at the church with the English Music and Worship Committee. Normally, I try to stay  physically away from the church on my days off, but now it was nice to visit the meeting to tell about our plans for the fall.

On Wednesday, I will attend a meeting with a couple of other ELCA-ministers to learn about how to set up a fall stewardship campaign.  Our church, as all American churches, relies totally on the generosity of our members. I am still learning about the financial matters  and patterns of the church so all help is most appreciated!

181P4657

Picture: Rodney Paavola

Also otherwise one meets different – or rather more versatile – challenges here than when working for the Finnish Evangelical Lutheran Church. Therefore, it is great that we have collegial activities organized by the Synod for the Florida-Bahama ministers. Please, find below a picture from the latest Tradewinds Conference meeting for the pastors.

FullSizeRender (2)
Here is also a picture of  our meeting with dear Pastor Dexter and Pastor Christina and their daughter and grandkids.  We are happy and blessed to be sharing our church with their congregation!

FullSizeRender (1)
The Bible passages and my sermon of last Sunday dealt with God’s unpredictably vast grace. One never stops wondering what it means personally – which is good!

I wish you peace that passes all understanding!

Pastor Mia

Pastor MiaIMG_1851

 

Advertisements

Evakkomatkalta Atlantasta – From Atlanta

SCROLL DOWN FOR ENGLISH

Kirjoitan tätä Atlantan hotellimme aulassa. Ympärilläni istuu ihmisiä kännykät korvilla. Vilkas ja ajoittain kiihkeä englannin ja espanjankielinen puhe täyttää ilman. Välillä valitetaan ja päivitellään, välillä joku puhkeaa kiitoksiin. Kaikilla on kiire selvittää, miten oma koti ja mahdolliset alueelle jääneet läheiset ovat  Irma-hurrikaanista selvinneet.

Itse olen puhunut aamulla muutaman seurakuntalaisen kanssa, jotka ovat olleet huojentuneita tuhojen vähyydestä. Ristiriitaisin tuntein saa samaa aikaan katsella televisiosta kuvia Irman aiheuttamista tuhoista länsirannikolla ja ennen kaikkea köyhillä Karibian saarilla.

Meidän asuinalueelle tuli pakkoevakuointimääräys torstai-iltapäivänä. Jo maanantaina 4.9. vesi oli loppu kaikista lähikaupoista ja huoltoasemille oli satojen metrien jonot. Keskiviikkona ei bensaa enää ollut saatavilla kuin muutamilta huoltoasemilta ja tankkausta joutui odottamaan pari tuntia. Onneksi mieheni oli ymmärtänyt tankata ajoissa ja ottaa myös varakanisterin täyteen.

out of gas

Keskiviikkona laitoimme kirkolla paikkoja kuntoon. Suuri kiitos Lauri Kanervikkoaholle, joka naulasi kirkkorakennuksen ikkunoita umpeen ja vahvisti kattorakenteita yli 30-asteen helteessä. Hanna ahkeroi sekä sisällä ja ulkona siirtäen tärkeitä esineitä ja asiakirjoja mahdollisilta vesi- ja tuulivahingoilta turvaan. Minä auttelin, minkä osasin.

Vuokratalolla Tuomas ja Tapsa tekivät töitä myös hikipäässä. Lukuisat terassi- ja ulkohuonekalut nostettiin sisätiloihin ja koko kevytrakenteinen patiokatos piti purkaa myrskyn alta pois. Onneksi Asikaisen Harri saatiin paikalle auttamaan ikkunoiden ja ovien hurrikaanisuojien paikoilleen laitossa.

Meidän perheen päätös lähteä ajoissa ja pidemmälle evakkoon syntyi nopeasti ja helposti, koska kultainennoutajamme Tessu on äärimmäisen ääniherkkä ja oli juuri vasta toipunut reilun viikon takaisesta, 18 tuntia kestäneestä matkasta Frankfurtin kautta Miamiin.  Vain murto-osa hurrikaanisuojista, joita viranomaisten puolesta täällä avataan kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin, ottaa vastaan lemmikkejä.

Evakkomatkamme alkoi aamuyöllä kello 03.40 torstaina. Halusimme olla varhain liikkeellä, jotta välttäisimme pahimmat ruuhkat. Ensitunnit sujuivatkin ongelmitta, matkaa hidastivat ainoastaan useiden mailien mittaiset jonot taukopaikkojen huoltoasemille. Päivän valjetessa matkanteko hidastui ja päädyimme istumaan autossa 19 tuntia yhdeksän tunnin sijaan, mitä matka Palm Beachin kunnasta Atlantaan normaalisti kestää.

IMG_1620

Tapani oli saanut buukattua meidät Atlantan keskustaan, yhteen harvoista lemmikkiystävällisistä hotelleista. Jännitimme sitä, mitä hotelli sanoisi Tessun koosta, sillä nettisivuilla oli lemmikeille määritelty 40 paunan (18 kg:n) enimmäispaino. Huoli oli turha. Suurin evakkolemmikki, jonka olemme hississä tavanneet oli yli 120 paunaa painava Tanskandoggi, jonka rinnalla oma 80-paunainen Tessu tuntui höyhensarjalaiselta. (Alla muutamia muita Tessun hotellikavereita).

