Pääsiäiskuulumisia palmujen katveesta – Easter Greetings from Lake Worth

Screenshot (7)

(Please scroll down for the version in English 😊)

Pääsiäisen vietto alkoi kiirastorstain kaksikielisellä messulla, jonka lopuksi Suomestakin tuttuun tapaan alttari riisuttiin paastonajan väreistä ja puettiin mustaan. Alttarille tuotiin viisi punaista ruusua, jotka symboloivat Kristuksen haavoja ristillä. Esilaulajamme, Robert,  lauloi psalmia 22: ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!”

Pitkäperjantai-iltana vietimme kirkossa sekä suomen- että englanninkielisen koskettavan hartaushetken. En itse välttynyt kyyneliltä ja olikin lohdullista kuulla yhden ihanan seurakuntalaisrouvan sanovan, ettei hän  muista, koska olisi viimeksi kirkossa itkenyt.

Lankalauantaina kirkon ovet pysyivät kiinni ja pastori uurasti sunnuntain saarnojen parissa kotoa käsin. Elsa kavereineen otti vastuun perinteisestä pääsiäismunien maalauksesta – ja tytöt maalasivatkin meidän perheen pääsiäishistorian hienoimmat munat!

Sunnuntain vastaisena yönä jouduin ottamaan nukahtamislääkkeen, sen verran kovilla kierroksilla olin tämänvuotista pääsiäismatkaa tehnyt. Joka tapauksessa pyhäaamu koitti kauniina: ”Kristus on ylösnoussut; Jeesus elää!” Tapsan heittäessä minua anivarhain kirkolle ajatukseni pyörivät Jeesuksen läheisissä naisissa, jotka 2000 vuotta sitten aamuvarhaisella kiirehtivät Mestarin kalliohaudalle.

FullSizeRender_1

Molemmat pääsiäismessut olivat kauniit ja osallistujia oli Hanna-sihteerimme mukaan yllättävänkin paljon ajatellen, että suurin osa lumilinnuista oli jo lähtenyt. Meidän melko pieniksi käyneet kirkkokuoromme ylittivät itsensä laulaessaan hallelujaa Ylösnousseelle. Yhteinen ehtoollinen tuntui normaalia merkittävämmältä.

Pääsiäismessu

Minulle pääsiäisen merkittävin ehtoollinen oli iltapäivällä, kun sain kattaa yhteisen aterian  paikallisen amerikkalais-suomalaisen lepokodin asukkaille. Oli melkoinen etuoikeus saada olla toimittamassa juuri pääsiäishartaus hoitokodilla, meillä kun on kiertävät vuorot siellä muiden paikkakunnan suomalaispastorien kesken. Mukana oli kanttorimme Mika ja suureksi iloksemme saimme esilaulajaksi seurakunnan aktiivisen vapaaehtoisen ja luottamushenkilön Matin, joka oli vaimonsa kanssa hoitokodilla vierailemassa. Lepokodin asukkaita kohdatessa ei tule huomatuksi käsien vapinaa tai ontuvaa käyntiä, kun saa katsoa silmiin, jotka ovat täynnä menneen elämän viisautta ja pilkettä siitä tulevasta!

Kun pitkä ja antoisa työpäivä oli ohi, ei kotona enää ryhdytty lampaanpaistoon. Päädyimme viettämään juhlapäivällistä lähialueella sijaitsevaan meriruokaravintolaan nimeltään ”Mussel Beach”, ja pakkohan siellä oli simpukat syödä. Olivat oikein hyviä ja annokset riittävän runsaita (Brysselin vuosien jälkeen varsinkin Suomessa simpukka-annokset ovat yleensä tuntuneet turhan pieniltä).

Muutoinkin täällä ollaan oltu melko lailla ulkoruokinnassa, lähinnä take away-linjalla, kun äiti on pääsiäisen alla vain tehnyt töitä  Se on itseasiassa ihan mukavaa –  ja ylellistäkin välillä. Erityisen ihana yllätys oli pitkäperjantai-iltana kotiin tullessa Tapsan etukäteen tilaama sushi&sashimi-ateria, joka maistui taivaalliselta suoraan kuljetusrasioista syötynä! 😊

Tänään on pääsiäismaanantai ja vapaapäivä. Vaikka osa päivästäni meni Exel-taulukkojen parissa äheltäessä, niin silti ehdin rannalle. Eikä tähän ole oikeastaan mitään muuta lisättävää kuin eilisen psalmin sanat: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 118: 29).

IMG_0136

Siunaussadetta sinulle toivotellen,

Pastor Mia

Easter Greetings from Lake Worth

Easter celebration began with a bilingual service on Thursday. At the end of it, the altar was stripped of the colors of Lent and dressed in black. Five roses, symbolizing Christ’s wounds on the cross, were brought to the altar. Our lead singer Robert sang Psalm 22: “My God, my God, why have you forsaken me? Why are you so far from saving me, so far from my cries of anguish?”

On Good Friday we celebrated Finnish and English evening services in the church, both very touching. I myself could not keep my tears away, and it was comforting to hear a church member say that she did not remember when she last cried in church.

On Saturday the church doors remained closed and your pastor was busy preparing her sermons for Sunday. Elsa and her friends took the responsibility for painting Easter eggs in our home – and the girls did paint the finest eggs in the Easter history of our family!

On Sunday night I had to resort to a sleeping pill, as the this year’s many Easter activities had began to bear their toll on me. In any case, Sunday morning broke out beautifully:    “Christ is risen; Jesus lives!” Images of the women close to Jesus hurrying to the Master’s burial cave 2000 years ago were on my mind, while my husband drove me to the church at daybreak.

FullSizeRender_1

Both Easter services were beautiful and, according to Hanna, our Church Secretary, there were surprisingly many attendees in view of the fact that most snowbirds had already left. Our shrunken church choirs outperformed themselves in singing Hallelujah to the Risen. Our Holy Communion together felt more meaningful than normally.

Pääsiäismessu

The most meaningful communion for me personally, however, took place in the afternoon, when I got to set the Table to the residents of the Finnish-American Rest Home. It was quite a privilege to offer the Easter service at the Rest Home, as we the local Finnish pastors normally take turns in doing it. Our Cantor Mika was there and to my great delight, we were fortunate to have Matti, our council member to perform as the lead singer, as he happened to be visiting the Rest Home with his wife. When meeting residents of the Rest Home one does not pay attention to trembling hands and limping legs when you get to look into eyes full of wisdom from lives lived and with a twinkle of the life to come!

When the long and rewarding work day was over, we did not embark on roasting a lamb. We ended up eating out at the seafood restaurant “Mussel Beach” and went for their mussles, of course. They were excellent and the servings were abundant (after our years in Brussels, we’ve found mussles servings particularly in Finland to be small).

In general, we have resorted a lot to non-home cooking, mostly takeaways, when the mother has been so busy in her Easter preparations. In fact, it has been a nice change. I was served with a particularly wonderful surprise on Friday evening when arriving tired from work. Tapsa had ordered a takeaway sushi-sashimi dinner boat which tasted like heaven, eaten straight from the takeaway boxes!

Today is Easter Monday and my day off. Even if a good part of my day will be passed with some Exel hassle, I will have time to get to the beach. All I can add to this now are the words from yesterday’s Psalm: “Give thanks to the Lord, for he is good; his love endures forever.” (Psalm 118: 29)

IMG_0136

With blessings,

Pastor Mia

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s