Olen ollut yhteyksissä seurakuntalaisiin Lake Worthissa ja siellä tuntuu kaikki olevan suhteellisesti hyvin. Materiavahinkoja on tullut ja tiet ovat osittain tukossa, mutta henkilövahingoilta on säästytty. Sähköt ovat laajalti poikki ja saattaa kestää pari viikkoa ennen kuin palautuvat. Toivomme erityisesti, että Lepokodille saadaan sähköt pikimmiten! Alueelle on ennustettu Jose-hurrikaanin tuulia viikon loppupuolella, mikä ei tule helpottamaan sähkötöitä. Josen takia osa hurrikaanisuojista kannattaa kuulemma jättää ikkunoihin.

Meillä on siis kaikki ollut hyvin viimeisen viiden päivän ajan, toisin kun niin monilla muilla. Nyt Atlantaan on annettu trooppisen myrskyn varoitus ja täällä suljetaan kahviloita ja kauppoja. Tuulet ja sateet eivät ole mitään verrattuna hurrikaanilukemiin, sähköt tosin saattavat mennä.  Odottelemme myrskyn menevän ohi ja lähdemme toivon mukaan kotimatkalle täältä viimeistään keskiviikkona.

Alla muutama kuva Atlantasta vielä aurinkoisena. Käyntimme CNN-uutistoimiston pääkonttorilla ja ihmisoikeusmuseossa jäivät erityisesti mieleen. Samoin sunnuntaiaamun messu paikallisessa Atlantan vanhimmassa luterilaisessa kirkossa, jossa myös pyysimme esirukousta oman seurakuntamme puolesta.

Lämpimästi kiitän teitä kaikkia, jotka olette muistaneet meitä ja seurakuntalaisia viime päivinä. Rukouksen voima on ihmeellinen.

Iloisempia seurakunnan kuulumisia parin viikon kuluttua,

Mia

FLEEING IRMA IN ATLANTA

I am writing this in our hotel lobby in Atlanta. People sitting around me are all talking on their cell phones. A lively and at times excited conversation in English and Spanish fills the air. There is occasional complaining and bemoaning, at times someone exclaims with thanks. Everyone is busy finding out how his or her home and the relatives that may have stayed behind are doing after the hurricane.

Our neighborhood received mandatory evacuation orders on Thursday afternoon. Bottled water had not been available from as early as Monday when there were already lines of hundreds of yards at gas stations. On Wednesday fuel was available only at a few service stations and one had to wait a couple of hours to tank. Luckily my husband had had the wisdom to fill out a spare container in good time as well.

out of gas

On Wednesday we prepared the church. Many thanks to Lauri Kanervikkoaho who nailed the church windows tight and reinforced the roof structures in 90 plus degrees. Hanna was busy moving important objects and documents to safety from potential water and wind damage. I helped where I could.

Tuomas and Tapsa toiled at our rental home. Many pieces of furniture were carried from the yard and the terrace indoors and an entire patio canvas structure had to be disassembled away from the storm assault. Fortunately, we managed to get Harri Asikainen and his wife to mount hurricane shutters on windows and doors.

For us the evacuation decision was an easy and quick decision to make, as Tessu, our golden retriever, is extremely sensitive to loud noices and he had barely recovered from an 18-hour air travel to Miami via Frankfurt. Only a fraction of the hurricane shelters that are opened here at schools and public buildings, allow pets in them.

Our evacuation road trip started at 3:40 am on Thursday. We wanted to be early in order to avoid the worst traffic jams. The first hours were smooth driving, the only backups being caused by several-mile-long lines to gas stations at service areas. At sunrise, the progress slowed down and we ended up sitting in our car for 19 hours instead of nine, which is the normal duration of the drive from Palm Beach County to Atlanta.

IMG_1620

Tapani managed to book us in a downtown Atlanta hotel, one of the few pet-friendly ones. We were worried what the hotel would say about Tessu’s size, as their webpage told that only pets weighing less than 40 pounds (18kg) would be permitted. The worry was in vain. The biggest evacuee pet that we have run across in the hotel elevator was a Great Dane with a weight of over 120 pounds. Our Tessu seemed a feather weight by his side. (Here are pics of some of Tessu’s hotel mates).

I have been in contact with parishioners in Lake Worth and everything seems to be relatively well there. There have been material damages and roads are partially congested, but human casualties have been avoided. Power is out extensively and it might take a couple of weeks to restore it. We hope specifically that Rest Home gets its power as soon as possible! Winds from Hurricane Jose are expected to reach the area in midweek which is not going to help restoration. Also shutters are recommended to be maintained on windows for the moment.

We have thus had it very good during the last five days, unlike so many others. A tropical storm warning has now been issued for Atlanta, and cafes and stores here are being closed currently. The winds and rains are nothing in comparison with those in a hurricane, some power cuts may occur. We will wait out the worst of the storm and hopefully head home on Wednesday at the latest. Here are some pictures of downtown while the sun was still shining. We enjoyed visiting the CNN headquarters and the Civil Rights Museum.

I want to thank warmly all of you who have remembered us and our fellow parishioners during the last few days. The power of prayer is amazing.

I hope to share some happier news from Lake Worth with you soon.

Pastor Mia